Olen liian yliherkkä näille uutisille! Ainakin 5 lasta jo tänä keväänä menehtynyt tapaturmaisesti, Tammelassa vaunujen kaaduttua tuulenpuuskassa, Porvoossa jäi 10-vuotias rullalautailija auton alle, Lahden sadevesikaivo-onnettomuus, ja Halsualla ja Perhossa jokiin hukkuneet lapset. Ihan liikaa viattomia lähtenyt! Ajatuskin omaisten tuskasta ahdistaa... :( En pidä median tavasta uutisoida näitä onnettomuuksia, en ole lukenut yhdenkään onnettomuuden uutista, en ole pystynyt, jo pelkistä otsikoista on tullut paha mieli. Miksi näistä pitää suurin kirkuvin otsikoin lööpeissä uutisoida? Tuntuu pahalta, että lehdet lisäävät myyntiään laittamalla näitä hirveitä onnettomuuksia lööppeihin.
Jostain syystä mietin miltä itsestä tuntuisi, en varmaan ikinä toipuisi, jos jompikumpi alle kouluikäisestä lapsestani menehtyisi! Voin vain kuvitella miltä omaisista tuntuu, yksi näistä onnettomuuksista osui lähipiiriini ja tuska ja ahdistus raastaa minuakin, vaikken ole kuitenkaan edes sukua. En pysty vieläkään edes kohtaamaan menehtyneen omaisia... :(
Lapset ovat maailman tärkein asiani, menetys olisi liikaa, en ikinä haluaisi joutua siihen asemaan, että saattaisin lapseni hautaan. Jos lapseni sairastuisi vakavasti, ettei olisi parannuskeinoa, voisi se ehkä olla toisaalta helpotuskin, ettei olisi enää tuskia ja kipuja. Vaikka menettämisen tuska olisi täysin sama, siinä kuitenkin ehkä ehtisi hyvästellä lapsensa, tiedostaa että hän ei enää selviä. Onnettomuus taas tulee niin yllättäen ja repii lapsen pois perheen luota, että surutyö kestää kauan. Pahinta on, että koska on kyse onnettomuudesta, omaisille tulee ns. jossittelu, jos en olisi päästänyt lasta silmistäni, jos olisin tehnyt toisin. Syyllisyyden tunne tulee kuitenkin mukana, vaikka lapsia ei aina voi olla vahtimassakaan.
Voimia kaikille, jotka ovat lapsensa tavalla tai toisella menettäneet!
Jostain syystä mietin miltä itsestä tuntuisi, en varmaan ikinä toipuisi, jos jompikumpi alle kouluikäisestä lapsestani menehtyisi! Voin vain kuvitella miltä omaisista tuntuu, yksi näistä onnettomuuksista osui lähipiiriini ja tuska ja ahdistus raastaa minuakin, vaikken ole kuitenkaan edes sukua. En pysty vieläkään edes kohtaamaan menehtyneen omaisia... :(
Lapset ovat maailman tärkein asiani, menetys olisi liikaa, en ikinä haluaisi joutua siihen asemaan, että saattaisin lapseni hautaan. Jos lapseni sairastuisi vakavasti, ettei olisi parannuskeinoa, voisi se ehkä olla toisaalta helpotuskin, ettei olisi enää tuskia ja kipuja. Vaikka menettämisen tuska olisi täysin sama, siinä kuitenkin ehkä ehtisi hyvästellä lapsensa, tiedostaa että hän ei enää selviä. Onnettomuus taas tulee niin yllättäen ja repii lapsen pois perheen luota, että surutyö kestää kauan. Pahinta on, että koska on kyse onnettomuudesta, omaisille tulee ns. jossittelu, jos en olisi päästänyt lasta silmistäni, jos olisin tehnyt toisin. Syyllisyyden tunne tulee kuitenkin mukana, vaikka lapsia ei aina voi olla vahtimassakaan.
Voimia kaikille, jotka ovat lapsensa tavalla tai toisella menettäneet!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä vaan tämänkin äidin sydän särkyy näistä tapahtumista. Kaksi pikkuista on omasta takaa.
Pitäkää vanhemmat hyvää huolta lapsistanne, ja jos lapsi on hoidossa, huolehtikaa, että hoitaja on silmä tarkkana koko ajan. Tarkoitan nyt näitä hukkumistapauksia. Pieniä lapsia ei saa hetkeksikään päästää veden lähelle yksin! Ei sekunniksikaan.
Kyllä sitä ollaan niin huolettomia.
Lapsenlapsi on karannut _ useasti _ äidiltään, ollut kadoksissa jopa tunnin syy karkaamiseen oli sana tarkasti: "Kun ei äiti huomannut puhui vaan XXXX kanssa."
