Katsotteko sotaelokuvia?

Olenhan mä miljoona kertaa kuullu ton että tuntematon sotilas pitää jokaisen katsoa, mutta jos ei kiinnosta niin miksi se on noloa? Mua ei sotimiset ja sotahistoria kiinnosta. Nyt on tehty sellainen leffa kuin tuntematon emäntä, kuten varmaan tiedätkin. Sen vois kattookin.

? kirjoitti:

Olenhan mä miljoona kertaa kuullu ton että tuntematon sotilas pitää jokaisen katsoa, mutta jos ei kiinnosta niin miksi se on noloa? Mua ei sotimiset ja sotahistoria kiinnosta. Nyt on tehty sellainen leffa kuin tuntematon emäntä, kuten varmaan tiedätkin. Sen vois kattookin.

Lue lisää

Sotahistoria ei kiinnosta mutta ihmissuhteet kai kiinnostaa kun täällä olet?

No ajattele sitten näitä Suomen sotia vaikka tältä kannalta: Millaista on ollut vanhempiesi/isovanhempiesi elämä, lapsuus jne. Miten perheeseen on vaikuttaneet esim. sodasta palaavien traumat. Miten lastenkasvatukseen on vaikuttaneet, missä kondiksessa on perheen pää, pystyykö isät olemaan läsnä? Suvun ja perheen kokemat menetykset? Miten sota on vaikuttanut tasa-arvoon ja työnjakoon yhteiskunnassa ja perheessä?

Ei se sota mikään täysin irrallinen asia ole, vaan hyvinkin lähihistoriaa ja joillekin elettyä elämää. Sodan kaikuja voi aivan hyvin olla vielä sinunkin oppimassasi miehen ja naisen mallissa ja kasvatuksessa.

mietittävää......... kirjoitti:

Sotahistoria ei kiinnosta mutta ihmissuhteet kai kiinnostaa kun täällä olet?

No ajattele sitten näitä Suomen sotia vaikka tältä kannalta: Millaista on ollut vanhempiesi/isovanhempiesi elämä, lapsuus jne. Miten perheeseen on vaikuttaneet esim. sodasta palaavien traumat. Miten lastenkasvatukseen on vaikuttaneet, missä kondiksessa on perheen pää, pystyykö isät olemaan läsnä? Suvun ja perheen kokemat menetykset? Miten sota on vaikuttanut tasa-arvoon ja työnjakoon yhteiskunnassa ja perheessä?

Ei se sota mikään täysin irrallinen asia ole, vaan hyvinkin lähihistoriaa ja joillekin elettyä elämää. Sodan kaikuja voi aivan hyvin olla vielä sinunkin oppimassasi miehen ja naisen mallissa ja kasvatuksessa.

Lue lisää

Samaa mieltä. Se mikä itseäni on monesti mietityttänyt on ne asiat joita isovanhempani kohtasivat sodissa. Siis ne minun aurinkoiset ja hymyilevät ihanat isovanhemmat. Huhhuh mitä juttuja he nuorena olivat kokeneet, oikein puistattaa nyt kun vanhempana on näitä asioita tajunnut.

Ja omat vanhemmat olivat lapsia heti sodan jälkeen. Se ainakin heissä on, että mitään ei saa heittää hukkaan. Luulen sen johtuvan siitä että he kokivat sotien jälkeisen puutteen.

Sota on oikeaa elämää myös. Ikävä tuottaa pettymys, mutta ihminen ei ole rauhanomainen eläin, eikä sota ole siinä mielessä epäinhimillistä. Sota on ihmisen pimeä puoli pahimmillaan, niin, juuri se sama puoli, mikä asuu kaikesta tekopyhyydestä huolimatta myös sinusta. Ihmisyys ja inhimilisyys ei "ylläpidä elämää" eikä ihminen ole juurikaan eläimestä kummempi paitsi oman egonsa kuvitelmissa. Sinusta tehdään tappaja siinä missä kaikista muistakin.

Oikeaa elämää et tule koskaan tuntemaan, etkä oikeaa ihmistä, jos et tunne myös sen pimeää puolta ja hyväksy sitä osana ihmisen olemista.

Ja ehkä ihmisten olisi helpompi ylläpitää rauhaa, ja elämää, sekä arvostaa niitä, kaikissa mittakaavoissa, kun hieman nöyremmin muistaisivat mitä se inhimillisyys ja ihmisenä olo oikeasti on.

Älä elä valheessa kirjoitti:

Sota on oikeaa elämää myös. Ikävä tuottaa pettymys, mutta ihminen ei ole rauhanomainen eläin, eikä sota ole siinä mielessä epäinhimillistä. Sota on ihmisen pimeä puoli pahimmillaan, niin, juuri se sama puoli, mikä asuu kaikesta tekopyhyydestä huolimatta myös sinusta. Ihmisyys ja inhimilisyys ei "ylläpidä elämää" eikä ihminen ole juurikaan eläimestä kummempi paitsi oman egonsa kuvitelmissa. Sinusta tehdään tappaja siinä missä kaikista muistakin.

Oikeaa elämää et tule koskaan tuntemaan, etkä oikeaa ihmistä, jos et tunne myös sen pimeää puolta ja hyväksy sitä osana ihmisen olemista.

Ja ehkä ihmisten olisi helpompi ylläpitää rauhaa, ja elämää, sekä arvostaa niitä, kaikissa mittakaavoissa, kun hieman nöyremmin muistaisivat mitä se inhimillisyys ja ihmisenä olo oikeasti on.

Lue lisää

Ainakaan mies ei ole rauhanomainen eläin. Tottakai naisestakin voi kouluttaa kunnon aivopesulla tappokoneen, mutta miehet eivät tarvitse edes koulutusta: esim katujengit, jalkapallohuligaanit ja uusnatsit. Ei tarvita armeijan aivopesua siihen, että miesporukat tappelevat keskenään.

