Joo joo, turha valittaa jos seurustelet - aidosti yksin olevilla on suurempi oikeus purkaa murheitaan. Ei se nyt ihan niinkään mene, valitettavasti. Olisikin oikeasti niin. Olen nyt muutaman vuoden seurustellut ja asunut yhdessä puolison kanssa. Olen ala-asteelta lähtien ollut se vähän hiljainen ja "outo", kun oli erilainen ajatusmaailma kuin muilla. Asuin yh-äidin kanssa kahdestaan ja totuin jo muksuna siihen, ettei ollut kotona leikkikavereita. Olin aina kateellinen niille, joilla oli suht samanikäisiä sisaruksia. Kyllähän siihen tottakai on tottunut, että on aina yksin ja on keksinyt aina omaa tekemistä. Vielä nytkin parisuhteessa ollessani tunnen olevani vähän "pihalla", olen läsnä mutta kuitenkin jossain muualla. Vaikka kumppanilla on samanlainen ajatusmaailma, olen kuitenkin poikkeava.
Kaverit ovat kaikonneet parisuhteen myötä, en enää asu samassa pikku kylässä. En ole enää se vanha kunnon kaveri, joka on samassa paikassa ja jolle voi purkaa huolet. Erosin facebookista joku aika sitten, kun en enää halunnut roikkua siellä ilman mitään yhteydenottoa muilta. Vähän väsyttävää aina olla se, joka kyselee kuulumisia ja koittaa tavata ihan kasvokkain.
Onko ketään muita, joiden elämä tapahtuu kumppanin kautta? Kumppanini opiskelee ja on uuden koulun kautta tutustunut moneen uuteen kaveriin. Hauska kuulla juttuja jostain ventovieraista, kun ei ole ikinä mitään vastaavaa kerrottavaa. Itse olen ollut tässä parin vuoden sisällä koulussa, työttömänä ja töissä, mutta tulos on aina ollut sama - ei kavereita. Tästä johtuu se, että minulla ei ole ikinä ollut sellaista porukkaa, jonka kanssa voisi viettää vapaa-aikaa. Joo, parisuhde on kiva, mutta ei se auta, jos on aina yksin kotona toisen harrastaessa tai hengailemassa kamujen kanssa. Oman rahatilanteen takia oma harrastaminen jää yleensä lenkkeilyyn, mutta eipä siinä nyt ihan hirveästi keneenkään voi tutustua. Helposti jää masentuneena roikkumaan sisälle ja sehän tunnetusti vaan pahantaa oloa. Tuleva kesä ei hirveästi innosta, onneksi on töitä niin on edes jotain puuhaa.
Mitä te teette/tekisitte vastaavassa tilanteessa? Tunnetteko te ikinä oloanne yksinäiseksi, vaikka olisitte parisuhteessa? Kiitos ja rauhallista loppukevättä! :)
Kaverit ovat kaikonneet parisuhteen myötä, en enää asu samassa pikku kylässä. En ole enää se vanha kunnon kaveri, joka on samassa paikassa ja jolle voi purkaa huolet. Erosin facebookista joku aika sitten, kun en enää halunnut roikkua siellä ilman mitään yhteydenottoa muilta. Vähän väsyttävää aina olla se, joka kyselee kuulumisia ja koittaa tavata ihan kasvokkain.
Onko ketään muita, joiden elämä tapahtuu kumppanin kautta? Kumppanini opiskelee ja on uuden koulun kautta tutustunut moneen uuteen kaveriin. Hauska kuulla juttuja jostain ventovieraista, kun ei ole ikinä mitään vastaavaa kerrottavaa. Itse olen ollut tässä parin vuoden sisällä koulussa, työttömänä ja töissä, mutta tulos on aina ollut sama - ei kavereita. Tästä johtuu se, että minulla ei ole ikinä ollut sellaista porukkaa, jonka kanssa voisi viettää vapaa-aikaa. Joo, parisuhde on kiva, mutta ei se auta, jos on aina yksin kotona toisen harrastaessa tai hengailemassa kamujen kanssa. Oman rahatilanteen takia oma harrastaminen jää yleensä lenkkeilyyn, mutta eipä siinä nyt ihan hirveästi keneenkään voi tutustua. Helposti jää masentuneena roikkumaan sisälle ja sehän tunnetusti vaan pahantaa oloa. Tuleva kesä ei hirveästi innosta, onneksi on töitä niin on edes jotain puuhaa.
Mitä te teette/tekisitte vastaavassa tilanteessa? Tunnetteko te ikinä oloanne yksinäiseksi, vaikka olisitte parisuhteessa? Kiitos ja rauhallista loppukevättä! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
No joo, mutta mites sä oot sitten sen miehen löytänyt? Miten yksinäinen löytää edes kumppania? Ihan kysyn vaan, kun itsellä ei ole, enkä edes tiedä miten sellaisen edes saisi, kun ei ole niitä kavereitakaan?
?!
http://www.mikseri.net/artists/?id=101176
!?
Mistä päin olet? Minä olen ainakin täysin samassa tilanteessa; parisuhteessa mutta yksinäinen.
Miehen saa siten, että joskus uskaltaudut ryyppäämään ja joku uskaltautuu juttelemaan sinulle. Ja tässä nyt oli tosiaan pointtina se, että haluan jutustella muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Jos et ole samassa tilanteessa, en ymmärrä miksi edes täytyy kommentoida. Kuten jo mainitsin aloituksessa, myös parisuhteessa voi olla yksinäinen. Ymmärrän tietysti sen, että sellainen joka ei ole parisuhteessa, on kaikista yksinäisin (ilmeisesti), mutta tässä ketjussa ei ole tarkoituksena puida sinkkujen yksinäisyyttä. En ymmärrä, miksi pitää kilpailla siitä kuka on yksinäisin. Mitä hienoa on olla yksinäinen? Huomauttaisin myös, että yksin oleminen on aivan eri asia kuin olla yksinäinen. Vrt. yksin oleva henkilö ei koe välttämättä olevansa yksinäinen, kun taas yksinäinen ei välttämättä ole yksin.
Minä asustan Varsinais-Suomessa. :) Missä hippoo asustelee?