Kuparissa sähkön nopeus on valonnopeuden suuruusluokkaa, mutta akussa, hermoradassa ja väriherkistetyssä "nano" aurinkokennossa joka on tavallaan kuin filmin ja akun risteytys, sähkön nopeus onkin äänennopeuden suuruusluokkaa.
Mitä jos olisi n.100 metriä kaapelia / letkua hitaalle ionien välittämälle sähkölle ja se letkukaapeli kytketty gigabitin verkkokorttiin, niin voisiko siinä letkussa pitää 125 megatavua dataa vain lähettämällä ja vastaanottamalla bittejä 1 sekunnin pituisessa silmukassa?
Voisi kai olla myös vinyyli-äänilevyn tapainen ura, jossa signaalit kiertää ionien välittäminä spiraalissa.
Tai jos mikropiirien valmistustekniikkaa voi muuntaa myös sellaisten ionijohtimien tekemiseen, niin voisi olla esim. 1000 kpl metrin pituisia (tiukilla mutkilla) johtimia.
Entä jos 100 metrin kuparikaapelikelan läpi lähettää yhtä signaalia silmukassa, niin kuinka tarkan kellon se mahdollistaa? Pitääkö huomioida lämpötila ja jos pitää, miten lämpömittarin tarkkuus vaikuttaa kellolaitteen tarkkuuteen?
Mitä jos olisi n.100 metriä kaapelia / letkua hitaalle ionien välittämälle sähkölle ja se letkukaapeli kytketty gigabitin verkkokorttiin, niin voisiko siinä letkussa pitää 125 megatavua dataa vain lähettämällä ja vastaanottamalla bittejä 1 sekunnin pituisessa silmukassa?
Voisi kai olla myös vinyyli-äänilevyn tapainen ura, jossa signaalit kiertää ionien välittäminä spiraalissa.
Tai jos mikropiirien valmistustekniikkaa voi muuntaa myös sellaisten ionijohtimien tekemiseen, niin voisi olla esim. 1000 kpl metrin pituisia (tiukilla mutkilla) johtimia.
Entä jos 100 metrin kuparikaapelikelan läpi lähettää yhtä signaalia silmukassa, niin kuinka tarkan kellon se mahdollistaa? Pitääkö huomioida lämpötila ja jos pitää, miten lämpömittarin tarkkuus vaikuttaa kellolaitteen tarkkuuteen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taidat sotkea elektronien ( ja ionien) nopeuden ja sähköimpulssin kulkunopeuden.
Elektronit kulkevat esim. kuparissa todella hitaasti, mutta sähkömagneettisen impulssin/ datan kulkunopeus on lähemmäs 300000km/sek.
Siis vaikka elektronit kulkisivat todella hitaasti, niin ne tönivät toisiaan ja impulssi kulkee ihan eri nopeudella, kuin elektronit tai ionit.
Voitais verrata vaikka veden virtaukseen. Vesimolekyyli voi kulkea hitaasti, mutta paineaalto kulkee vedessä paljon nopeammin.
Hämmästyttävää miten huonosti voi joskus lukea. Mielikuvituksessa "sähkö" korvautui "elektroni"lla. Kaikkien on parasta tiedostaa tällainen ongelma luetun ja kuullun ymmärtämisessä.
"Sähkön nopeus" on lyhyt tapa sanoa "sähköimpulssin nopeus".
Ei kai tässä ole mitään väliä elektronien tai ionien nopeudella. Olkoon vaan millejä sekunnissa.
Olennaista on vuorovaikutuksen / informaation nopeus.
Kyllä se Korevu on niin, että itse haihattelet noilla "keksinnöilläsi", jossa metrin pätkään sinun "ionijohtimessasi" voi säilöä hirmuisesti bittejä, kun "sähkö" kulkee niin hitaasti.
Yritin kansanomaisesti selvittää tilannetta, kun olet noissa päätelmissäsi aivan "ulalla". Tosiasiassa elektronit kulkevat kuparissakin etanan vauhtia, mutta informaatio taas kulkee sähkömagneettisena kenttänä lähes 300000km/sek. Sama se on sinun "ionijohtimessasi" ja muissa taivasteluissasi. Eli "keksintösi", jossa "informaation hitauden takia" "ionikaapeliasi" voi käyttää tallennusvälineenä, on aivan kuolleena syntynyt.
Juu, tee vain se kellosi, jossa informaatio kiertää ikuista silmukkaa sinun 100m. kuparikaapelissasi ja vie keksintösi patenttitoimistoon.
Jos sähkötekniikasta ja elektroniikasta tietämättömälle yrittää jotain selittää kansanomaisesti hänen tyhmiin kysymyksiinsä, niin saa vielä v***uilua kiitokseksi.
Kyllä se vain on niin, että sähkö on elektronien liikettä ja elektronit kulkevat etanan vauhtia johteessakin, saati sitten sinun "ionijohtimessa", mutta informaatio kulkee johtimessakin sähkömagneettisena kenttänä johtimen pinnassa, joka taas kulkee lähes valon nopeudella (riippuen vähän johtimen ominaisuuksista). Joten se siitä "ionijohtimesta" tehdystä kovalevystä. Sinäsiis sotkit kaksi asiaa, jotka oli elektonien/ ionien nopeus ja sähkömagneettisen kentän kulkunopeus johtimessa.
Kyllä se niin on, että hermosäikeissä (axon) sähköimpulssi etenee hyvin hyvin hitaasti 1-120 metriä sekunnissa, riippuen ioniletkun läpimitasta ja muista tekijöistä. Mikrometrin mittakaavassa käy niin. Nämä hermosäikeet ovat tosin valtavia verrattuna tavallisten mikrosirujen pieniin yksityiskohtiin(50 nanometriä), joten on hyvin kyseenalaista olisiko ionimuistista mitään hyötyä, nyt kun mikrosirut on niin hyviä ja halpoja.
mikrometri on miljoonasosametri 10^-6 m
nanometri on miljardisosametri 10^-9 m
Se hermoimpulssin hitaus taas johtuu siitä, että välitys tapahtuu sähkökemiallisesti.
Tällä hermorata-asialla taas ei ole paljonkaan tekemistä kysyjän kaavailuihin. Vai tehtäisiinkö elävästä hermoratasäikeestä muistipiirejä tai kelloja? ;)
Jatkoa!
Itse asiassa sinun "ioni"-johtimesi on tavallaan keksitty puolijohteissa, joissa sähkö voi kulkea elektroneina ja aukkoina, eli elektronivajauksena. Aukot ovat siis tavallaan ioneja, koska ulkokuorelta puuttuu elektroni. Elektronit liikkuvat päinvastaiseen suuntaan, kuin aukot. Aukon varaus on yhtäsuuri kuin elektronin, mutta merkiltään positiivinen.
Valitettavasti informaatiota ei voi säilöä suunnittelemallasi tavalla "ionijohtimeen", kuten lottopalloja muoviputkeen, koska informaatio kulkee lähes valon nopeudella, vaikka elektronien tai aukkojen etenemisnopeus olisi etanan vauhtia.
Jos taas mentäisiin elektronien tai ionien etananavauhtiin ja "informaatiota" luettaisiin näiden liikkeistä, kuten lottopalloja putkessa, niin jokainen ioni tai elektroni olisi "ioniputkessasi" samanlainen, mistä ne logiikkatasot, eli ykköset ja nollat sitten tulisivat?