Älä elä valheessa kirjoitti:

Sota on oikeaa elämää myös. Ikävä tuottaa pettymys, mutta ihminen ei ole rauhanomainen eläin, eikä sota ole siinä mielessä epäinhimillistä. Sota on ihmisen pimeä puoli pahimmillaan, niin, juuri se sama puoli, mikä asuu kaikesta tekopyhyydestä huolimatta myös sinusta. Ihmisyys ja inhimilisyys ei "ylläpidä elämää" eikä ihminen ole juurikaan eläimestä kummempi paitsi oman egonsa kuvitelmissa. Sinusta tehdään tappaja siinä missä kaikista muistakin.

Oikeaa elämää et tule koskaan tuntemaan, etkä oikeaa ihmistä, jos et tunne myös sen pimeää puolta ja hyväksy sitä osana ihmisen olemista.

Ja ehkä ihmisten olisi helpompi ylläpitää rauhaa, ja elämää, sekä arvostaa niitä, kaikissa mittakaavoissa, kun hieman nöyremmin muistaisivat mitä se inhimillisyys ja ihmisenä olo oikeasti on.

Lue lisää

Ja mistä sinä mun "nöyryyden" tiedät ? Tunnet vissiin hyvinkin, vai ?

Inhimilliset, tavalliset ihmiset eivät tarvitse sotia mihinkään, vain vallanhimoiset, valtansa sokaisemat ja sekoittamat seniilit ukot. He, jotka juuri tälläkin hetkellä eräitten kaukaisten maitten johdoissa järjestävät kansakuntiansa kärsimään ja potemaan kaikenlaista sellaista, mitä ei välttämättä tarvitsisi, jos päämiehen korvien välissä olisi kaikki kotona.

Minulla ja inhimillisyydelläni ei ole mitään tekemistä em. sekopäitten kanssa, jotka näännyttävät kaikenlaisiin kärsimyksiin omat kansalaisensa sen takia, että järkikulta uupuu ja tunnetasollakaan ei tapahdu mitään, ainoa asia mihin ymmärrys piisaa on se, että omia kasvoja ei voi menettää. Vaikka elkeet ja teot olisivat kuinka typeriä, periksi ei anneta, ja vastineeksi pistetään tussarilla matalaksi omaa kansaa.

No mutta onpa mukava tavata joskus joku, jonka ajatukset sotimisesta liippaavat läheltä omiani. Itse ajattelen niin, että jos tämän maan isät ja päättäjät eivät osaa hommiaan ja pysty pitämään maataan erillään sotatoimista, niin marssikoot itse etujoukoissa kaatumaan. Minun poikani tehtävä se ei ole.

historiaa tarvitse hylätä vain sen takia ettei sotahistoria kiinnosta. Jostain syystä, ainakin minun kouluaikoinani sotahistoria oli yhtäkuin historian opetus. Muistan vieläkin kuinka kävimme Hitlerin elämänvaiheet läpi ja tietysti päntättiin ensimmäinen ja toinen maailmansota.
Jos tuo ei kiinnosta, niin kannattaa tutustua kulttuurihistoriallisiin teoksiin, ihmisen kehitysvaiheista kertoviin teoksiin tai vaikka uskonnon historiasta kertoviin teoksiin. Saa paljon laajakatseisemman kuvan ihmiselon menneisyydestä kuin vain sotahistoriaan tutustumalla.

Eihän sinun kirjoitti:

historiaa tarvitse hylätä vain sen takia ettei sotahistoria kiinnosta. Jostain syystä, ainakin minun kouluaikoinani sotahistoria oli yhtäkuin historian opetus. Muistan vieläkin kuinka kävimme Hitlerin elämänvaiheet läpi ja tietysti päntättiin ensimmäinen ja toinen maailmansota.
Jos tuo ei kiinnosta, niin kannattaa tutustua kulttuurihistoriallisiin teoksiin, ihmisen kehitysvaiheista kertoviin teoksiin tai vaikka uskonnon historiasta kertoviin teoksiin. Saa paljon laajakatseisemman kuvan ihmiselon menneisyydestä kuin vain sotahistoriaan tutustumalla.

Lue lisää

Tämä on totta :) Kouluhistoriasta jäi vain mieleen, että historia = millä kukkulalla minä vuonna mikäkin taistelu käytiin. Ja sehän ei ihan koko historiaa kata.

Nykyään kaikki on niin kovin yksilökeskeistä että voi olla näköjään vaikeata hahmottaa koko kansallistunnetta, että oma maa, oma kieli, oma raha jne ovat oikeasti joskus olleet tärkeitä jopa ihan tavalliselle tallaajalle vaikka ei sinne sotaan riemusta kiljuen varmasti kukaan lähtenytkään. Nykyään asialla ei tunnu olevan mitään väliä ellei jopa koko suomalaisuus ole suorastaan kirosana ja pois ollaan lähdössä heti kun saadaan (ilmaiset) koulut käytyä, jonnekin miljoona kertaa parempiin paikkoihin missä ihmisetkin on niin paljon fiksumpia.

Noh, oletan että jossain se sinunkin rajasi menee kuitenkin? Vaikka et omasta synnyinmaasta välittäisikään? Vai etkö välitä omasta asunnostasikaan, työstäsi, irtaimistostasi, autostasi? Jos todellakin kaiken nielet ja annat vastaanpanematta niin varmasti löytyy halukkaita viemään henkilökohtaisen omaisuutesi, kokeile vaikka?

No, tottakai on melko turvallista sanoa että mielummin menköön omaisuus kuin rakkaan henki ja varmaan moni on samaa mieltä. Sillä eihän meillä täällä Suomessa (toistaiseksi ainakaan) ole henki kyseessä vaikka kaikki vietäisiinkin. Varmasti saat ruokaa, terveydenhuollon ja lämpimän majapaikan. Mistä pääsemmekin taas sujuvasti takaisin omaan valtioon ja sen tapaan hoitaa asioita....

Tästä varmaan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, ja mielummin jos joku sellainen jatkaisi joka ymmärtää minua paremmin esimerkiksi kokonaisvaltaisesti Suomen ja suomalaisen tilanteen silloin joskus. Mutta nämä asiat ovat varmaankin tulleet jo esille jos olet kerran jo asiasta monen ihmisen kanssa keskustellut, joten en viitsi enää tämän enempää.

