Kysymyksiä sijaisperheinä toimiville

Olet niin alkutekijöissä kysymyksinesi, etten jaksa alkaa vastailla. Lue ensin vähän. Mm. netistä ja lastensuojelukirjallisuudesta löytyy vastauksia. Pitäisi aloittaa täällä kaikki a:sta. Ei jaksa. Sorry.

Sen kuitenkin sanon, että sijaisvanhemman tehtävä on tehdä kaikkensa sen eteen, että lapsi saa säilyttää juurensa - vanhempansa ja sukunsa. Joten ei tule ongelmaa sen kertomisen kanssa - jos teet työsi oikein.

Hei!
Tottakai voi toivoa, ikää, sukupuolta jne. Ja on todella järkevääkin miettiä näitä asioita, minkä ikäiselle voisi parhaiten tarjota kodin jne. On erilaista olla sijaisvanhempi 1v kun 15v lapselle =) Se miten tarkasti toivoo asioita, tietysti voi hidastaa lapsen saamista, mutta tässähän etsitään lapselle paras mahdollinen koti eikä nopeasti perheelle parasta mahdollista lasta. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Kovasti taitaa olla niin että mahdollisimman nuoret (ja erityisesti tytöt) ovat toivotuimpia, kannattaa muitaa myös se, että monesti näillä pienillä saattaa olla monenlaisia sairauksia mukanaan (johtuen esim. äidin raskausaikana käyttämistä huumeista tms) mutta ei tietenkään aina. Mutta siihen kannattaa varautua, koska kovin pienestä ei välttämättä näy päältä saurauksia/kehitysviiveitä jne.

Esim.3 vuotias ei vielä hurjasti asioista ymmärrä, hänelle voi kertoa että aina oma äiti ei pysty hoitamaan omaa lastaan ja silloin joku auttaa häntä, jos teille tulisi lapsi hoitoon. Ei lasten tarvitse todellakaan tietää syitä, eivätkä lapset yleensä niistä ole kiinnostuneita. En kertoisi paljon etukäteen, koska yleensä näissä asioissa edetään hitaasti ja monesti asiat eivät myöskään etene ihan niin järjestelmällisesti kun kuvittelee. Ellette ole vielä käyneet edes pride-koulutusta niin helposti teillä menee ainakin vuosi, ennenkuin voisitte edes sijaisperheeksi ryhtyä, mikäli siis teidät siihen hommaan hyväksytään.

Kaippa monet näistä asioista ovat ihan perhekoitaisia miten usein biovanhemmat tapaavat lapsiaan, on vanhempia jotka eivät halua tai pysty tapaamaan juuri lainkaan ja sitten vanhempia jotka tapaavat säännöllisesti. (mikä tietysti yleistäen on tietysti toivottavinta) Ainahan pitää muistaa se että sijaisperheenä toimitaan vain niin kauan kun lapsi ei voi asua omilla vanhemmillaan, joskus se vie koko lapsen lapsuuden, mutta joskus viikkoja/kuukausia/vuosia, eli periaatteessa sijaisperhe valmistautuu pitämään lapsesta huolta siihen asti kun tämä on vähintään 18, mutta mitään takeita siitä ei ole että sijoitus kestää näin kauan. Pitää olla valmis pitämään huolta mutta yhtä valmis pitää olla irrottamaan, jos lapsi voikin asua vanhemmillaan.
Tapaamispaikkakin voi vaihdella, teidän kodista, sossun tiloihin tai biologisten vanhempien luokse. Noihin ei voi kukaan antaa etukäteen vastauksia, se riippuu aina lapsesta ja tämän vanhemmista ja monesta muusta seikasta.

"mutuna" ajattelen tuota rakkauden ja huomionantamista niin, että lapsia pitää kohdella oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, omia ja hoidettavia. Rakastaa ei tarvitse yhtä paljon, mutta se ei saa näkyä päältäpäin.

Kirjoituksesta ei saa kovin paljon selvää elämäntilanteestanne, mutta ehdottaisin ottamaan yhteyttä paikalliseen lastensos.työntekjään ja juttelemaan hänen kanssaan. Hän varmasti ohjaa teidät koulutukseen jossa voitte miettiä asioita lisää ja saatte vastauksia kysymyksiin. Ehkä voisitte miettiä jos kannattaisi aloittaa esim. tukiperheenä olemisesta, jolloin näkee millaista on toimia vieraiden lasten ja heidän vanhempien ja sukunsa kanssa. Samalla näkisitte sen, miten oma lapsi reagoi tilanteeseen ja mitkä ovat omat voimavaranne.