Mikäs homma tämä nyt on, kun työtoveri on diabeetikko ja hän ei syö mitään koko työpäivän aikana.
Kiukuttelee ja äksyilee.
Onko minulla oikeus puuttua asiaan, kun kysymys on minunkin työturvallisuudestani ja kysymys on erittäin fyysisestä työstä?
Minulla on ollut se käsitys, että diabeetikon jopa kuuluu syödä usein?
Kiukuttelee ja äksyilee.
Onko minulla oikeus puuttua asiaan, kun kysymys on minunkin työturvallisuudestani ja kysymys on erittäin fyysisestä työstä?
Minulla on ollut se käsitys, että diabeetikon jopa kuuluu syödä usein?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Terveyden hoitaa asiantuntevat lääkärit.
Työturvallisuuskysymykset työturvallisuusmies.
Löytyykö läheltä osaavia?
Tietoa diabeteksesta kaverillesi löytyy esim. hakusanalla "terveenä ja kylläisenä"
terv Veijo
Mistä täällä tiedetään/keskustellaan?
Millaiselta yhtälöltä kuulostaa maallikkoasiantuntijoille raskas työ diabates syömättömyys?
Antaako se hyvät lähtökohdat sille että työt hoituvat ilman turvallisuusriskejä?
Tyypin 1 diabetes on eri asia kuin T2DM. Siihen ei päde kakkosen ohjeet, ei myöskään Veijon edustama vähähiilihydraattinen ruokavalio. Työturvallisuus on kaikkien asia; T1DM edellyttää kyllä, että etenkin vaarallisessa työssä työtoverit tietävät miten menetellä hypoglykemiatilanteessa.
Totuus raskausvitamiineista
http://sundqvist.blogspot.com/2011/04/luonnolliset-vitamiinit.html
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset – ruusuja ja risuja
http://sundqvist.blogspot.com/2011/04/valtion-ravitsemusneuvottelukunnan.html
Tieto lisää tuskaa.
Terveyttä ja terveitä vauvoja ja niitä ei sitten lihoteta läskeiksi lapsiksi!
Pari hyvää usein päivittyvää terveysblogia:
http://www.facebook.com/pages/Aamiainen-ruohikolla/135616813161069
http://www.raikasweb.com/
Luulenpa, ettei miespuolinen työtoverini ole ainakaan raskaana. Voisihan se muutoin osaltaan selittää äksyilyn.
Mitä tekee tällainen jorina tässä kohtaa???? Kysymys oli diabeetikon syömisistä. Jotain järkee pitäis olla
Kun minulla D1:tä sairastava työtoveri oli saanut muutaman hypokohtauksen töissä ja pahimmillaan oli jouduttu kutsumaan ambulanssi paikalle, työterveyslääkäri tarttui asiaan. Työterveyslääkäri ja esimiehet yrittivät saada häntä sairauseläkkeellekin, mutta Kelan asiantuntijalääkärit olivat sitä mieltä että pärjää hyvin työssä. Niin pärjäsikin normaaliin eläkeikään saakka kun alkoi hoitaa lääkityksensä ja ruokailunsa asiallisesti. Tuota kiukuttelua ja äksyilyä esiintyi työkaverillanikin juuri ennen hypoa.
Ehkäpä voisi vinkata esimiehelle että seuraisi tilannetta. Hän voisi sitten pyytää apua työterveyslääkäriltä.
Hänkö ei sitten myöskään syönyt mitään 8-9 tuntiin?
"Hänkö ei sitten myöskään syönyt mitään 8-9 tuntiin? "
Melkein. Työmme oli sellaista että aterioitiin työn ohessa, erillistä ruoka-aikaa ei ollut. Joskus sitten kävi niin että työtoverini oli lämmittänyt ruoka-annoksen ja ehti pistämään ateriainsuliinin. Kun piti alkaa syömään, puhelin soi ja pitikin hoitaa työtehtäviä. Insuliini ehti vaikuttaa ennen kuin ehti takaisin syömään ja sitten soitettiinkin ambulanssi ja odottaessa juotettiin kaverille Jaffaa.
Kumman tyyppinen diabeetikko työtoverisi on? D2:lla lääkitys ja syöminen ei ole niin kriittisiä ja hän voi pyrkiä jopa hoitamaan diabetestään painoa pudottamalla ja siksi jättää aterioita väliin, minäkin korvaan täyden illallisen vähän tukevammalla iltapalalla. D1:llä ateriarytmi ja insuliinilääkitys on tarkempaa. Joskus tuo voi mennä "yli" jos on hurahtanut vaikkapa VHH:n käyttäjäksi. Syömättömyys voi tehdä ärtyiseksi täysin terveenkin laihduttajan.