Tuli vain mieleeni kirjoitti:

Nykyään kaikki on niin kovin yksilökeskeistä että voi olla näköjään vaikeata hahmottaa koko kansallistunnetta, että oma maa, oma kieli, oma raha jne ovat oikeasti joskus olleet tärkeitä jopa ihan tavalliselle tallaajalle vaikka ei sinne sotaan riemusta kiljuen varmasti kukaan lähtenytkään. Nykyään asialla ei tunnu olevan mitään väliä ellei jopa koko suomalaisuus ole suorastaan kirosana ja pois ollaan lähdössä heti kun saadaan (ilmaiset) koulut käytyä, jonnekin miljoona kertaa parempiin paikkoihin missä ihmisetkin on niin paljon fiksumpia.

Noh, oletan että jossain se sinunkin rajasi menee kuitenkin? Vaikka et omasta synnyinmaasta välittäisikään? Vai etkö välitä omasta asunnostasikaan, työstäsi, irtaimistostasi, autostasi? Jos todellakin kaiken nielet ja annat vastaanpanematta niin varmasti löytyy halukkaita viemään henkilökohtaisen omaisuutesi, kokeile vaikka?

No, tottakai on melko turvallista sanoa että mielummin menköön omaisuus kuin rakkaan henki ja varmaan moni on samaa mieltä. Sillä eihän meillä täällä Suomessa (toistaiseksi ainakaan) ole henki kyseessä vaikka kaikki vietäisiinkin. Varmasti saat ruokaa, terveydenhuollon ja lämpimän majapaikan. Mistä pääsemmekin taas sujuvasti takaisin omaan valtioon ja sen tapaan hoitaa asioita....

Tästä varmaan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, ja mielummin jos joku sellainen jatkaisi joka ymmärtää minua paremmin esimerkiksi kokonaisvaltaisesti Suomen ja suomalaisen tilanteen silloin joskus. Mutta nämä asiat ovat varmaankin tulleet jo esille jos olet kerran jo asiasta monen ihmisen kanssa keskustellut, joten en viitsi enää tämän enempää.

Lue lisää

No nyt kun pääsin vauhtiin niin lisäilläänpä vielä. Voi olla paljonkin asiavirheitä sillä kouluajoista alkaa olla jo aikaa, pyydän anteeksi ja korjatkoon joku joka tietää enemmän.

Käsittääkseni Suomi on ollut milloin Venäjän ja milloin Ruotsin alla, ja jaettu puoliksikin, ja Venäjä ja Ruotsi ovat myös keskenään sotineet usein. Arvatkaapa missä nämä Venäjän ja Ruotsin sodat ovat fyysisesti tapahtuneet, mikäs olisi villi veikkaus? Lisäksi jossain vaiheessa (olikos Ruotsilla) sellainen tyyli pitää puolustusvalmiutta yllä että suomalaiset talolliset joutuivat elättämään ja majoittamaan ainakin yhtä ratsumiestä. Siitä nyt en edes tiedä minne muut verot jne viety ja onko niistä hyötyä Suomelle ollut....

Myöskin Venäjällä on ollut suomenkielisiä vähemmistöjä sekä kommunismin vallattua alaa suomessakin sinne on mennyt paljon suomalaisia sitä parempaa elämää tavoittelemaan. Nythän on kumminkin niin että siinä saattaa Hitlerkin alkaa tuntumaan oikein sympaattiselta veikolta jos alettaisiin puhumaan mitä siellä Venäjällä on vähemmistöille tapahtunut, jostain syystä siitä ei vain niin paljon puhuta, olisiko liian iso maa tuo Venäjä....

Se on melko helppo sanoa nyt tämän päivän Suomessa että en lähtisi sotimaan kun ei kiinnosta. Koko tilanne pitäisi ymmärtää vähän suuremmassa mittakaavassa. Oliko niillä maatilojen piioilla ja rengeillä tai joillain vuokratilallisilla vaikkapa mahdollisuutta lähteä jonnekin Eurooppaan sotaa pakoon? Oli kielitaito, oli koulutus, matkaan varaa ja yhteydet ulkomaihin, vähän niinkuin nytkin? Senkun valitsee?

Tuli vain mieleeni kirjoitti:

Nykyään kaikki on niin kovin yksilökeskeistä että voi olla näköjään vaikeata hahmottaa koko kansallistunnetta, että oma maa, oma kieli, oma raha jne ovat oikeasti joskus olleet tärkeitä jopa ihan tavalliselle tallaajalle vaikka ei sinne sotaan riemusta kiljuen varmasti kukaan lähtenytkään. Nykyään asialla ei tunnu olevan mitään väliä ellei jopa koko suomalaisuus ole suorastaan kirosana ja pois ollaan lähdössä heti kun saadaan (ilmaiset) koulut käytyä, jonnekin miljoona kertaa parempiin paikkoihin missä ihmisetkin on niin paljon fiksumpia.

Noh, oletan että jossain se sinunkin rajasi menee kuitenkin? Vaikka et omasta synnyinmaasta välittäisikään? Vai etkö välitä omasta asunnostasikaan, työstäsi, irtaimistostasi, autostasi? Jos todellakin kaiken nielet ja annat vastaanpanematta niin varmasti löytyy halukkaita viemään henkilökohtaisen omaisuutesi, kokeile vaikka?

No, tottakai on melko turvallista sanoa että mielummin menköön omaisuus kuin rakkaan henki ja varmaan moni on samaa mieltä. Sillä eihän meillä täällä Suomessa (toistaiseksi ainakaan) ole henki kyseessä vaikka kaikki vietäisiinkin. Varmasti saat ruokaa, terveydenhuollon ja lämpimän majapaikan. Mistä pääsemmekin taas sujuvasti takaisin omaan valtioon ja sen tapaan hoitaa asioita....

