Voisitteko perustella miksi Potterit olisivat
parempia kuin muut ammattilaisesti kirjoitetut
satukirjat?
Onhan ne huomattavasti laadukkaampia kuin
kioskikirjallisuus mutta satukirjoja silti
parempia kuin muut ammattilaisesti kirjoitetut
satukirjat?
Onhan ne huomattavasti laadukkaampia kuin
kioskikirjallisuus mutta satukirjoja silti
Vastaukset 9
Vanhimmat
minä ainakin samastuin Harryyn, vaikka tyttö
olenkin :)
Harry on hyvä jossain, kuten kaikki ihmiset,
mutta häneltä löytyy myös huonoja puolia =
asioita, joita hän ei osaa. Kuten nimimerkistäni
voi päätellä (?) luen aika paljon, ja lähes
kaikissa muissa kirjoissa päähenkilön taitoja
liioitellaan, esim. "ensin se oli hänestä
vaikeaa, mutta hetken päästä hän tajusi jutun
juonen ja osasi tehdä, mitä piti. Itse mestari
kehui häntä: "Olet parempi kuin minä! Sinulla on
todella lahjoja!"
Tota rataa ne asiat kirjoissa yleensä menevät.
Tietenkään ei kaikissa, mutta lähestulkoon.
Harryyn vain samastuu.
(Ymmärsikö kukaan, mitä yritin sanoa? :)
Niinhän ne Harry Potter kirjoissakin menevät,
varsinkin siinä pallopelissä.
Käytät Pottereista sanaa "satukirja" jossa
havaitsen hienoisen vivahduksen alentavaa
asennetta. Kysynpä sinulta että mikä siinä
realistisessa kirjallisuudessa niin mainiota on?
Suomen kirjallisuus on yleensä pelkkää ankeaa
realismia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta
(kaikki Remus Lupinin ystävät; lukekaan Aino
Kallaksen Sudenmorsian. ette pety). Itse pidän
enemmän fantasia-, kauhu- ja
scifikirjallisuudesta. Miksi? Koska realismia on
tarjolla jokaisen arkipäivässä ihan tarpeeksi.
eikä totta puhuen kiinnosta jonkin
ryysyrantalaisen ohjanpohjaiset elämänvaiheet!
Puhumattakaan tyypillisistä nuortenkirjoista,
joissa kännätään ja vahdataan poikia tai mikä
vielä pahempaa -vedetään huumeita! Mikäs näistä
tosielämän typeryyksistä kertovissa kirjoissa
olisi muka niin paljon parempaa kuin
"satukirjoissa"?
Siis Harry Potter on varmaankin siksi suosittu,
että se käsittelee vaihteeksi jotain muutakin
kuin pelkkää tavallista arkielämää. Silti siinä
on - kuten lukutoukka jo edellä mainitsi - hyviä
samastumiskohteita. Se ei ole tylsää
lohikäärmeiden listimistä ja kaavamaista kuten
tavallinen fantasiakirjallisuus vaan jokainen
potter -kirja on oma yksilönsä aivan kuten
henkilöhahmotkin. Tarinat eivät siis toista
itseään kuten joissakin David Eddingsin yms.
tusinaroskafantasiassa. Minusta potterit ovat
jopa parempia kuin tämä niin hehkutettu Taru
Sormusten Herrasta. Pottereissa on huumoria ja
nopeita juonenkäänteitä... Sormus jne. on suoraan
sanottuna TYLSÄ... ja ennen kaikkea pottereissa
ei ole rasittavan älykääpiöitä kääpiöitä jotka
kutsuvat itseään hobiteiksi. >:) (*inhoaa
hobitteja*)
Olen lukenut aika paljon maailman klassikko
kirjallisuutta ja voin sanoa että Potterit eivät
kalpene siinä sarjassa, vaikka niitä kutsutaan
lasten kirjoiksi. Pottereilla ja vaikkapa jollain
Grimmin veljesten saduilla on eroa kuin yöllä ja
päivällä. Potterit eivät yritä paasata mitään
moraalista roskaa kuten muut lasten kirjat tai
sadut... niissä ei ole mitään naurettavia
opetuksia tai toimintamalleja lapsille vaan ne
ovat olemassa vain elämyksiä ja mahtavia
mielikuvamatkoja varten. Edes monissa aikuisten
kirjoissa ei ole niin hyviä juonenkäänteitä,
yksityiskohtia ja henkilöhahmoja kuin
Pottereissa...
