Moi.
En halua valittaa tai mitään, mutta itse join noin 5 vuotta aika paljon, sitten alkoi tulla stoppi, kunto ei enää kestänyt.
Nyt olen päässyt viinasta eroon, mutta nyt on iskenyt masennus, henkinen ahdistus.
Kun join, niin en ollut masentunut, itseasiassa nuo noin 5 vuotta näin jälkeenpäin oli sitä samaa hullua menoa, viinaa, töitä, viinaa, töitä, viinaa, töitä, en edes vuodenaikoja pahemmin noteerannut, enkä muutakaan, oli helppoa elämää toisaalta, kun töissä ei voinut juoda ja kun oli vapaata, niin silloin joi viinaa.
Mutta nyt kun olen raitis, niin huomaan, että minulla ei ole enää ketään ystäviä.
Tuon juoma aikani aikana ehdin karkoittaa muutaman ystävän, jotka eivät juoneet ja nyt en voi olla oikein tekemisissä parin kaverin kanssa, jotka vielä juovat, koska lopulta se kaveruus menee aina siihen alkoholin ottoon.
Nyt raittiina myös olen käynyt lävitse lapsuuden eri traumoja, jne, eli pointtini oli siis kysyä, että onko kenelläkään kokemusta, että kun lopettaa viinan juonnin, niin sitten ne ongelmat voivat alkaa, siis henkiset ongelmat?
Mietin nyt, että viinalla tukahdutin ahdistukseni ja nyt kun en enää viinaa juo, niin tuo ahdistus on edelleen olemassa, se pitäisi jotenkin purkaa, eihän viinalla sitä pureta, viina on vain hetken unohdus.
On tää elämä kovaa selvinpäin, onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, että kun on päässyt alkoholista eroon, niin sitten on tullut masennus, tai joku muu ongelma?
En halua valittaa tai mitään, mutta itse join noin 5 vuotta aika paljon, sitten alkoi tulla stoppi, kunto ei enää kestänyt.
Nyt olen päässyt viinasta eroon, mutta nyt on iskenyt masennus, henkinen ahdistus.
Kun join, niin en ollut masentunut, itseasiassa nuo noin 5 vuotta näin jälkeenpäin oli sitä samaa hullua menoa, viinaa, töitä, viinaa, töitä, viinaa, töitä, en edes vuodenaikoja pahemmin noteerannut, enkä muutakaan, oli helppoa elämää toisaalta, kun töissä ei voinut juoda ja kun oli vapaata, niin silloin joi viinaa.
Mutta nyt kun olen raitis, niin huomaan, että minulla ei ole enää ketään ystäviä.
Tuon juoma aikani aikana ehdin karkoittaa muutaman ystävän, jotka eivät juoneet ja nyt en voi olla oikein tekemisissä parin kaverin kanssa, jotka vielä juovat, koska lopulta se kaveruus menee aina siihen alkoholin ottoon.
Nyt raittiina myös olen käynyt lävitse lapsuuden eri traumoja, jne, eli pointtini oli siis kysyä, että onko kenelläkään kokemusta, että kun lopettaa viinan juonnin, niin sitten ne ongelmat voivat alkaa, siis henkiset ongelmat?
Mietin nyt, että viinalla tukahdutin ahdistukseni ja nyt kun en enää viinaa juo, niin tuo ahdistus on edelleen olemassa, se pitäisi jotenkin purkaa, eihän viinalla sitä pureta, viina on vain hetken unohdus.
On tää elämä kovaa selvinpäin, onko kenelläkään vastaavia kokemuksia, että kun on päässyt alkoholista eroon, niin sitten on tullut masennus, tai joku muu ongelma?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sen verran on vastaavaa kokemusta, että minulla oli hoitosuhde psykiatrin ja psykologin kanssa jonkin aikaa. Molemmat suosittelivat pysymistä AA:n piirissä, josta raittiuteni oli alkanut. Sieltä toveriseurasta olen saanut paljon tuttuja ja kavereita, joista sitten on kehkeytynyt myös ystäviä ja perheystäviä.
Minulla on kokemusta viinanjuonnin jättämästä aukosta elämään ja yksinäisyydestä, sekä ahdistuksesta. Se on välivaihe joka helpottaa ajan kanssa tavalla tai toisella.
Itse kävin mielenterveystoimistossa, sain sieltä jonkinverran apua ahdistukseeni, mutta ei se ongelmaa ratkaissut kokonaan.
Aloin opetella yksin olemista. Luin kirjoja, käppäilin ympäri metsiä, kärsin välilä älyttömästi tuosta ahdistuksesta, söin masennuslääkkeitäkin aika ajoin.
Pikku hiljaa aloin hyväksymään tilanteeni, opin yksinolon sietämisen ja jopa nautin siitä.
Kirjoitin tuolla toiseen keskusteluun omaa tarinaani, sieltä voi lukea lisää.
Ei ole helppoa, sen voin sanoa, mutta ei myöskään mahdotonta.
Olen jäänyt vaiheeseen jossa en vielä ole uusia ystäviä pahemmin löytänyt, mutta siedän tilannetta paremmin nyt kun saan sentään olla iloinen siitä etten juo enää.
Nuo toveriseurat (AA) ehkä sopivat joillekkin mutta minulla on mielipide että se on tietynlainen riippuvuus myöskin. Tai siitä tulee helposti sellainen. Tärkeintä alkoholistille olisi pyrkiä kaikista riippuvuuksista eroon.
Elämä on kovaa selvinpäin, mutta myös ihanaa.
Kaikki asiat, yksinäisyys, ahdistus ym. helpottavat kun antaa asioille aikaa järjestyä.
Sen hyväksyminen että elämä mättää usein on tärkeää ja yhtä tärkeää on muistaa että seuraavana päivänä voi olla paremmin.
Odotan itsekin vielä sitä aikaa että voisin olla täysin tyytyväinen ja onnellinen, en tiedä onko se mahdollista, pitää vaan laskea rimaa omille odotuksilleen.
Tekeminen on terpiaa, minulle se on koira ja ulkoilu. Luonto yleensäkin, metsässä hermo lepää.
Toivon että löydän vielä ystäviä, ehkä kumppaninkin, mutta en hötkyile. Opettelen malttia ja itseni sietämistä. Ehkä se prinssi vielä joskus kävelee vastaan jos näin kohtalo suo, mutta yritän olla onnellinen tässä ja nyt.
Välillä onnistun, välillä en. Mutta sitähän elämä on.
Tuttujahan nuo ovat monelle. Ei raitistuminen sinänsä kenestäkään onnellista
tee, arki koittaa raittiillekin. Ongelmat jotka ovat olleet piilossa huuruissa eivät
ole kadonneet minnekään. Kestää vähän aikaa ennenkuin oppii ne
ottamaan oikein. Yritä muistaa että nyt sinulla on mahdollisuus käsitellä ne
ja suhteuttaa ne oikeisiin mittasuhteisiinsa. Se että sinulla on ahdistusta
ja masennusta tarkoittaa sitä että olet ihminen, Vain psykopaatit ja lobotomikot
eivät kärsi niistä. Älä vaadi itseltäsi liikaa...