Tästä varmaan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, ja mielummin jos joku sellainen jatkaisi joka ymmärtää minua paremmin esimerkiksi kokonaisvaltaisesti Suomen ja suomalaisen tilanteen silloin joskus. Mutta nämä asiat ovat varmaankin tulleet jo esille jos olet kerran jo asiasta monen ihmisen kanssa keskustellut, joten en viitsi enää tämän enempää.

Lue lisää

Välitän hyvin paljonkin juuristani ja kotimaastani, enkä haluaisi Suomesta tai suomalaisuudesta mihinkään. Mutta että sotia sen puolesta, että on kieli, raha tai oma maa... tappaa tai tulla tapetuksi niiden vuoksi? Ei kuitenkaan. Eikä sen enempää kodin, työn, auton tai muun materian puolesta. Harvoin se tapettava, se vastapuolen sotilas, jonka minä ampuisin, olisi siellä vapaaehtoisesti tai olisi tehnyt mitään ansaitakseen kohtalonsa... ja hänkin olisi jonkun lapsi, jonkun puoliso, jonkun sisarus. Ja me riitelisimme jostain maanomistuksesta! Mutta toisaalta väittävät ettei sotaa saisikaan ajatella ihmisinä, ei sotilaat tai armeija ole ihmisiä. Se on varmaan se kohta missä mulla menee vikaan?

Jos joku henkilö henkilökohtaisesti uhkaisi henkeäni tai läheiseni henkeä, asia olisi eri. En tiedä, varmaan vapauden, oman koskemattomuuden ja terveydenkin puolustaminenkin onnistuisi. Mutta ainahan sodassa joku hyökkää (vaikkei kukaan tunnustaisikaan), ja sitä en vain ymmärrä. Ja jos puolustautuja saa valita menettävänsä perheensä tai kielen ja maata, niin kyllä minä luopuisin kielestä ja maasta. Oli se sitten itsekkyyttä, pelkuruutta tai mitä tahansa... uskoisin, että se on inhimillistä.

Tuskin kukaan sotaa kokematon voi sitä ymmärtää, eikä varmasti monet sen kokeneetkaan. En tiedä, mitä ajattelisin jos olisin elänyt sata tai puolisataa vuotta sitten, mutta nyt en ymmärrä. Yrittämisen puutteesta ei voi syyttää :) Voin ymmärtää, että kun siellä sotatantereella ollaan, niin siellä ei enää mietitä vaan yritetään pysyä hengissä ja totella käskyjä... mutta miten sota ALKAA, siihen ei vain ymmärrys veny.

Tuli vain mieleeni kirjoitti:

No nyt kun pääsin vauhtiin niin lisäilläänpä vielä. Voi olla paljonkin asiavirheitä sillä kouluajoista alkaa olla jo aikaa, pyydän anteeksi ja korjatkoon joku joka tietää enemmän.

Käsittääkseni Suomi on ollut milloin Venäjän ja milloin Ruotsin alla, ja jaettu puoliksikin, ja Venäjä ja Ruotsi ovat myös keskenään sotineet usein. Arvatkaapa missä nämä Venäjän ja Ruotsin sodat ovat fyysisesti tapahtuneet, mikäs olisi villi veikkaus? Lisäksi jossain vaiheessa (olikos Ruotsilla) sellainen tyyli pitää puolustusvalmiutta yllä että suomalaiset talolliset joutuivat elättämään ja majoittamaan ainakin yhtä ratsumiestä. Siitä nyt en edes tiedä minne muut verot jne viety ja onko niistä hyötyä Suomelle ollut....

Myöskin Venäjällä on ollut suomenkielisiä vähemmistöjä sekä kommunismin vallattua alaa suomessakin sinne on mennyt paljon suomalaisia sitä parempaa elämää tavoittelemaan. Nythän on kumminkin niin että siinä saattaa Hitlerkin alkaa tuntumaan oikein sympaattiselta veikolta jos alettaisiin puhumaan mitä siellä Venäjällä on vähemmistöille tapahtunut, jostain syystä siitä ei vain niin paljon puhuta, olisiko liian iso maa tuo Venäjä....

Se on melko helppo sanoa nyt tämän päivän Suomessa että en lähtisi sotimaan kun ei kiinnosta. Koko tilanne pitäisi ymmärtää vähän suuremmassa mittakaavassa. Oliko niillä maatilojen piioilla ja rengeillä tai joillain vuokratilallisilla vaikkapa mahdollisuutta lähteä jonnekin Eurooppaan sotaa pakoon? Oli kielitaito, oli koulutus, matkaan varaa ja yhteydet ulkomaihin, vähän niinkuin nytkin? Senkun valitsee?

Lue lisää

En ymmärrä, miten päädytään tilanteeseen, jossa pitäisi edes valita. Kuka ja missä tilanteessa päättää ketä ja millä varustuksella mihin suuntaan ja tekemään mitä lähetetään? Senhän pitäisi olla juuri se, joka näkee suuressa mittakaavassa, miettii kokonaiskuvaa. Kuka näkee tilanteen sellaisena, että tappamaan lähettäminen on ratkaisu? Onko se joskus ollut...? Onko sillä joskus saavutettu jotain, mikä on ollut menetettyjen ihmishenkien arvoista? Se kai riippuu siitä miten ihmishenget arvotetaan.

Kunnioitettava selitysyritys, pakko myöntää, mutta olen kai toivoton.

Tuli vain mieleeni kirjoitti:

Nykyään kaikki on niin kovin yksilökeskeistä että voi olla näköjään vaikeata hahmottaa koko kansallistunnetta, että oma maa, oma kieli, oma raha jne ovat oikeasti joskus olleet tärkeitä jopa ihan tavalliselle tallaajalle vaikka ei sinne sotaan riemusta kiljuen varmasti kukaan lähtenytkään. Nykyään asialla ei tunnu olevan mitään väliä ellei jopa koko suomalaisuus ole suorastaan kirosana ja pois ollaan lähdössä heti kun saadaan (ilmaiset) koulut käytyä, jonnekin miljoona kertaa parempiin paikkoihin missä ihmisetkin on niin paljon fiksumpia.