Syitä on lukemattomia. Mutta mitä tässä
todistelemaan kun voit itse mennä ja ottaa selvää
mikä niissä on hyvää! Mars lukemaan siitä! :)
Sinulla oli kieltämättä hyviä ja asiallisia
perusteluja ja kiitos vastauksesta.Totta myös
se,että käytin sanaa "satukirja" aavistuksen
negatiivisesti.Minun mielestäni sen ainoa
vastakohta ei tosin ole realismi;olet kai kuullut
myös kaunokirjalisuudesta?
Mä oon ehdottomasti samaa mieltä sun kaa.
Pottereis yhdistyy fantasia, kauhukirjallisuus,
eräänlainen arvoitus kuten dekkareissa, tietty
tavallinen arkipäivä (kuten rakkaus ;) ) jotka
eivät tietenkään myös sulje pois huumoria, jota
kirjassa teinipoikien vuoksi riittää. Se on
loistava yhdistelmä! ^_^ Sitä paitsi Potterit
sopii kaiken ikäsille etenki 11-18 vuotiaille
koska noi iät Harry ehtii ite käydä kirjojen
myötä läpi.
Ja onhan elokuvanki ikäraja K11 eli ei sitä ihan
pikkulapset pääse kattoon.
Anteeksi tunnekuohahdus, mutta jouduin pakon alla
lukemaan koko kesän realismia ja sen vaikutus ei
ole vieläkään laimentunut... (VAROITUS realismi
aiheuttaa ärsyyntyneisyyttä ja satunnaisia
aggressiopurkauksia - säilytettävä alaikäisten
ulottumattomissa:)
Muitakin hyviä kirjallisuuden lajeja siis on
(surprise!)
Tavallinen fantasiakirjallisuus perustuu pelkkään
fiktioon, mutta Harry Pottereissa on sekotettu
tavalliset joka päiväiset asiat taikuuteen ja
fantasiaan. Mutta vaikka taikuus ei perustukkaan
toteen Rowling on saanut luotua siitä todellisen
tuntuisen ja arkipäiväisen. Kirjailija on myös
osannut perustella täydellisesti miksi Me Jästit
emme voi tietää velhoista (ja mistä Me sitä
oikeastaan voikaan tietää vaikka niitä olisikin?
~_^ )
Jaana Kaparin hauskat käännökset tuovat myös
vaihtelevuutta ja veikeitä yllätyksiä tekstiin.
Kapari on osannut jäljitellä alkuperäisteosta
loistavasti, ja on osannut arvioida mitkä
nimityksety ja nimet olisi hyvä kääntää ja mitkä
olisivat paremmat alkuperäisinä.
Erikoinen taidonnäyte Rowlingin ja Kaparin
yhteisestä aallonpuudesta on
TOM MARVOLO RIDDLE ---> I AN LORD VOLDEMORT
. .(ihme)(arvoitus)
TOM LOMEN VALEDRO ----> MA OLEN VOLDEMORT
. . . . . (vale)
Itse kirjat englanninkielisenä lukeneena minua
ärsyttää jotkut Kaparin suomennoksista, etenkin
tämä ylistämäsi Riddle -käännös.
Lomen ja Valedro eivät varsinaisesti kuulosta
kenenkään nimiltä toisinkuin Marvolo ja Riddle...
Myönnetään, saivartelua pikkuasioista ja olisi
ollut mahdotonta kääntää alkup. nimiä suoraan
suomeen, mutta.. Ärh. ;)
Muuten mainio kommentti sinulla.
vastauksesta.Vihdoinkin joku joka osas perustella.