Lakkaus

noin se hionta menee ja epäkeskohiomakone on oiva hiomalaite maaleihin ja lakkoihin ja myöskin kiillotuslaite gelcoatin kiillottamiseen.

"Hempelin prosari neuvoo ensin hiomaan 80-120 karkeuksilla"

Tuolla Hempelin Veneenhoito-oppaan sivulla 8 neuvotaan käyttämään kuivahiomapaperia no 220, joten mikä lie optimaalinen karkeus?

http://www.hempel.com/internet/IneFIC.nsf/8fef8e51f0b0712a0c256bf8007082b8/e28f35ee32a4a4c1c1256fdc002bd69e/$FILE/Veneenhoito-opas 2006 FIN NET.pdf

120 on hyvä yleiskarkeus materiaalin poistoon ja 180 viimeistelyyn. Jos hienompaa kaipaa, niin arabnet ja käsinhionta.

Jos lakkaus on kunnossa ei todellakaan tarvitse kuin vähän karhentaa pintaa. Itse olen käyttänyt ns hiomasientä joka on kätevä koska siitä saa hyvän otteen ja pehmeänä se mukautuu muotoihin ja sillä saa pienemmät yksityis kohdat tehtyä. Hiomakoneessa isommalla epäkeskokoneella voi poistaa lakkaa, siis kyseessä ei ole silloin mikään huoltolakkaus. Hiomakoneilla kannattaa varoa ettei ota liikaa, omaan käyttööni on huoltolakkauksessa riittänyt sellainen hiomahiiri jolla karhentaa isopmmat pinnat nopeasti mutta se ei ole liian kömpelö yksityiskohtiin. Helojen irroittelu helpottaa mutta en minä ole sitä koskaan tehnyt ja siksi helat on tahrittu lakalla. Santapaperin laadusta sanoisin että, satasta, kahtasataa tai jotain sinne päin, pääasia että ymmärrät pinnan karhennusen ja lakan poiston eron ja sen että näihin tarkoituksiin on eri karkeudet.

Käsillä kannattaa olla myös iso ja pikkusrapa sekä puukko. Siellä missä lakka on irronnut puusta kannattaa irtoileva lakka ottaa niin paljon pois mitä käsikonstein lähtee, laittaa puunkyllästettä vaikka Impereg 1:stä muutamaan otteeseen ennen lakkausta niin lakka pysyy kauemminkin kuin seuraavaan kauteen. Puulle otetut kohdat lakataan useampaan kertaan, ensin ohennetulla lakalla. Moneen kertaan lakatessa voi uudelleen lakkauksen tehdä muutamien tuntien kuluttua kun lakka ei ole vielä aivan totaalisen kuivunut. Jos lakkakerrosten välillä on pidempi aika vaatii kovettunut kerros karhennusta ja siis kevyttä hiontaa.

Perusterveessä puuveneessä siis kevyt pintakarhennus ja kerros lakkaa päälle, ei sen isompi homma kuin lasikuituveneen vahaus ja kiilloitus. Lakka tosiaankin levitetään puhtaalle pinnalle että se pysyy hyvin kiinni, siksi ennen lakkausta tärpätillä pyyhintä. Itse olen hionnan jälkeen putsannut pinnat ihan vain harjalla ja siis sitten rätillä ja tärpätillä. Ulkosalla lakatessa ei saa olla liian tuulista (pöly ja roskat) ja lämpötila yli mielellään 10 astetta että lakka kuivuu. Jotkut tykkää lakata vähän ohuemmalla aineella mutta jos ohennat vain tilkka tärpättiä sekaan, liikaa ohennettu lakka valuu. Jos levität lakkaa liikaa yhdella kerralla ja taas valuu. Samalla kun työskentelet seuraile valumia ja pyyhkäise ne heti tuoreeltaan näkymättömiin. Asiattomiin paikkoihin valunutta lakkaa voi pyyhkiä tärpättirätillä vielä tuoreeltaan. Töpötä siveltimellä lakkaa puunhalkeamiin ja saumoihin niin että ne tulee täytettyä ja ettei vesi pääse rakosiin tekemään tuhojaan. Lakatessa ja hioessa tutki puupintoja samalla sillä silmällä että teet mielessäsi korjaus-suunitelmaa jos näyttää siltä että jossakin pitää puuta ennemmin tai myöhemmin uusia. Maalarin teippiä voi käyttää niiden paikkojen suojaamisen minne ei lakkaa halua, mutta vakaa käsi ja tolerantti silmä korvaa maalirinteipin käytön. Tärkeintä on että veneesi on hyvin suojattu, toissijainen tarkoitus lakkauksella on ulkonäkö. Jätä vähän intoa veneen sisäpuolenkin ylläpitoon, muutama tunti puuhastelua veneen sisällä ehkäisee isomman urakan tarpeen ja vene pysyy siistin näköisenä myös sisältä.

Hempelin lakkojen sanotaan olevan sopivia ulkomaisille koville puulaaduille, sanotaan että männyssä pysyy paremmin kiinni vähän pehmeämpi laatu, Iternational lakasta on hyviä kokemuksia. Unika menettelee yleislakkana, kohtalaisen hintaista, mutta silti ominaisuuksiltaan keskinkertaista. Hempel jalopuulle tai viimmeiseksi kiiltokerrokseksi perusteellisemmassa lakkauksessa.