Noh, oletan että jossain se sinunkin rajasi menee kuitenkin? Vaikka et omasta synnyinmaasta välittäisikään? Vai etkö välitä omasta asunnostasikaan, työstäsi, irtaimistostasi, autostasi? Jos todellakin kaiken nielet ja annat vastaanpanematta niin varmasti löytyy halukkaita viemään henkilökohtaisen omaisuutesi, kokeile vaikka?

No, tottakai on melko turvallista sanoa että mielummin menköön omaisuus kuin rakkaan henki ja varmaan moni on samaa mieltä. Sillä eihän meillä täällä Suomessa (toistaiseksi ainakaan) ole henki kyseessä vaikka kaikki vietäisiinkin. Varmasti saat ruokaa, terveydenhuollon ja lämpimän majapaikan. Mistä pääsemmekin taas sujuvasti takaisin omaan valtioon ja sen tapaan hoitaa asioita....

Tästä varmaan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, ja mielummin jos joku sellainen jatkaisi joka ymmärtää minua paremmin esimerkiksi kokonaisvaltaisesti Suomen ja suomalaisen tilanteen silloin joskus. Mutta nämä asiat ovat varmaankin tulleet jo esille jos olet kerran jo asiasta monen ihmisen kanssa keskustellut, joten en viitsi enää tämän enempää.

Lue lisää

Ai niin, yksilökeskeisyydestä vielä... siitä ajatusmallista omani on kaukana. Minusta kukaan, sen enempää puolisoni kuin se pietarilainen opiskelijapoika, ei saisi joutua tappamaan tai tapetuksi esimerkiksi materian (vaikkapa öljyn tai maan) vuoksi. Minusta ihmishenki vain on niin arvokas, ettei sitä ihan helposti ole mielekästä vaihtaa tavaraan tai edes valtaan. En usko että se yksilökeskeistä on, vai onko? Naiivia varmaankin.

Tämähän käy mielenkiintoiseksi. Ei ole tarkoitus jängätä, vaan aihe ehkä juuri sen vaikeaselkoisuuden vuoksi jaksaa hetkittäin kuitenkin kiinnostaa (vaikka leffat eivät).

Tuli vain mieleeni kirjoitti:

No nyt kun pääsin vauhtiin niin lisäilläänpä vielä. Voi olla paljonkin asiavirheitä sillä kouluajoista alkaa olla jo aikaa, pyydän anteeksi ja korjatkoon joku joka tietää enemmän.

Käsittääkseni Suomi on ollut milloin Venäjän ja milloin Ruotsin alla, ja jaettu puoliksikin, ja Venäjä ja Ruotsi ovat myös keskenään sotineet usein. Arvatkaapa missä nämä Venäjän ja Ruotsin sodat ovat fyysisesti tapahtuneet, mikäs olisi villi veikkaus? Lisäksi jossain vaiheessa (olikos Ruotsilla) sellainen tyyli pitää puolustusvalmiutta yllä että suomalaiset talolliset joutuivat elättämään ja majoittamaan ainakin yhtä ratsumiestä. Siitä nyt en edes tiedä minne muut verot jne viety ja onko niistä hyötyä Suomelle ollut....

Myöskin Venäjällä on ollut suomenkielisiä vähemmistöjä sekä kommunismin vallattua alaa suomessakin sinne on mennyt paljon suomalaisia sitä parempaa elämää tavoittelemaan. Nythän on kumminkin niin että siinä saattaa Hitlerkin alkaa tuntumaan oikein sympaattiselta veikolta jos alettaisiin puhumaan mitä siellä Venäjällä on vähemmistöille tapahtunut, jostain syystä siitä ei vain niin paljon puhuta, olisiko liian iso maa tuo Venäjä....

Se on melko helppo sanoa nyt tämän päivän Suomessa että en lähtisi sotimaan kun ei kiinnosta. Koko tilanne pitäisi ymmärtää vähän suuremmassa mittakaavassa. Oliko niillä maatilojen piioilla ja rengeillä tai joillain vuokratilallisilla vaikkapa mahdollisuutta lähteä jonnekin Eurooppaan sotaa pakoon? Oli kielitaito, oli koulutus, matkaan varaa ja yhteydet ulkomaihin, vähän niinkuin nytkin? Senkun valitsee?

Lue lisää

Niin tuohon Venäjää koskevaan kappaleeseen olisin tahtonut vielä lisätä yhden lauseen vaikka varmaan sen jo kaikki käsittikin: Se mahdollinen vaihtoehtoinen todellisuus ei välttämättä ole sitä, että haluaisitteko puhua nyt venäjää vai ei, se nyt on varmasti melko samantekevää. Vaan on hyvät mahdollisuudet sille että suuri osa nykyisistä kansalaisista ei ylipäänsä olisi koskaan ollut edes olemassa tässä ulottuvuudessa puhumassa minkään valtakunnan kieltä.

Huomasin kyllä että vastasit minulle jo jotain nimim. Moukkanainen mutta en ehdi juuri nyt paneutua tähän tämän enempää, joten palailen myöhemmin. Tai mielummin jos joku muu osaisi keskustella kanssasi, sillä koen että tämä minun oma tietämykseni on aika huteralla pohjalla ja huonojen muistikuvien varassa.

Enkä muuten todellakaan ole mikään sotahullu enkä itsekään tykkää katsoa sotaelokuvia ja tuntematon on mielestäni erittäin surullista ja ahdistavaa sekä luettuna ja katsottuna. Mutta kyllä, mielestäni se kuuluu yleissivistykseen. Jo sen herättämän kohunkin puolesta, eikä siitä hyvät ihmiset niin kauan ole. Pitää tietää edes auttavasti mistäpäin on tulossa jos haluaa ymmärtää mihin on menossa....

Tuli vain mieleeni kirjoitti:

Nykyään kaikki on niin kovin yksilökeskeistä että voi olla näköjään vaikeata hahmottaa koko kansallistunnetta, että oma maa, oma kieli, oma raha jne ovat oikeasti joskus olleet tärkeitä jopa ihan tavalliselle tallaajalle vaikka ei sinne sotaan riemusta kiljuen varmasti kukaan lähtenytkään. Nykyään asialla ei tunnu olevan mitään väliä ellei jopa koko suomalaisuus ole suorastaan kirosana ja pois ollaan lähdössä heti kun saadaan (ilmaiset) koulut käytyä, jonnekin miljoona kertaa parempiin paikkoihin missä ihmisetkin on niin paljon fiksumpia.