Olemme puhuneet lapsenlapsen kanssa vakavasti asiasta ja nyt näyttää loppuneen.
Olin päivän 1v. 8kk ikäisen kuopuksen kanssa, äiti on tätä lasta vartioinut ei anna yhtään muiden hoitoon..lapsi oli kanssani melkein viisi tuntia... kun äiti tuli kotiin, lapsi meni huoneensa lattialle nukkumaan..Hämmästyn jatkuvasti..
Omistaminen ei ole kiintymistä, rakkautta, se on vain omistamista..
Vanhemmaksi ei saisi antaa tulla enne kuin ymmärtää:
MITÄ ON LAPSEN :
Lapsen emotionaalista kaltoinkohtelua
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lapsen_kaltoinkohtelu
lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa (mitätöinti, emotionaalinen ja moraalinen turmeleminen ja -kaltoinkohteleminen)
- uhkaileminen (esimerkiksi kotiarestilla, selkäsaunalla tai hylkäämisellä)
- nöyryyttäminen (esimerkiksi nimittely, alistaminen, järjestelmällinen loukkaaminen)
- mitätöinti (esimerkiksi nimittely, julkinen halventaminen, haukkuminen, kiusaaminen)
- eristäminen (esimerkiksi sukulaisista, ystävistä)
hylkääminen (esimerkiksi laitokseen, ystävien tai sukulaisten luo, kotiin jne)
- uskonnollinen fanatismi (esimerkiksi ehdottomat uskonnolliset toimintavaatimukset,
- lapsen täydellinen kontrollointi (esimerkiksi ja/tai uskonnolliseen fanatismi)
- mustasukkaisuus (esimerkiksi mustasukkaisuus lasta kohtaan tai lapsen saamaa hoivaa kohtaan) lapsesta saa kyllä olla mustasukkainen, mutta ei liikaa, silloin lapsi ei tunne oloaan enää niin turvatuksi kuin ennen.
- taloudellinen laiminlyönti (esimerkiksi lapsen elatukseen tarkoitettujen etuuksien ja rahavarojen vastuuton käyttö omiin tarkoituksiin, lapsen omaisuuden myyminen tai varastaminen)
Ja mitenköhän nää nyt liittyy aloitukseen???
http://www.nettineuvo.fi/index.asp
Taitaa puuttua se yksi voima:
"Rakkaus
Kuten ilo, kuuluu myös rakkaus ihmisen perustunteisiin. Jokaisella ihmisellä on tarve olla rakastettu ja hyväksytty, ja ihminen joka on sen kokenut, voi rakastaa niin itseään kuin muita.
Rakkauden tunteeseen sisältyy kaikista intensiivisin vuorovaikutus, ja rakkautta on monenlaista: -lähimmäisenrakkaus,
-romanttinen rakkaus,
-äidin rakkaus jne.
Yhteistä niille kaikille on kuitenkin _läheisyys_ ja sitoutuminen.
Rakkauteen tarvitaan kyky olla toisen lähellä ja tuntea toinen läheiseksi vaikkei rakkauden kohde olisikaan paikalla. Sitoutumisella edistetään rakkauden pysyvyyttä.
Rakkauteen sisältyy voimakas mielihyvän tunne.
- Kokemus siitä, että joku rakastaa, herättää kokemuksen siitä, että on pidetty ja kelvollinen, ja rakastetuksi tuleminen antaa mahdollisuuden rakastaa myös itseään.
Jotta voi rakastaa muita, täytyy ensin rakastaa itseään, mikä _ ei kuitenkaan ole itserakkautta_ eikä _omahyväisyyttä._ "
Lasta voi lukea karkaa menee yksin lattialle nukkumaan eron jälkeen?
Minä mietin vedessä olevaa lasta, joka ei ymmärrä miksi siellä on ja mitä tapahtuu..
Kylmä vesi, joka tunkeutuu iholle ja lopulta keuhkoihin...
Entä, jos ei lapsella ollut edes äidin tai jonkun rakkautta, johon tarrata,,,, vaikka se ei olisi asiaa auttanut,,, niin kylmä ja kolkko kuolema.
Tylyä välinpitämätön vastuuntunnotonta..
Tuomio pitäisi tulla heitteille jätöstä, joka johti kuolemaan.
Kyse olisi esimerkiksi muille vanhemmille: pää tulee vetävän käteen.
Et voi vahtia lapsia koko elämää, tietysti silmät selässäkin. Mutta suurimmat onnettomuudet sattuvat oman kodin sisällä. Etkä voi tietää milloin on lapsesi viimeinen päivä (esim.kätkytkuolemat). Elä ja nauti joka päivä, rakasta.