Olen ollut nyt kohta 3kk erossa narsisti-miehestäni. Tähän aikaan on kuulunut jatkuvaa yhteydenottoa hänen puoleltaan, kiusaamista, mustamaalaamista, uhkailua sekä ihmisten manipulointia (siis minun ja ystävieni). Omat ystävänsä piti kyllä visusti piilossa. Hänellä oli tapana eristää mua siten että sanoi aina ettei tarvitse muita elämäänsä kun minut ja toivoi samaa minultakin... Olisi pitänyt kaikki ystäväni heivata ...
Lopulta tilanne meni niin kamalaksi aika yhtäkkiä kun hän rupes juomaan että silloin alkoi aika agressiivinen toiminta häneltä kohtaani. Sanoi uhkaukseksi että nyt valitset joko ystäväsi tai hän. Siihen loppuin meidän tie josta tuli nämä minun nimellä kirjoittelut ja minun häpäisy ihmisille. Sain jostain ihmeestä voimaa josta mulle nousi uho että nyt taistellaan... ei ollut minulla enää mtn menetettävää kun minut oli häpäisty ja siinä punnittiin sitten oikeat ystävät joista jäi ihan mukavastikin jäljelle...
Hänen yhteydenottonsa ovat vuoronperään uhkauksia mitä saattaa vielä tehdä ja vuoroin rakkaudentunnustuksia sekä soittelee tuntemattomasta ja kuuntelee vaan... Ihmetyksenä itselleni taas tämä: Miksi jo kun koin vahvuutta niin nyt on iskenyt akuhea ahdistus? Ihan kun sisälläni olisi joku möykky enkä oikeen saa mitään tunnetta/iloa. Päiväni menee ns suorittaessa. Kauheen paha olo vaikka jo koin onnistumista siitä kun sanoin hänelle että mulla on kaikki tallennettuna hänen viesteistään ja aion näyttä ne. Siitä lähtien on ollut nyt vähän hiljaisempaa mutta mun pitäis nyt olla onnellinen, miksen ole?
Koska tämä helpottaa? Olen ruvennut pelkäämään enkä eds tiedä mitä.. Hän ei koskaan fyysiseti minua pahoinpidellyt... Olen jopa tavannut ihanaa ihmistä mutta miksi sekin tuntuu niin väärältä... Apua tulenko hulluksi :(
Lopulta tilanne meni niin kamalaksi aika yhtäkkiä kun hän rupes juomaan että silloin alkoi aika agressiivinen toiminta häneltä kohtaani. Sanoi uhkaukseksi että nyt valitset joko ystäväsi tai hän. Siihen loppuin meidän tie josta tuli nämä minun nimellä kirjoittelut ja minun häpäisy ihmisille. Sain jostain ihmeestä voimaa josta mulle nousi uho että nyt taistellaan... ei ollut minulla enää mtn menetettävää kun minut oli häpäisty ja siinä punnittiin sitten oikeat ystävät joista jäi ihan mukavastikin jäljelle...
Hänen yhteydenottonsa ovat vuoronperään uhkauksia mitä saattaa vielä tehdä ja vuoroin rakkaudentunnustuksia sekä soittelee tuntemattomasta ja kuuntelee vaan... Ihmetyksenä itselleni taas tämä: Miksi jo kun koin vahvuutta niin nyt on iskenyt akuhea ahdistus? Ihan kun sisälläni olisi joku möykky enkä oikeen saa mitään tunnetta/iloa. Päiväni menee ns suorittaessa. Kauheen paha olo vaikka jo koin onnistumista siitä kun sanoin hänelle että mulla on kaikki tallennettuna hänen viesteistään ja aion näyttä ne. Siitä lähtien on ollut nyt vähän hiljaisempaa mutta mun pitäis nyt olla onnellinen, miksen ole?
Koska tämä helpottaa? Olen ruvennut pelkäämään enkä eds tiedä mitä.. Hän ei koskaan fyysiseti minua pahoinpidellyt... Olen jopa tavannut ihanaa ihmistä mutta miksi sekin tuntuu niin väärältä... Apua tulenko hulluksi :(
Vastaukset 2
Vanhimmat
> Koska tämä helpottaa? Olen ruvennut pelkäämään enkä eds tiedä mitä..
Olen kuullut, että juuri tuossa vaiheessa tuntuu vähän aikaa vaikeelta, mutta kolmen kuukauden jälkeen yleensä homma helpottaa.
Maalaat munia tänään ja suunnittelet vapuksi jotain kivaa kavereiden kanssa. Haavat paranee hoitamalla. Älä päästä niitä mätänemään.
http://www.youtube.com/watch?v=og9MTVFervc
Tyypillisiä eron ja läheisriippuuden vierotusoireita, alä jää niihin kiinni vaan elä eläämääsi normaalisti ja tee mukavia asioita, niin ajan kanssa helpottaa.
Tavallisesta erosta selviäminekin ottaa noin vuoden, varmaan voit laskea saman ajan omalle kohdalle, mutta 3-4 kuukauden jälkeen se yleensä jo helpottaa..