Noh, oletan että jossain se sinunkin rajasi menee kuitenkin? Vaikka et omasta synnyinmaasta välittäisikään? Vai etkö välitä omasta asunnostasikaan, työstäsi, irtaimistostasi, autostasi? Jos todellakin kaiken nielet ja annat vastaanpanematta niin varmasti löytyy halukkaita viemään henkilökohtaisen omaisuutesi, kokeile vaikka?

No, tottakai on melko turvallista sanoa että mielummin menköön omaisuus kuin rakkaan henki ja varmaan moni on samaa mieltä. Sillä eihän meillä täällä Suomessa (toistaiseksi ainakaan) ole henki kyseessä vaikka kaikki vietäisiinkin. Varmasti saat ruokaa, terveydenhuollon ja lämpimän majapaikan. Mistä pääsemmekin taas sujuvasti takaisin omaan valtioon ja sen tapaan hoitaa asioita....

Tästä varmaan voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, ja mielummin jos joku sellainen jatkaisi joka ymmärtää minua paremmin esimerkiksi kokonaisvaltaisesti Suomen ja suomalaisen tilanteen silloin joskus. Mutta nämä asiat ovat varmaankin tulleet jo esille jos olet kerran jo asiasta monen ihmisen kanssa keskustellut, joten en viitsi enää tämän enempää.

Lue lisää

johtopäätelmiä sen perusteella ettei jotkut tykkää katsella sotaelokuvia.

Tuli vain mieleeni kirjoitti:

Niin tuohon Venäjää koskevaan kappaleeseen olisin tahtonut vielä lisätä yhden lauseen vaikka varmaan sen jo kaikki käsittikin: Se mahdollinen vaihtoehtoinen todellisuus ei välttämättä ole sitä, että haluaisitteko puhua nyt venäjää vai ei, se nyt on varmasti melko samantekevää. Vaan on hyvät mahdollisuudet sille että suuri osa nykyisistä kansalaisista ei ylipäänsä olisi koskaan ollut edes olemassa tässä ulottuvuudessa puhumassa minkään valtakunnan kieltä.

Huomasin kyllä että vastasit minulle jo jotain nimim. Moukkanainen mutta en ehdi juuri nyt paneutua tähän tämän enempää, joten palailen myöhemmin. Tai mielummin jos joku muu osaisi keskustella kanssasi, sillä koen että tämä minun oma tietämykseni on aika huteralla pohjalla ja huonojen muistikuvien varassa.

Enkä muuten todellakaan ole mikään sotahullu enkä itsekään tykkää katsoa sotaelokuvia ja tuntematon on mielestäni erittäin surullista ja ahdistavaa sekä luettuna ja katsottuna. Mutta kyllä, mielestäni se kuuluu yleissivistykseen. Jo sen herättämän kohunkin puolesta, eikä siitä hyvät ihmiset niin kauan ole. Pitää tietää edes auttavasti mistäpäin on tulossa jos haluaa ymmärtää mihin on menossa....

Lue lisää

Ei Tuntemattoman lukeminen ole mikään uniikki ja autuaaksi tekevä opus maamme historiaan ja on täällä muutakin tehty kuin sodittu. Jos pääkaupunkiseudulla asustelee, niin voi vaikka tehdä visiitin Pukkisaareen.

"Mun aivot menee solmuun kun yritän ymmärtää mikä saa ihmisen toimimaan niin kuin sodassa toimitaan, ja mikä on sen arvoista että siihen tilanteeseen päädytään, mutta pieni mieli ei käsitä..."

Eipä se ihan noin yksinkertaista ole. Sotaan lähtemisellä on vaikka mitä eri syitä riippuen aikakaudesta ja paikasta. Joskus sotaan lähteminen on oman puolustamista, joskus vastarinta vuosikausien sortoon, joskus joudut sotaan kun esivalta käskee ja vaihtoehtona on vankila tai leiri (siis kidutus) joskus muita syitä.

"mutta olisinko mieluummin venäläinen vai lähettäisinkö rakkaani teurastettaviksi tai teurastajiksi?"

Jos Suomi ei olisi puolustautunut, ei meistä olisi venäläisiä noin vain tullut. Tiedätkö yhtään mitä tapahtui esim Virossa? Virolaisen Ants Oraksen "Viron Kohtalonvuodet"-kirjasta:

"Venäläistäminen oli noussut näköpiiriin. Mutta näköpiiriin oli noussut myös likvidointi. Ihmisiä alkoi kadota suurin joukoin. ... Olitte kuulleet kuulusteluista, jotka kestivät täyden vuorokauden tai kauemminkin ....Ettekä koskaan voineet olla varmoja, etteikö teidän vuoronne tulisi juuri seuraavana yönä ... olivat ihmiset alkaneet epätoivoisesti etsiä kadonneita sukulaisiaan ja ystäviään ... Lukuisia ruumiita, jotka usein oli ruhjottu vastenmielisyyttä herättävällä tavalla, löydettiin ... Tällainen oli matkan päätepiste, ellei se ollut karkottaminen johonkin tuntemattomaan paikkaan itään ...
Kuulustelut alkoivat aina yöllä, jolloin ihmisen vastustuskyky on heikoimmillaan, ja ne kestivät usein vuorokausimääriä ... estettiin tyydyttämästä alkeellisimpia ruumiillisia tarpeitanne ... kahdentoista tunnin kyselyihin vastaamisen ja pitkien ideologisten saarnojen kuuntelemisen jälkeen, vartijanne pitivät teidät hereillä ... lyötiin ... voitiin potkia ... tai suunnata revolveri teihin, jotta allekirjoittaisitte väitetyn rikoksenne tunnustuksen ... järjestettiin näennäinen teloitus. Seisoitte kasvot seinää vasten revolverin suu painettuna niskaanne. Kun odotitte, että teidät ammuttaisiin, teidät iskettiin tainnoksiin ja kannettiin tiedottomana pois ...kiduttajanne saattoivat sijoittaa teidät rangaistuskoppiin, jossa tunsitte pian tukehtuvanne hapen puutteesta, ...Ihonne saatettiin ehkä nylkeä osittain ...

