Sana Pääsiäiseksi: Vastavuoroinen altruismi
Erota myös vastavuoroisuuden lajit toisistaan. Varovainen vastavuoroisuus, rohkea vastavuoroisuus ja vastikkeeton vastavuoroisuus ovat kolme eri asiaa - ja edellyttävät toistensa olemassaolon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vastavuoroinen_altruismi
Erota myös vastavuoroisuuden lajit toisistaan. Varovainen vastavuoroisuus, rohkea vastavuoroisuus ja vastikkeeton vastavuoroisuus ovat kolme eri asiaa - ja edellyttävät toistensa olemassaolon.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vastavuoroinen_altruismi
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sitten on vielä se herra A.n aiemmin esiintuoma 'paternaalinen altruismi' jota voisi kuvata 'ohjailevaksi auttamiseksi' :)
Auttamista on siis vähintään neljää sorttia.
Ja vieläkin enemmän, koska antajan ja kohteen egoismi-aste vaikuttaa tulokseen.
> A.n aiemmin esiintuoma 'paternaalinen altruismi' jota voisi kuvata 'ohjailevaksi auttamiseksi'
Tervetuloa Straight Edge Societyyn.
http://www.youtube.com/watch?v=H8LUszdvkPk&feature=fvwrel
Tuli jeesus mieleen tuosta parturista.. ;)
"'paternaalinen altruismi' jota voisi kuvata 'ohjailevaksi auttamiseksi'
"antajan ja kohteen egoismi-aste vaikuttaa tulokseen"
Tässäpä se tilanne justiinsa tulee. Narsistisen kuoren alla piilotteleva ja egoistinen ihminen jota koetetaan auttaa...sinänsä jo aivan mahdoton lähtötilanne, joten tuo ohjaileva auttaminen voisi olla ainoa turvallinen ja ehkä jopa toimiva keino lähestyä tällaista hlöä. Auttaa jos auttaa mutta tähän malliin mm. AA perustuu ja siellähän "näitä hankalia" riittää. Lienee kuitenkin tehokkain tapa kaikenkattavasti.
VOI PERSE. Käsitin ton paternaalisen "hieman" väärin tuossa yhteydessä. Heh. Eli kaikki mitä kirjoitin voi kääntää toisin päin!!!!
HUPS
Mä olen sen verran psykopaattinen luonne ainakin, että jos mua yrittää auttaa niin, että selvästi ollaan "alentamassa tässä itseään auttajana sille autettavan oletetulle alemmalle taoslle" , Niin auttaja haukkaa kyllä hatullisen paskaa ihan vapaaehtoisesti siinä.
Minä auttaja parempi ihminen sinä autettava huonompi ihminen = onko ihme jos metsään mennään. Moni kuvittelee oikeasti osaavansa olla suora ja tasaveroinen, samalla kun kaikki eleet ja sanat tuo julki sitä piiloasennetta. Siinä sitten voi miettiä, että onko tuulella, että jaksaa välittää tai reagoida edes huvittumalla, jolloin sortuu itsekin ylimielisyyteen jo kohta, vai onko toinen niin rakas ja läheinen, että toiselle jo suo moisen roolin ihan rakkauvesta.
Hankalaa jos on suoran ja tasaveroisen kannalla jo perusluonteeltaan. Missä sitä alentuvuutta edes opitaan? Lastentarhassako?? Ja edelleen kommunikaatiivinen tulkintakysymys myöskin. Monia seikkoja yksinkertaisessa asiassa.
> jos mua yrittää auttaa niin, että selvästi ollaan "alentamassa tässä itseään auttajana sille autettavan oletetulle alemmalle taoslle" , Niin auttaja haukkaa kyllä hatullisen paskaa ihan vapaaehtoisesti siinä.
Minä auttaja parempi ihminen sinä autettava huonompi ihminen = onko ihme jos metsään mennään.
Kuulostaa sairastumiselta vahvuuteen.
Minä olen toista mieltä. Vahvuus ei tarkoita että alistetaan autettavaa tai koetetaan tehdä itsestä yliminäjumalakaikkivoipa. Vahvuus tarkoittaa että pystyy huolehtimaan omista tarpeistaan ja auttaa muita löytämään omia vahvuuksiaan. Muun muassa. Vahvuus on mielestäni henkinen selkäranka. Seisoa napakasti omilla jaloilla. Mutta hyväksyä inhimillisyytensä ja heikkoutensa. Ja pystyä vastaanottamaan apua toisilta. Ei ihan helppo tehtävä. Ajatelkaapa omalle kohdalle. *katsoo itseään; gulp*
Myönnän.
