Onko kenelläkään kokemusta avioliitosta VL:n ja ns. epäuskoisen välillä? Olemme molemman olleet ns. uskovaisia mennessämme naimisiin. Sitten alkoi vituttamaan koko lahko ja erosin. Kunnioitan puolisoani, koska hän todella yrittää hyväksyä ratkaisuni, mutta huomaan kuinka vaikeaa se on hänelle.
Avioliitto "uskottoman" ja "uskovaisen" välillä
julle ankanpää
20343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vl-herätysliike on perseestä. Sitä ei kukaan täysjärkinen kestä.
Kiitos vastausesta, johan selveni pää!
Ei uskoisi että selvisi kun muut jutut eivät niin helposti tunnu selviävän.
Ei omakohtaista kokemusta mutta läheltä seuranneena tällaisessa tapauksessa pariskunta on yhdessä lähinnä lasten takia. Mies ja vaimo molemmat vanhoillislestadiolaisia, vaimo väsyi ja kielsi uskonsa mutta ovat edelleen yhdessä. Lapsia heillä on 6. Näkee kyllä että miehellä on rankkaa, vaimo näyttää nauttivan "vapaudesta". Vaikeahan se on varmasti elää yhdessä kun molemmat omaavat ihan erilaiset elämänkatsomukset. Harvoin vl:n ja epäuskoisen suhteesta tulee mitään ellei epäuskoinen osapuoli tule uskoon.
>Harvoin vl:n ja epäuskoisen suhteesta tulee mitään ellei epäuskoinen osapuoli tule uskoon.
Lähipiirin elämää seuranneena väitän päinvastaista, mikäli tarkoitat uskoon tulemisella vanhoillislestadiolaiseksi tulemista. Esimerkissäni sai mies ensin lähtemisen armon, vaimo seurasi perässä vajaan parin vuoden kuluttua. Hääräävät nyt jossain lähetysseurakunnassa. Ja ovat kaikin puolin onnelliset.
Herkku seuranassa, MITÄ TARKOITTAA EPÄUSKOINEN?
"Näkee kyllä että miehellä on rankkaa, vaimo näyttää nauttivan "vapaudesta"."
Eli tulkitsisin, että tuossa tapauksessa nainen ei ole vain lähtenyt vl-liikkeestä, vaan ei myöskään enää rakasta miestään? Koska onhan muitakin vaihtoehtoja, esim. se, ettei enää usko samalla tavalla, mutta rakkaus säilyy silti. Itselläni ainakaan rakkaus ei kysy tällaisia rajoja, mutta olen ehkä harvinaisen joustava ihminen sitten...mutta se olisi kova paikka, jos vaimo haluaisi vielä minustaKIN eroon...
On niitä esimerkkejä joita tunnen muitakin, mutta siltä kuviolta, että alunperin kumpikaan puoliso ei ole ollut vl. Mielestäni riippuu "nipotuksen" määrästä miten avioliitto sujuu ja siitä onko alunperin ollut tilanne, että onko elämäntapa ollut ns bilettäminen ja juhliminen ylipäätään. Jos tilanne on ollut sellainen niin kuin ilmeisesti usein on, että pari on jo aiemminkin ns. elellyt "hissukseen", tykännyt koti-illoista tai liikkunut ns kirkkouskovien joukossa, ongelmia ei välttämättä tule.
Sitä sopii sitten miettiä keskinäistä suhdetta ja ns. seurakunnan neuvoja siltä pohjalta, mitä on Raamatussa sanottu avioliitosta, sen pyhyydestä ja keskinäisestä rakkaudesta. Viimeisen päälle nipottamalla saa rikki liiton kuin liiton. Ongelmallisinta olisi varmaankin erimielisyys e-asiassa. Yksin voi mennä seuroihin mutta yksin ei voi "päättää" perheen lapsista. Siinä mielessä olen ongelmattomassa tilanteessa itse, että lapsiasiat eivät ole olleet agendalla ollenkaan, koska niitä ei yksinkertaisesti olisi ollut mahdollista saada enää lisää. Varmaankin yli 25 vuotta samaa liittoa auttaa tässä sopeutumisessa kun on tullut käytyä läpi riittävästi avioliiton myötä ja vastamäkeä, on jo vanhan liiton tyvenessä.
Jos perhe-elämä on ollut kodeissa sukulaisten ja ystävien kanssa kahvittelua on ehkä ongelmana se miten ystävät suhtautuvat. Näin toisinpäin minun aiemmat ystäväni, jotka eivät ole siis koskaan olleet vl:iä, ovat ystäviä ihan niin kuin ennenkin. Teknisten härveleiden kanssa minä elän siltä pohjalta, että ne ovat vain koneita. Mies käyttää niitä niin kuin ennekin ja niiden kanssa vain eletään. Jos joku haluaa kasvattaa lapsiaan puhdasoppisen vl ajattelun pohjalta, se olisi ehkä tässä ympäristössä enemmän keskustelun aihe kuin tämä "lapsettoman" parin elämä, kun omat on jo muualla.
