Sanokaapa nyt mitä mun pitäis tehdä...eli miehen kanssa oltu yhdessä 2 vuotta, molemmat ollaan vakitöissä, oma asunto ja kaikinpuolin vakaata elämää (ollaan molemmat 29v.) Itselläni alkanut vauvakuume nostamaan päätään ja olisin valmis yrittämään lasta. Mutta aina kun otan asian puheeksi (en siis jankuta tästä vaan 2 kertaa maininnut, viimeksi jouluna ja nyt pari päivää sitten) niin mies vaan on hiljaa ja tokaisee että joo sitten joskus.
Ei riitä ihan mulle että joskus, 30 alkaa pian häämöttää mittarissa enkä haluaisi olla mikään ikäloppu äiti...asiasta ollaan joskus puhuttu ihan yleisellä tasolla ja mies on ollut aina sitä mieltä että hän haluaa lapsia ehdottomasti. Kuitenkin asiasta konkreettisesti puhuminen ei vaan onnistu vaan aina siitä saadaan riita aikaiseksi. Minä kuulemma painostan asialla enkä hyväksy muuta vastausta kuin että joo tehdään heti. Vaikka haluaisin vain tietää koska on se herran määrittelemä joskus...
Eli kertokaa miten tällainen asia otetaan puheeksi vai mikä tässä voi olla näin vaikeaa...?
Ei riitä ihan mulle että joskus, 30 alkaa pian häämöttää mittarissa enkä haluaisi olla mikään ikäloppu äiti...asiasta ollaan joskus puhuttu ihan yleisellä tasolla ja mies on ollut aina sitä mieltä että hän haluaa lapsia ehdottomasti. Kuitenkin asiasta konkreettisesti puhuminen ei vaan onnistu vaan aina siitä saadaan riita aikaiseksi. Minä kuulemma painostan asialla enkä hyväksy muuta vastausta kuin että joo tehdään heti. Vaikka haluaisin vain tietää koska on se herran määrittelemä joskus...
Eli kertokaa miten tällainen asia otetaan puheeksi vai mikä tässä voi olla näin vaikeaa...?
Vastaukset 6
Vanhimmat
En osaa varsinaisesti neuvoa siinä, miten asia pitäisi ottaa "oikein" esille, mutta itselläni on hieman samantapainen tilanne. Mies on juuri täyttänyt 30, itse olen 24. Yhdessä ollaan oltu reilut 2,5 vuotta. Mulle on myös käynyt selväksi, että mies haluaa lapsia ja suhteen ihan alkumetreillä siitä jo puhuttiin ja silloin tuumasi että "joskus 2-3 vuoden kuluttua voisi olla hyvä". Nyt en oikein saa selvää mitä mieltä mies asiasta on. En oo kyllä asiasta jankuttanutkaan, mutta.. Aina humalapäissään mies haluaa alkaa yrittää lasta vaikka heti, mutta niitä puheita nyt en tietenkään tosissani ota. Ei olla enää hetkeen käytetty mitään ehkäisyä, kun pillerit aiheutti mulle niin kovan päänsäryn ja mies ei halua kumia käyttää. Ollaan sitten menty joko "varmoilla päivillä" tai niin, ettei mies laukea sisään. Kerran mies sanoi, että toisaalta toivoisi että kävisi vahinko ja toisaalta taas pelkää sitä. Että en tiedä onko kyseessä sitten se, että tavallaan toivoo lasta, mutta ei uskalla varsinaisesti tehdä sitä päätöstä, että nyt aletaan tosissaan yrittää.
Mutta ymmärrän kyllä huolesi, naisille kun toi lastentekoaika on niin rajallinen miehiin verrattuna.
paha juttu
No jos sinä olet teillä se, jonka huolena ehkäisy on, niin jospa vaan kerrot miehellesi, että lopetat ehkäisyn ja se on tästedes hänen vastuullaan ja asiansa huolehtia ehkäisystä, jos sitä vielä suhteessanne haluaa.
Mä itse tein niin, eli lopetin pillerit viime syksynä. Alkuun mies käytti tunnollisesti kortsuja, mutta tuskatui niitteten käyttöön melko pian ja luopui niistä kokonaan jo ennen joulua.
Sen jälkeen meillä ollaan menty myös varmoilla päivillä ja keskeytetyllä, paitsi silloin, kun mies on kaljapäissään. Eli meillä on vähän sama tilanne, kuin tuolla edellä jo kerrottiin. Mies haluaa kaljapäissään alkaa lapsen tekoon ja mikäs siinä, kyllähän se mun puolesta passaa, että mies hoitaa homman loppuun ja laukeaa sisään. Nyt viimeisen kuukauden aikana, hän on alkanut harrastaa tuota loppuun asti vietyä yhdyntää myös ollessa selvinpäin.
Mies ei kuitenkaan halua asiasta liiemmin keskustella ja kun mä joskus yritän, niin kommentit on yleensä. "Noo, sitte josku, katsotaan nyt".
Että toden totta, otappa noista mörökölleistä selvää?
vai n iin
Vastasin äsken samanlaiseen viestiin ja vastaan myös sinulle. Et haluaisi tätä kuulla, mutta anna miehellesi aikaa. Meillä oli niin, että mieheni halusi aikaisemmin lasta kuin minä. Onneksi hän ymmärsi etten ollut valmis, ei missään vaiheessa painostanut minua. Kului kaksi vuotta ja asiasta ei puhuttu mitään kunnes minulla alkoi vauvakuume nostella päätään. Tuli tunne, että lapsi olisikin ihana asia! :) siitä alettiin hommiin ja nyt olemme kohta vuoden ikäisen ihanan tytön vanhemmat. Lapsi oli niin toivottu ja kumpikin halusi sitä sydämestään. Vauvan hoitaminen välillä raskastakin niin ei siihen kannata ryhtyä jos kumpikin ei asiassa täysillä mukana. Kirjoituksestasi saa heti vaikutelman ettei miehesi ole valmis ja tuntuu jotenkin tutulta tilanne.
Anna ajan kulua! ja kerro miehellesi, että ilmoittaa SANALLISESTI kun haluaa rueta keskustelemaan vauvasta ja tosi toimiin. Koeta unohtaa asia, vaikka vaikeaa se varmasti onkin. Mutta usko pois! et halua lasta epävarman isän kanssa, siitä ei tule muuta kuin ero. Olen niin kiitollinen itse miehelleni kun ei painostanut siihen minua. Nyt nautin äitiysestä täysin rinnoin. :))
Jännä juttu kyllä toi että miehet tuntuvat kaljoissaan olevan kovinkin innokkaita lasta yrittämään...mikä siinä sitten on? Onko se tosiaan ihan humalapuheita joita ei tosiasiassa tarkoiteta vai onko kyse tuosta mitä jo edellä ihmeteltiin, että mies ikäänkuin pelkää ns virallisen päätöksen tekoa ja ajattelee että jos luonto niin päättää niin antaa lapsen tulla? Voisi luulla että jos tosissaan olisi lapsensaantia vastaan niin ei ottaisi mitään riskejä touhuilemalla ilman ehkäisyä...vai? siis jos mies selvinpäinkin on valmis hommiin ilman ehkäisyä vaikkei sisään laukeisikaan. Vai puhuuko ne humalassa sitten täysin päinvastoin kuin mitä ajattelevat oikeasti?