Todella mielenkintoista! Nyt väität laihduttamista diabeteksen välttämiseksi höpinöiksi vaikka itse tuputat sitä joka käänteessä. Eiköhän olisi järkevämpää että pysyisit poissa täältä älyttömine mielipiteinesi.
Ai niin siellä viestissä oli se tärkeä kirjainyhdistelmä VHH joka saa sinut näkemään punaista vaikka teksti olisi mitä.
syöminen riippuu insuliinilaadusta ja määrästä. eli on olemassa insuliineja joilla ei tarvitse syödä ja toisia joilla on pakko syödä määrättyyn kellonaikaan. yleensä kyllä ihminen jaksaa paremmin jos saa vähän hiilihydraatteja. mutta nuo määrät voi olla tosi pieniä, riippuen siis insuliinista. Onko työtoverisi muuten normaalipainoinen? Jos ei, on ehdottoman tärkeää laihduttaa.
Syöminen ei riipu insuliinista vaan insuliini valitaan hoitotarpeen mukaan. Pitkävaikutteinen insuliini pistetään kerran tai kahdesti (tyypistä riippuen) vuorokaudessa eikä se määrittele mitenkään ruokailuaikoja. Toinen vaihtoehto on ns. ateriainsuliinit eli nopeavaikutteiset insuliinit joiden annosmäärä lasketaan aterian hiilihydraattimäärän perusteella. Tämäkään hoitotapa ei pakota syömään määrättyyn kellonaikaan, koska pistos annetaan aterian yhteydessä. Suositeltavaa tietenkin on että diabeetikko söisi säännöllisesti hoitotavasta riippumatta, mutta täsmällistä kellonaikaa ei ole eikä syöminen ole pakollista.
Totta, mutta toisilla nuo pitkävaikutteisetkaan eivät vaikuta niin tasaisesti, etteikö niidenkin vaikutuksesta tarvitsisi välillä (esim. liikuttaessa tai raskaassa rasituksessa) syödä hiilihydraattia siis ilman ateriainsuliinia. Lantuksellakin ainakin itselläni selvä "piikki" (vs. lasku) n. 6 tuntia pistoksen jälkeen sekä myöhemmin 12 tunnin jälkeen.1-tyypin diabeetikoilla on siis käytössä sekä perusinsuliini että ateriainsuliini.
Olet siis sitä mieltä, että työtovereiden kuuluu tietää (jos jollakulla on diabetes) perusasiat ja toimintatavat tähän sairauteen liittyen?
Niin minäkin käsittäisin. En tiedä kumpaa tyyppiä sairastaa, mutta tokaisi vain kyselyyni syömisen tärkeydestä, että EI! Hän on ihan normaalikokoa eikä laihdutuksen tarpeessa.
Työskentelemme kuitenkin vaarallisten koneiden parissa.
"Olet siis sitä mieltä, että työtovereiden kuuluu tietää (jos jollakulla on diabetes) perusasiat ja toimintatavat tähän sairauteen liittyen?"
Kyllä, olen sitä mieltä. Jos kerran työskentelette vaarallisten koneiden parissa, omasi ja työtoverisi turvallisuuden vuoksi olisi syytä tuntea diabeteksen oireet ja mitä ne voivat aiheuttaa ja miten voi antaa ensiapua (mikäli työtoveri on todellakin diabeetikko eikä vain luonteeltaan ärtyisä).
Täytyy ottaa myös lukuun, että Suomessa on jo yli puoli miljoonaa diabeetikkoa, joista noin 50.000 on ykköstyypin diabeetikkoja, loput kakkostyypin diabeetikkoja. Kakkostyypin diabeetikoista noin puolet on diagnosoimattomia. He siis eivät edes itse tiedä olevansa diabeetikkoja. Vaikea heidän on tällöin diabeteksestaan muillekaan kertoa.
Kukapa sitä vapaaehtoisesti kertoisi edes työnantajalle, että vajaakuntoista täällä pitelet täydellä palkalla. Työterveyden tehtävä on ilmoittaa työnantajalle, milloin henkilö ei kykene tehtäviiinsä sairauden perusteella.
Itse pistän ateriainsuliinin vasta syötyäni, tosin aivan arvaamalla, ja mielummin
alakantiin, etten aiheyttaisi vaaraa muille ihmisille.
Asianmukaisessa hoitotasapainossa oleva diabeetikko ei ole vajaakuntoinen. Mutta se edellyttää itseltä tarkkaa seurantaa ja jos käyttää ateriainsuliinia, mahdollisimman tarkkaa hiilihydraattilaskentaa. Arvaamalla pistämällä ja liian pientä insuliiniannosta käyttäen aiheuttaa itselle turhaan oheissairuksia jotka välttäisi huolellisemmalla lääkityksellä.