Vaimollasi voi olla ongelmana myös se suru, minkä jokainen (kirkkouskovakin) joutuu kohtaamaan, jos perheenjäsenet ovat äärimmillään vaikka ateisteja. Et ole voinut välttyä kuulemasta lukemattomia esirukouspyyntöjä esim. suviseurojen yhteydessä tästä asiasta, joten varmasti tiedät mistä siinä on kysymys. Kaikki vanhemmat kun eivät ole halukkaita katkaisemaan rakkauttaan lapseen vaikka tämä ei vl enää olekaan. Yksikin äiti kertoi rukoilleensa itselleen viisaita sanoja, kun lapsi on kylässä, että keskinäinen suhde säilyy.
Siinä tulee helposti ristiriitoja jos vl-mies raiskaa lapsiaan ja odottaa "epäuskoisen" vaimonsa vaikenevan asiasta, kuten kunnon vl-vaimo tekisi.
Koska "epäuskoista" vaimoa eivät SRK:n säännöt ja kieroutunut salailukulttuuri koske, hän saattaa ollakin lankuuliainen!
En pitäisi otaksumaasi relevanttina. Kukaan kristinuskosta jollainkin tavalla käsi-tyksen saaneena ei hyväksy minkaanlaista lspsen hyväksikäyttöä. Ei kannattaisi heittää huulta vakavalla asialla,
VL-äiti ei ilmianna miestään. Sulkee silmänsä ja antaa rikoksen jatkua.
Kysymys ei ole todellakaan huulenheitosta, vaan kerrasta toiseen toistuvasta käytännöstä!
Miksi hurskastelet kuin Jeesuksen ajan fariseukset. Tiedät ihan hyvin, että vl-liikeessä on ns. hyvän uskovaisen maineessa olleita(olevia) perheitä, joiden isä raiskaa vuosikausia lapsiaan ja äiti ei uskalla/halua antaa ilmi.
Tekopyhyys on huipussaan. Kerran teette tiliä noistakin kuvotuksista. Ja vielä puolustelet sitä saastaa.
Taidat olla srk-uskoinen. Oletko niitä vl-västäräkki pappeja, jotka muuttaavat opetustaa kun Olli keksii uuden kujeen (mm. luetusta ei enää saakkaan syntejä anteeksi kuten aina ennen on ollut ja siksi Raamattukin on kirjoitettu) ja aivan pokkana väitätte, että näin on aina srk-kristillisyydessä opetettu =
Millainen äiti antaa raiskata lastaan omassa kodissaan vuodesta toiseen?
Lähes jokaisessa vl-pedofiliajutussahan tädstä on kysymys, että isä raiskaa lapsiaan ja äiti vaikenee.
Lapset on otettava huostaan niiltä äideiltä!
Suomessa riittää ihan oikeasti rakastavia perheitä myös vl-pedofiliaperheille!!!
Tarkoitin vl-pedofiliaperheiden lapsille. Siis rakastavia koteja. Eli "epäuskoisia" koteja, joissa lapsia ei raiskata vaan rakastetaan!
Tämä on luonnekysymys. Jos molemmat ovat suvaitsevia ja sovittelevia, niin asiat voidaan aina sumplia. Jos sen sijaan jompi kumpi tai molemmat ovat kireäpipoisia fanaatikkoja, niin eihän siitä mitään tule.
Allekirjoitan täysin.
"Suurin niistä on rakkaus"
Onko puolisollesi ongelmana se, että erosit herätysliikkeestä vai se, että et ole uskossa? Jos kyse on ensin mainitusta, hänen omat asiansa eivät ole alkuunkaan kunnossa.
voi olla näinpäin taikka toisinkin päin. Heh...heh...hee. Hauskaa!
Olen ollut aikoinani aloittajan kanssa samassa tilanteessa. Erosin vl-liikkeestä kauan sitten, mutta olemme pysyneet vaimoni kanssa yhdessä.
Joskus alussa harkitsin eroa monien ristiriitaisuuksien vuoksi. Vl-vaimo olisi joutunut selibaattiin loppuiäkseen, joten koitin kestää ja sopeutua. Nyt tilanne on stabilisoitunut, ja molemmat kunnioitamme toistemme näkemyksiä. Ristiriitoja koitamme välttää, vaikka niitä esiin nouseekin jos vl-opista rupeaa keskustelemaan.
Oleellista yhdessä jatkamiselle on se, että ei muutu itse eri ihmiseksi, kuin vl:nä naimisiin mennessä oli. Esim. alkoholin käyttö ja ravintoloissa hyppääminen saavat varmasti aikaan suuriakin erimielisyyksiä.
Aika on paras sopeuttaja, sekä toisen kunnioittaminen, vaikka toista ei oman mielensä mukaiseksi saakaan muutettua.
Rakkautta voi olla erilaisesta uskonnollisesta vakaumuksesta huolimatta.
onpa mukava lukea joskus ihan asiallisiakin tekstejä täällä :)