Sekin oli muuten skeematerapiatesteissä, tuo tulos..
Vastuullinen vahvuuteen sairastunut aikuinen, joka helposti sivuuttaa omat tarpeensa ja jäljelle jää se vihainen lapsi, jonka taustalla on kuitenkin se tasapainoinen ja ehjän lapsuuden lapsi :)
Vaikka ei nyt puitteiltaan ollutkaan kovin ehjä lapsuus, niin ehkä ehjempi henkisesti kuin aikuisena kaikkine olemisen kiemuroineen aikuisena aikuisten joukossa. Suurin osa kun tosiaan vaan haluaa ja tahtoo ja tyhmät antaa toisten vaan ottaa ja sitten jää kattelemaan josko se astia joskus täyttyisi itekseen...
No, itsesääliä välillä on hyvä harjoittaa. Ehkä siitä kumpuaa myötätunto ja vahvempi halu tehdä toisin ja toisenlaisia ratkaisuja.
Tää on niin tätä.
Mitäs mieltä oletteko, pystyykö ihminen osaamaan "ihan itsekseen" toimia oikein avun vastaanottamisen suhteen vai tartteeko se ominaisuus asettuakseen aina jonkin isomman kokemuksen.
Sairastuin vahvuuteen ja vedin koko maailmaa perässäni. Elämää feeniks-lintuna.
Sitten tuli ongelmia, ongelmia, ongelmia...ja pohja jo näkyy mutta jalat ei vielä kosketa joten ehtii vielä haraamaan vastaan.
Mutta asiaan.
Jos kasvaa avuttomaksi, kaikki tietää miten ärsyttävää se on ja tällainen ihminen joutuu väistämättä kohtaamaan sen ettei apua saakaan tai tule riittävästi, joten kasvua (toiv) tapahtuu.
Jos kasvaa ensin suorittajaksi, ns sairastuu vahvuuteen, kaikki tietää että jossain vaiheessa murentuu ja joutuu hyväksymään heikkoutensa, kohtaamaan sen inhimillisyyden itsessään.
Yeah right... siis tosta alemmasta osiosta... sitä odotellessa =)
Miten kasvetaan suoraan normiksi ?
Jos mua yritetään auttaa niin aina siinä käy niin että minusta tuleekin se auttaja. Sitten tarvitsenkin taas terapiaa selvitäkseni terapiasta :/
Mikähän mua vaivaa?
15 whaaat ?
:DD Senkun tietäis, viisas olisi.. Suoraan normiksi, jaa-a...
Niin tai sitten ne auttajat ja terapeutit ottavat lopputilin tai vaihtavat alaa tai menevät itse hoitoon :)
No se kuulostaa todennäköisemmältä =)
Minkäs mä itselleni voin? *syytön*
*Niinhän me kaikki*
:)
Eikun mä oon syytön, ja te syyllisiä, en vaan oo vielä miettinyt mihin mutta keksin sen kyllä.
Hävetkää jokatapauksessa varmuudenvuoksi! ;-D
"> jos mua yrittää auttaa niin, että selvästi ollaan "alentamassa tässä itseään auttajana sille autettavan oletetulle alemmalle taoslle" , Niin auttaja haukkaa kyllä hatullisen paskaa ihan vapaaehtoisesti siinä.
Minä auttaja parempi ihminen sinä autettava huonompi ihminen = onko ihme jos metsään mennään."
Tämän takia on vertaistuki. Se ei voi olla ammattijohtoista ollakseen tehokasta. Paras tapa on tuo vastavuoroinen altruismi (ei paternalistinen).
"Kuulostaa sairastumiselta vahvuuteen"
Se koskee useimpia jotka sitä vertaistukea tarttis. Addikteja, vastariippujia, läheisiä...he ovat kaikki niitä jotka hampaat irvessä pärjäävät yksin. Ja lopulta käy niin että vain "pärjäävät" ja sitten...
Tämäkin keskustelu on taas huuhaata. Altruismi ja heikompien auttaminen parantaa ryhmän kykyä selvitä hengissä ja sopeutua ympäristöönsä diversiteetin lisääntymisen kautta:
https://www.academia.edu/25638302/Bayesian_update_rule_leads_to_information_theoretically_optimal_evolution
Joo oon samaa mieltä, että heikot yksilöt voi olla hyviä informaation välittäjiä.