Kun kirjoitellaan ,että pelkään lääkärille menoa,pelkään lääkkeitten syömistä, yms.Ootteko miettiny,mikä siinä on takana.?
EI esim psykiatri oo joku,jolla on valta määräillä sun elämää miten vaan.Sinähän siinä päätät,otatko vastaan sen avun,mitä voi saada.
Eikä diagnoosin tekeminen mielialasairauksissa oo noin vaan helppoo.
Sama on lääkkeitten kanssa,ei oo pakko syödä,mutta sitten ei myöskään voi tietää saako apua siitä !
Nuoremmat ihmiset tuumaa,ettei mua määräillä,et oo mun isä tai äiti.
Siis kapinaa ja muuta elämän hallinnan lipeemistä.Jossain mielen pohjalla voipi olla,että kumpa joku sanois mitä mä teen. Onks tuttuu??
Lekurit ei kummiskaan ota potilaaseen sellasta suhdetta,mutta kyllä monien kanssa tulee toimeen ja saa apuakin,jos ne on ees vähä ammattilaisia.
Pitäis uskaltaa luottaa.Jos lääke ei tehoo,ei se oo lekurin vika.
Välillä on pirullisen vaikee hakee eri vaihtoehtoi lääkkeitten kans,kun oma kemia toimi eka noin,mutta rupeski tekeen näin...................
Sellanen hermostuttaa tosissaan,mutta siitäki vois puhuu vast otolla.
Kokonaan eri luokkaa on nää tyypit; "mä vedän viinaa,ette voi mulle mitään"
Kurjaa joo,mutta sekin on valinta,samoin voi valita,ettei syö koskaan lääkkeitä.
Jos ei sulla oo ketään,joka rakastais,niin voisitko itte välittää omasta elämästäs.Saatat yllättyy. Hymyile joskus vieraalle ihmiselle.
Tässä taas tarinaa,just mulla masis menossa,ehkä hivenen helpottamassa.
Uudet pilsut ei tunnu toimivan,niinpä.Kun oikeen oli tuska,aattelin,et mulla on sitteki rohkeutta elää,katotaan mitä kortteja seuraavaks tulee....
EI esim psykiatri oo joku,jolla on valta määräillä sun elämää miten vaan.Sinähän siinä päätät,otatko vastaan sen avun,mitä voi saada.
Eikä diagnoosin tekeminen mielialasairauksissa oo noin vaan helppoo.
Sama on lääkkeitten kanssa,ei oo pakko syödä,mutta sitten ei myöskään voi tietää saako apua siitä !
Nuoremmat ihmiset tuumaa,ettei mua määräillä,et oo mun isä tai äiti.
Siis kapinaa ja muuta elämän hallinnan lipeemistä.Jossain mielen pohjalla voipi olla,että kumpa joku sanois mitä mä teen. Onks tuttuu??
Lekurit ei kummiskaan ota potilaaseen sellasta suhdetta,mutta kyllä monien kanssa tulee toimeen ja saa apuakin,jos ne on ees vähä ammattilaisia.
Pitäis uskaltaa luottaa.Jos lääke ei tehoo,ei se oo lekurin vika.
Välillä on pirullisen vaikee hakee eri vaihtoehtoi lääkkeitten kans,kun oma kemia toimi eka noin,mutta rupeski tekeen näin...................
Sellanen hermostuttaa tosissaan,mutta siitäki vois puhuu vast otolla.
Kokonaan eri luokkaa on nää tyypit; "mä vedän viinaa,ette voi mulle mitään"
Kurjaa joo,mutta sekin on valinta,samoin voi valita,ettei syö koskaan lääkkeitä.
Jos ei sulla oo ketään,joka rakastais,niin voisitko itte välittää omasta elämästäs.Saatat yllättyy. Hymyile joskus vieraalle ihmiselle.
Tässä taas tarinaa,just mulla masis menossa,ehkä hivenen helpottamassa.
Uudet pilsut ei tunnu toimivan,niinpä.Kun oikeen oli tuska,aattelin,et mulla on sitteki rohkeutta elää,katotaan mitä kortteja seuraavaks tulee....
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.