Kaikkia tällaisia menettelytapoja käytettiin alkuvalmisteluna teloitukselle tai pakkotyölle NKVD:n kuolemanleireillä. ... suunnitelmana oli, kuten asiakirjoista myöhemmin ilmeni, kuljettaa pois lähes kaksi kolmasosaa väestöstä."

Tämä siis tapahtui vuonna 1941. Että joo, joskus vaihtoehtoina on lähettää rakkaat sotaan ehkä teurastettaviksi tai sitten joku muu ehkä vaan ottaa ja teurastaa ne.

Sellaiset poks poks-räiskimisleffat ei jaksa kiinnostaa, ihan sama onko se sota- va action-leffoja tai mitä vain.

Itse tykkään kovasti noista mainitsemistasi leffoista. Sen lisäksi että ne ovat teknisesti ja visuaalisesti hyvin tehtyjä (ja todella hyvät henkilöhahmot), niistä tulee esille suurella voimalla sodan epäinhimillisyys, mutta myös inhimillisyys. Se miten se kamala sekoilu, johon esim Vietnamissa monet nuoret miehet sortuivat, oli loppujen lopuksi inhimillistä. Tämä on mielestäni ihan älytön paradoksi, koska se on kuitenkin niin tajuttoman julmaa ettei sitä jotenkin voi ymmärtää.

Mutta he nimenomaan olivat ihmisiä jotka siellä olivat, ei mitään robotteja. Näiden elokuvien myötä on avautunut välähdyksiä ihmisyyden syviin syövereihin. Se on se mikä ainakin minua on näissä elokuvissa koskettanut. Ja mietityttänyt että miten itse reagoisi jossain ihan älyttömässä tilanteessa. En minäkään sinänsä nauti siitä että katson kun ihmisiä lahdataan, mutta se ei olekaan se pääpointti. Eihän kauhuelokuvienkaan pointti ole se että katsoja haluaisi katsella murhaamista, vaan se että eläytyy sen elokuvan tapahtumiin.

Tästä eläytymisestä ja sen tarpeesta olisi paljon sanottavaa, mutta tulisi liian pitkä posti...

Musta tuntuu että monien naisten vähättelevät kommentit sotaelokuvista johtuvat siitä että he eivät ikinä ole nähneet hyvää sellaista, tai jos ovat, he eivät ole "kunnolla" katsoneet sitä ennakkoasenteidensa takia. He ovat ajatelleet "että mitähän plää plää paskaa tämäkin taas on" ja sitten katsoneet sitä sillä silmallä.

Tämä ennakkoasennejuttu on jännä, sitä heijastuu monista muistakin asioista joita naisesta riippuen mielletään miesten jutuiksi. Aina välillä esim näkee naispuolisen henkilön, jonka poikaystävä on houkutellut pelaamaan biljardia. Naisen ennakkoasenne on että "enhän minä tällaista osaa joten en jaksa kunnolla yrittääkkään", ja sitten vaan sohitaan sinne tänne ja hihitellään.

Nainen kyllä olen itsekin, mutta naisia on erilaisia.

Olet ilmeisesti keskivertoesimerkki ja pahanlaatuinen stereotypia perinteisestä suomalaisesta nuoresta naisesta.

Katsot romanttisia komedioita, etkä ymmärrä taiteellisemmista, syvällisemmistä ja ajattelua vaativista elokuvista mitään. Katsot/Olet katsonut hyvin todennäköisesti Greyn Anatomiaa.

Vihaat urheilua, sekä sen katsomista telkkarista, joten olet ylipainoinen ja itsesäälissä vellova perunasäkki. Am I right?

Lord_Xenu kirjoitti:

Olet ilmeisesti keskivertoesimerkki ja pahanlaatuinen stereotypia perinteisestä suomalaisesta nuoresta naisesta.

Katsot romanttisia komedioita, etkä ymmärrä taiteellisemmista, syvällisemmistä ja ajattelua vaativista elokuvista mitään. Katsot/Olet katsonut hyvin todennäköisesti Greyn Anatomiaa.

Vihaat urheilua, sekä sen katsomista telkkarista, joten olet ylipainoinen ja itsesäälissä vellova perunasäkki. Am I right?

Lue lisää

Kuinka niin? En ole ennen kuullutkaan tällaista määritelmää "stereotypia perinteisestä suomalaisesta nuoresta naisesta" Ehkä siis moderni nuori nainen onkin parempi, vaikka niin paljon moitteita satelee "nykynaisista" ja kaivataan niitä perinteisiä naisia?

Ja ihan rehellisesti voin nyt sanoa, että kaikki arvauksesi meni pieleen, paitsi tuo että urheilua en telkkarista katso ikinä. Sitä paitsi penkkiurheilijathan ne kaikkein plösöimpiä ovat. Enkä muuten ole edes nuori.

Minä puolestani esitän nyt arvaukseni, sinulla on ongelmia vihanhallinnassa, etkä pysty käsittämään miksi joku ajattelee eri tavoin kuin sinä ja se vasta kiukuttaa?

Ikääsi en viitsi arvailla, sillä olen huomannut että hyvinkin murkkuikäisen tekstin takana voi ollakin keski-ikäinen mies.

Yleissivistys ei ole aina kiinnostavaa. Lukiossa opettaja lykkäsi kouraan opuksen nimeltä "Sieppari ruispellossa", ja mieleen ei jäänyt muuta kuin pistelyltä tuntuva inhottava kiroilu kannesta kanteen. Open mukaan oli yleissivistävää...

Ei kyllä liittynyt aloittajan aiheeseen mitenkään.

