Pelkään lähes kaikkia yliluonnollisia hirviöitä. Pahimpina vampyyrit, ihmissudet ja pari teeveestä tuttua, jotka saattavat tulla peilistä tai postiluukusta. Zombit, pahuus itse. Vain kerran yksi näistä on tullut huoneeseeni, silloinkin vain hetkeksi. Tämä tapahtui kun heräsin hetkeksi yöllä. Tai siis jälkeenpäin ajatellen näin unta siitä mitä eniten pelkään. ainakin siis toivon näin. mitään ei joka tapauksessa tapahtunut.
Ne pysyvät poissa, varsinkin kun muutin pois kotoa, mutta myös siksi että käsken niitä pysymään poissa luotani, kaikkien taikauskon sääntöjen mukaan. Ne ovat ainakin toistaiseksi totelleet, se on vahvistanut pelonsietoani, myös itseluottamustani pelonhallintaan.
Uskon nyt, ettei painajaisiani ole olemassa elävässä maailmassa, nyt kun on päivä ja paljon ihmisiä ympärilläni. Silti, nyt kun kirjoitin tuon nahtipontisen lauseen, aloin jo nyt kyseenalaistaa.. Näen välähdyksiä, mitä voisi tapahtua jos joku näistä kirjastossa olevista ihmisistä ei olisikaan miltä näyttää. mutta nyt, päivällä, pystyn pitämään kurissa mitä ajattelen, eikä minua varsinaisesti pelota. ehkä vähän arveluttaa, jos oikein lähtee mielikuvituksen mukaan.
Asia on täysin toinen yöllä, kun makaan sängyssäni. Silloin ei pelolla joskus ole rajoja. nyt poissa kotoa asuessani pystyn melko hyvin hallitsemaan pelkoni ja keskeyttämään ajatusketjun joka johtaisi mittavaan paniikkikohtaukseen. vanhempien luona asuessani ne tulivat röyhkeästi taloon sisään ja kävelivät siellä.
ovien ja kaappien avaaminen on aina vähän jännittävää. en voi koskaan olla varma mitä/kuka siellä on. sama sängyn alle katsoessa. pelko ei estä minua tekemästä mitään, siitä olen onnellinen, mutta tidostan silti arastelevani kulman taakse katsomista ja muuta edellä mainittua. kun katson peiliin, suutun usein itselleni: et varmaan toista sitä nimeä kolmea kertaa tai se tulee sieltä, jos vahingossa olen sen kerran jo ajatellut.
sekavaa tekstiä jota moni ei varmasti ymmärrä. jos jollain on samankaltaisin tuntemuksia, olen varma, että hän ymmärtää. ole siis kiltti, kerro itsestäsi, vai olenko ainoa joka ei päässyt muiden lailla yli noista lapsille tutuista peloista eroon.
Ne pysyvät poissa, varsinkin kun muutin pois kotoa, mutta myös siksi että käsken niitä pysymään poissa luotani, kaikkien taikauskon sääntöjen mukaan. Ne ovat ainakin toistaiseksi totelleet, se on vahvistanut pelonsietoani, myös itseluottamustani pelonhallintaan.
Uskon nyt, ettei painajaisiani ole olemassa elävässä maailmassa, nyt kun on päivä ja paljon ihmisiä ympärilläni. Silti, nyt kun kirjoitin tuon nahtipontisen lauseen, aloin jo nyt kyseenalaistaa.. Näen välähdyksiä, mitä voisi tapahtua jos joku näistä kirjastossa olevista ihmisistä ei olisikaan miltä näyttää. mutta nyt, päivällä, pystyn pitämään kurissa mitä ajattelen, eikä minua varsinaisesti pelota. ehkä vähän arveluttaa, jos oikein lähtee mielikuvituksen mukaan.
Asia on täysin toinen yöllä, kun makaan sängyssäni. Silloin ei pelolla joskus ole rajoja. nyt poissa kotoa asuessani pystyn melko hyvin hallitsemaan pelkoni ja keskeyttämään ajatusketjun joka johtaisi mittavaan paniikkikohtaukseen. vanhempien luona asuessani ne tulivat röyhkeästi taloon sisään ja kävelivät siellä.
ovien ja kaappien avaaminen on aina vähän jännittävää. en voi koskaan olla varma mitä/kuka siellä on. sama sängyn alle katsoessa. pelko ei estä minua tekemästä mitään, siitä olen onnellinen, mutta tidostan silti arastelevani kulman taakse katsomista ja muuta edellä mainittua. kun katson peiliin, suutun usein itselleni: et varmaan toista sitä nimeä kolmea kertaa tai se tulee sieltä, jos vahingossa olen sen kerran jo ajatellut.
