Letkukatkon seuraukset?

Voisi sanoa, että riippumatta merkistä tai mallista kaikki vermeet rojahtaa alas, jos hydrauliikan varassa on kuorma ja jos ei ole sylinteriin asennettu esim. letkurikkoventtiiliä.

Hydrauliikkaletku ei katkea takakuormaajasta, siinä on monta punoskerrosta teräslankaa päällekkän letkun sisällä, paineenkestokin niissä on kaksinkertainen traktorin tuottamiin.

Kyllä takakuormaajan letku katkeaa.

Tavat:

Letkun teräsliitimen ja letkunsauma katkeaa tai irtoaa väännyttyään riittävän monta kertaa.

Kuormaajan sylinteri on hieman pitkällä kun traktorilla peruutetaan - kauhan osuessa esteeseen venttiilin ollessa pitoasennossa paine ylittää letkun keston > letkuräjähdys !

Tattee kyllä kattoo, nottei kaali jää väliin kun sattuu letkurikko. On meinaan henkonen plöysällä, ja kipiääki pakkaa tulohon.

Fysiikan lait toimii tässä tapauksessa, on koettu ihan omakohtaisesti, että kauha tulee varsin liukkaasti alas ja öljyä on ilmassa. Tuossa on jo viisasteltu, miten letku katkeaa, harvoin ihan katkeaa, mutta liitoksesta irtoaa helposti. Alkuperäinen letku oli näissä Peltosalmen kuormaimissa varsin yksinkertainen ja monasti tehtiin uutta liitosta soramontulla, kun tapahtui tuo fysiikan lakien käytännön toteutus. Paineiskujahan nuo kuormaimet (tai siis traktorin hydrauliikka) sai todella herkästi, jos vähänkin oli jäännyt tuo kuormaaja hörhölleen, eikä runkoputket levänneet niissä kumivaimentimissa penkkaan puskiessa. Kyllä öljykylvyt on tuttuja, kun paljon kuormattiin tuollaisella kuormaajalla vuosien varrella, ensimmäinen ostettiin v. 1970 meidän farmille, on muuten vieläkin kalustoluettelossa...

lukkovettili ei olis ylellisyyttä, mutta miten asennus yksitoiminen kun tuo kuormain on?

Eikös Velsan tekemissä kippikärryissäkin ollut venttiili siellä sylinterin juuressa, joka ainakin hidasti lavan alastuloa jos letku katkesi kipattaessa. Näistä junkkarilaisista ei ole tietoa. Tuo sama voisi pelata kuormaimessa. ---Tuolla edellä Mr. Einari Pönttö kuvaili peltosalmelaista käytössään. Näillä takakuormaimilla ja takapotkuilla on luotu eräitäkin kuormia ja rakennettu tätä maata. Se oli ehdoton peli 60-70-luvulla, oikeastaan yksi niistä tärkeimmistä maatalossa. Sillä luotiin sonta/maa/sorakuormat ja nosteltiin yhtä sun toista. Isä-faarikin osti v.-71 5minuutin kaupanhieronnan tuloksena Valtra-Villen -nimellä olevan kuormaimen. VM-koneen auto toi uudet Fiskarssin 2-siipiset aurat pihaan ja kyydissä oli juuri tuo em. kuormain menossa johonkin toiseen osoitteeseen kun isän heräteostos vaistot heräsi. Ja niinpä samantien pudotettiin pihaan myös tuo kuormain, ja vanha "kihveli" nostettiin kyytiin. Oli muuten tosi kätevä peli, siinä kun oli automaattinen tyhjennysliike sylinterin työliikkeen lopussa. Sai kuormata myöhemmin ostetulla V-502:lla takalasi kiinni sonta ym. kuormat, se oli juhlaa se. En olisi millään malttanut luopua tästä -96 vuonna , mutta kuormain oli kertakaikkiaan kulunut niin paljon , että olisi pitänyt tehdä kokonaan uusi kuormain. Ja käyttöäkään ei enää ollut kun oli jo kaksi etukuormainta käytössä. Tämä kuormain kuului Valtra- työkonesarjaan , jos joku muistaa sellaisen 70-luvulta. Teknillisessä vertailussa sen sylinterin työntövoima oli suurempi kuin Peltosalmelaisessa, mutta rakenne taas sirompi kuin em:ssa. Ja muistan yhden ainoan letkurikon olleen siinä koko aikana. Eli peruutin puoli "pännissä" kuormaajaa tunkioon, kun öljysumu peitti takalasin. Tätä samaa kuormainta myytiin AST-merkkisenä, tekijänä oli muistaakseni Alavuden Seudun Tehdas