No mulle ainakin on lykätty tuntematon kirjana kouraan sekä peruskoulussa että lukiossa. Vissin jotkut tietämättömät opetushallituksessakin pitää sitä sitten merkittävämpänä kuin Titanicia.

:-D kirjoitti:

No mulle ainakin on lykätty tuntematon kirjana kouraan sekä peruskoulussa että lukiossa. Vissin jotkut tietämättömät opetushallituksessakin pitää sitä sitten merkittävämpänä kuin Titanicia.

Lue lisää

Minun kouluajoista on kylläkin aikaa, mutta muistan että tuli luettua ainakin "Kuin surmaisi satakielen" ja "Kärpästen herra" ja mitä niitä nyt olikaan. Mutta eihän ne mitään oppikirjoja olleet.

Ei minulle kirjoitti:

Minun kouluajoista on kylläkin aikaa, mutta muistan että tuli luettua ainakin "Kuin surmaisi satakielen" ja "Kärpästen herra" ja mitä niitä nyt olikaan. Mutta eihän ne mitään oppikirjoja olleet.

Lue lisää

No eihän ne toki oppikirjoja ole ei. Mutta olisiko sitten parempi että siellä äidinkielen kirjassa olisi luettelo merkittävistä teoksista ja jokaisen kohdalla ranskalaisilla viivoilla seikat, jotka teoksesta tekee merkittävän. Ne voisi opetella kokeeseen ulkoa niin ei ne omat aivot pääse liikaa rasittumaan. Itseasiassa, eihän sitä tiedä kenen tulkintoja siellä koulussa loppujenlopuksi tankkaat ja et ikinä saa tietääkään kun et tutustu alkuperäisteoksiin, lähteisiin ja lähdekritiikkikin voi olla harjoittelematta vähän hakusessa. Olenpa kuullut että nuo oppikirjatkin ovat joskus olleet hieman erilaisia täällä Suomessakin kuin nykyään, puhumattakaan siitä millaisia tulkintoja ympäri maailman lienee tarjolla eri asioista....

aika järkevä vastaus. Aloituksessa ei kai kummasteltu miksi miehiä kiinnostaa sotaelokuvat, vaan katselevatko naiset niitä.

Siinä oli kirjoitti:

aika järkevä vastaus. Aloituksessa ei kai kummasteltu miksi miehiä kiinnostaa sotaelokuvat, vaan katselevatko naiset niitä.

tottakai sota koskee yhtälailla myös naisia, useimmiten vain eri tavalla. Esimerkiksi Pianisti on hyvä kuvaus sodan toisesta puolesta.

Tai siis kirjoitti:

tottakai sota koskee yhtälailla myös naisia, useimmiten vain eri tavalla. Esimerkiksi Pianisti on hyvä kuvaus sodan toisesta puolesta.

Totta, sota koskee naisia, mutta eivät rintaman tapahtumat samalla tapaa. Siksi perinteiset sotaelokuvat, jotka kertovat nimenomaan rintamamiesten kohtaloista, vetoavat enemmän miehiin. Ne käsittelevät uhrauksen, veljeyden, kunnian ja sankaruuden kaltaisia teemoja, jotka ovat nimenomaan miehisen psyyken ja kulttuurin keskeisiä ilmiöitä, eivät niinkään naisten.

Aloituksessa ei kummasteltu, miksi miehiä kiinnostaa sotaelokuvat, mutta selitin, miksi minun mielestäni miehiä kiinnostavat sotaelokuvat. Se on samalla selitys sille, miksi naisia vähemmän kiinnostaa sotaelokuvat. Totta kai monia naisia kiinnostaa sotaelokuvat siinä miessä monia miehiä rakkaus- ja ihmissuhde-elokuvat, mutta jos nyt puhutaan suurista ihmisjoukoista, naisia kiehtoo yleisesti enemmän ihmissuhteisiin ja kodin piiriin liittyvät teemat kuin sotaan ja kunniaan liittyvät.

Kaipa näissä keskusteluissa saa pohtia asioita hieman syvemmältäkin kuin vain "joo mua kiinnostaa sotaelokuvat!" ja "ei, mua ei kiinnosta sotaelokuvat!" -tasolla.

armeijaretale kirjoitti:

Totta, sota koskee naisia, mutta eivät rintaman tapahtumat samalla tapaa. Siksi perinteiset sotaelokuvat, jotka kertovat nimenomaan rintamamiesten kohtaloista, vetoavat enemmän miehiin. Ne käsittelevät uhrauksen, veljeyden, kunnian ja sankaruuden kaltaisia teemoja, jotka ovat nimenomaan miehisen psyyken ja kulttuurin keskeisiä ilmiöitä, eivät niinkään naisten.

Aloituksessa ei kummasteltu, miksi miehiä kiinnostaa sotaelokuvat, mutta selitin, miksi minun mielestäni miehiä kiinnostavat sotaelokuvat. Se on samalla selitys sille, miksi naisia vähemmän kiinnostaa sotaelokuvat. Totta kai monia naisia kiinnostaa sotaelokuvat siinä miessä monia miehiä rakkaus- ja ihmissuhde-elokuvat, mutta jos nyt puhutaan suurista ihmisjoukoista, naisia kiehtoo yleisesti enemmän ihmissuhteisiin ja kodin piiriin liittyvät teemat kuin sotaan ja kunniaan liittyvät.

Kaipa näissä keskusteluissa saa pohtia asioita hieman syvemmältäkin kuin vain "joo mua kiinnostaa sotaelokuvat!" ja "ei, mua ei kiinnosta sotaelokuvat!" -tasolla.

Lue lisää

Eikö ihmissuhteet koske sitten myös miehen elämää? Varmasti paljon enemmän kuin sota, ellei sitten satu olemaan joku talibani Afganistanin vuoristossa, mutta siellä tuskin leffoja esitetään.

Minua kiinnostaa eniten scifi- ja fantasiaelokuvat, myös esimerkiksi Hayao Miyazakin animaatiot. Ei minusta elokuvan tarvitse kertoa tästä elämästä, uutiset ja dokkarit on sitä varten :D

Mutta en minä ainakaan kutsu itseäni elokuvafaniksi.