sekavaa tekstiä jota moni ei varmasti ymmärrä. jos jollain on samankaltaisin tuntemuksia, olen varma, että hän ymmärtää. ole siis kiltti, kerro itsestäsi, vai olenko ainoa joka ei päässyt muiden lailla yli noista lapsille tutuista peloista eroon.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet ilmeisesti n. 12-vuotias tyttö. Ainoa lääke (tuskallinen ja kauhea) on se, että lausut kolme kertaa ääneen: "candyman"
Mistä kuolemanpelkosi voi johtua? Oletko uskonnollinen tai onko sinut kasvattu sellaisessa ilmapiirissä?
olen 22 vuotias. olen tyttö, se meni oikein. en voisi kuvitella tekeväni sitä. en ole uskonnollinen eikä minua ole niin kasvatettu.
olen ollut psykiatrilla pelkojeni vuoksi. jäi siihen, koska oltiin heti tarjoamassa lääkkeitä. en kuitenkaan kärsi masennuksesta missään muodossa, elän täysin normaalia -lukuunottamatta sitä mitä kirjoitin- elämää: opiskelen, urheilen ja vietän kavereiden kanssa aikaa.
luulin, että tällä palstalla kommentit olisivat rakentavempia eikä sävy olisi jollain lailla ivallinen.
anteeksi vain.
Tarkoitukseni ei ollut olla ivallinen, vaan avoimen ihmettelevä. Jos et pysty sanomaan sitä mitä pelkäät ääneen, niin luulen että asia voi haitata pitkäänkin. Tässä sama juttu kuin hämähäkkien pelkääjällä: ota hämppy käteen!
(Kävin juuri itse peilin edessä lausumassa (ihan totta!) kolme kertaa nimen Candyman ja uskon että kirjoitan tänne vielä aikojenkin päästä :)
-Mikä t...!? AAAARRRGHH!!!!
Mä pelkäsin ekaluokalla ufoja ja namusetiä.
Ootkohan kattonu liikaa elokuvia???
Kun katsoin kauhuelokuvan The Ring noin puolitoista vuotta sitten, elämäni muuttui täysin. En uskaltanut illalla avata telkkaria yksin ollessa, ja sen kiinni ollessakin pelkäsin, että milloin se rämähtää itsestään päälle. Olin lähes hysteerinen, pelkäsin aivan tajuttomasti. Ja noloa tässä on se, että olin tuolloin 21-vuotias.. Yöllä en pystynyt nukkumaan, aina kun avasin silmäni, luulin esim. vaatekasaa tuolin selkämyksellä The Ringin paholais-pikkutytöksi. Lopulta pystyin nukkumaan vain valot päällä, ja silloinkin kuunnellen tarkkaavaisesti hiljaisuutta.
Sitten kävi niin, että katsoin elokuvan toisen kerran, sitten kolmannen kerran. Myöhemmin sain The Ringin japanilaisversiot haltuuni, katsoin ne (3kpl) putkeen, yhdeltä istumalta. Seuraavana päivänä katsoin jonkin näistä elokuvista taas. Ja kas kummaa, yhtäkkiä en enää pelännytkään. Itsekin hämmästyin kun en tuntenut pelon kylmää värähdystä selässä ja niskassa.
Ihminen pelkää aina jotakin tuntematonta ja selittämätöntä. Itse koin tämän The Ring elokuvan ensin jotenkin uhkana ja pelottavana, koska siinä oli jotenkin selittämätön tunnelma ja paha pikkutyttö ei antanut armoa kenellekään vaan langetti kirouksen viattomien ihmisten päälle. Jotenkin koin sen vaan niin uhkaavana, en itsekään oikein tiedä miksi. Mutta katsottuani elokuvan muutaman kerran en tosiaan enää pelännyt vaan enemmänkin kiinnostuin koko ring-legendasta, aloin etsimään siitä tietoa, nyt olen lukenut jopa ring-kirjankin. Eikä pelota yhtään.
Kokeile "tutustua" näihin zombeihin, vampyyreihin, demoneihin sun muihin niin hyvin kuin suinkin kykenet, kirjallisuuden tai elokuvien välityksellä. Älä katso elokuvaa elokuvana, vaan perehdy täysin pahan ajatusmaailmaan ja toimintaan. Kuulostaa nyt lapselliselta, mutta kuvittele olevasi itse tämä paha olento. Kuvittele miltä sinusta tuntuisi, kuvittele mitä teet ihmisille. Ole tämä pahuus! Älä suostu olemaan pahan "uhri". Kuvittele kuinka omaat yliluonnollisia kykyjä, ja kuinka kukaan ei mahda sinulle mitään. Älä anna periksi peloille!