Naiset kertokaa suoraan haluttomuudestanne kotona ja yrittäkää löytää yhteinen ratkaisu. Ei se vetkuttamalla päivästä toiseen onnistu. Jos haluttomuus tuntuu lopulliselta aviomiestä kohtaan on se molempien etu, että asia nostetaan esille. Kyllä noissa tapauksissa, joita tältä palstalta saa lukea olisi ero ihan hyvä ratkaisu. Omalle kohdalle ajateltuna ko. ongelma olisi toki kova isku itsetunnolle, ettei vaimo halua juuri minua. Parempi varma tieto kuin ainainen seksin pakoilu/valitus.
Totta on se, että tuskin kotona mies päätä silittelee kun kulee todellisen syyn, mutta kyllä hän sen ansaitsee kuulla. Tämän jälkeen hänkin voi muodostaa oman kannan asiaan.
Totta on se, että tuskin kotona mies päätä silittelee kun kulee todellisen syyn, mutta kyllä hän sen ansaitsee kuulla. Tämän jälkeen hänkin voi muodostaa oman kannan asiaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse olen pahassa tilanteessa. Meillä on miehen kanssa paljon yhteistä ja hän on kaikin puolin ihana ihminen... silti en kykene sanomaan ääneen, että en halua. (en halua loukata, kun ajattelen haluttomuuden olevan omaa syytäni).
Kaikki muu toimii mielettömän hyvin ja seksikin tuntuu "ihan kivalta"... sitä ei vain voi verrata siihen kiimaan mitä on joskus kokenut vielä vuosienkin jälkeen. Ikävä juttu, mutta en aio kyllä sen takia erota. (ellei mies itse jonain päivänä erota samasta syystä, ymmärrän asian täysin).
Niin juuri, älä vain kerro miehellesi, ettei hän ota sinusta eroa. Anna hänen kitua epätietoisuudessa ja seksin puutteen aiheuttamassa piinassa. Anna hänen itseluottamuksensa murentua hiljaa olemattomiin. Kunhan et selvitä asiaa hänen kanssaan, niin hän yrittää sitä itse kaikin keinoin, eikä näin ollen heti eroa, vaan vasta sitten, kun hän vihdoin oivaltaa, ettet sinä itse asiassa edes halua alkaa selvittämään asioita (vaikka sinulla ei olisikaan mitään sitä vastaan, että ne selviäisivät itsekseen). Siihen on kuitenkin vielä varmaan aikaa, ja sillä välin voit nauttia avioliiton onnesta yhdessä rakastavan miehesi kanssa.
Niin tosiaan, voit aina vedota siihen, ettet halua "loukata" miestäsi. Kyllähän se varmasti tuntuisi hänestä paljon pahemmalta kuin tuo helvetillinen, epätietoinen, piinallinen puute.
Jos sattui paljon, niin pahoittelen. Toivottavasti kuitenkin edes tuntui jossain.
Meillä sama juttu. Vaimo ei suostu asiasta puhumaan. Aina kun otan asian puheeksi hän suuttuu. Asiasta on turha jankuttaa jatkuvasti, kuitenkaan hän ei ole koskaan asiasta suostunut puhumaan. On tosin ollut kerran 3 kk välit poikki ja hänellä toinen mies vuosia sitten. Sen jälkeen teimme lapsia ja viimeisen lapsen tekemisen jälkeen loppui seksi. Tuli olo että minua tarvittiin vain lasten tekemiseen ja nyt niiden ja vaimon elättämiseen. Ennemmin olisin tehnyt lapset ihmisen kanssa joka haluaa minut mieheksi ja lapset yhteiseksi asiaksi. Nyt tilanne on se että hyväksy tai häivy...
Minä sanoin totuuden ihan suoraan miksi en halua!
- esileikki on sitä että mies kokeilee sormellaan kerran ja alkaa hommiin
- jyystäminen kestää muutaman minuutin
- mies ryntää pesulle
- kääntää selkänsä ja käy nukkumaan
Olen kuulemma loukannut hänen miehistä itsetuntoaan, jotta se siitä sanomisesta.
Totuus on nyt julki ja siitä alkaa teidän yhteinen tie onneen. Sanot vaan sille isukille että jos aikoo aviollisista oikeuksista nauttia vastakin niin edellä mainitut kohdat on tultava kuntoon, ja että ei se sen kummempaa ole. Jos isukille homma passaa niin kohtapa teillä käy iloinen läiske huushollissa.
Ei saa aina olla niin vakava :)
Olet, Muori, ensimmäinen nainen, jonka tiedän sanoneen miehelleen selvästi nuo ongelmat. Kunpa vain oma vaimoni tekisi samoin (*huokaus*).
Tästä se alkaa. Nyt, jos sanoit nuo vähänkään vihaisesti tai alentavasti tai suutuksissasi jne., niin ihan normaali ja terve miehen reaktio on pahastua ja suojautua hyökkäykseltä / torjua se. Kuitenkin miehesi jää itsekseen miettimään noita sanomiasi asioita. Hänellä on aiemmin saattanut olla sellainen virhekuvitelma, että hän on tosi uros ja mahtava rakastaja. Sen takia hän on todella hämmennyksissään kun et olekaan ollut tyytyväinen hänen mahtavaan suoritukseensa.
Homma ei pääty tähän (lupaathan, ettei!?)
Seuraavaksi, aivan kuten nimim. Dorka tuossa jo ehdotteli, lähestyt miestäsi ystävällisesti ja rakastavasti, ja koetat saada hänet ymmärtämään, että sänkyhommat alkavat luistaa kunhan nuo asiat hoidetaan kuntoon.
Miehestäsi riippuen tämä saattaa vaatia muutamankin tällaisen session (muista olla syyttämättä ja suuttumatta tässä vaiheessa). Miehesi kaipaa ja tarvitsee kipeästi asian suhteen onnistumisen kokemuksia, sillä hänen itsetuntonsa saattaa olla romahtanut. Siinä tarvitaan sinun apuasi. Johdattele hänet selvin sanoin koskettelemaan sinua oikein ja näytä hänelle mistä nautit. Anna hänen myös nähdä nautintosi. Tästä se miehen itsetunto alkaa taas kohota, mutta nyt hänen pitäisi jo osata ottaa sinutkin paremmin huomioon.
Miehet ovat yksinkertaisia. Tarvitsemme naisilta opastusta, jotta voisimme ymmärtää naisten maailmaa ja oppia olemaan hyviä kumppaneita. Monet meistä eivät koskaan ole saaneet opastusta, mikä aiheuttaa harhaluuloja kyvyistämme, ja johtaa sitten näihin parisuhteen ongelmiin.
Tässä oli oma näkokulmani asiaan. Koitetaan ymmärtää toisiamme, elämä on lyhyt!
Kiitos ymmärtävistä sanoistanne "Dorka ja Ihmettelijä". Oikeastaan minua nauratti kun puolisoni kyseli että miksi en tahdo rakastella, sanoa paukautin nuo asiat aika ronskisti. Ensin kysyin toki että "mitähän iloa minulle siitä rakastelusta olisi":) Tiedän että hän loukkaantui, olisin itsekin loukkaanutunut. Oli vaan silloin mitta niin täynnä. Itse olen ollut aina aktiivisempi ja kivan keksijä. Ja kun vaan tuntuu että toinen ottaa ja nauttii, entamatta itse mitään. On muuten aika tympeää naisena sanoa miehelle mitä pitää tehdä, koska ainakin itse osaan luonnostaan tehdä sitä mistä toinen pitää.
Yritetään yritetään:)