En yleensä kirjoita näille palstoille, koska on todennäköisempää saada paskaa niskaansa, kuin apua, mutta yritetään nyt kuitenkin, kun moderni psykiatria on jälleen kerran osoittanut avuttomuutensa (tai lähinnä lääkärini, jota kiinnostaa enemmän lääkeyhtiöiden etu, kuin potilaiden).
Olen vuosia kärsinyt erilaisista psyykkisistä oireista, joita on tullut enemmän ajan kuluessa (tai sitten ne ovat olleet aina läsnä, vaikken ole havainnoinnut niitä).
Kaikki alkoi ahdistuksesta ihmisten seurassa, aivan typerää ja järjetöntä ajattelua, että kaikki nauravat minulle, kaikki katsovat minua, kaikki tietävät mitä ajattelen - lopulta olen päässyt pisteeseen, jossa uskon kaikkien olevan vihamielisiä minua kohtaan, mikä on johtanut siihen, etten voi poistua kotoani, kuin vasta äärimmäisen viimeisenä vaihtoehtona.
Vähän ahdistuksen jälkeen tulivat unihäiriöt - ensin unettomuutta, saatoin pyöriä sängyssä 5-6 tuntia, ennenkuin uni tuli ja sittenkin heräsin joko herätyskelloon muutaman tunnin päästä ja kun lopulta ei ollut enää mitään, minkä vuoksi herätä, heräsin kuitenkin liian aikaisin enkä saanut unta. Tämä unettomuus vaihtelee liiallisen nukkumisen kanssa omituisella tavalla, nukahtaminen on vaikeaa molemmissa tapauksissa, mutta toisinaan herään jo parin tunnin nukkumisen jälkeen enkä saa unenpäästä uudelleen kiinni - toisessa tapauksessa voin nukkua vaikka 16 tuntia. Tätä voisi pitää normaalina "univelan tasaamisena", mutta mieluummin nukkuisin joka yö vaikka 7 tuntia.
Negatiivisia kokemuksia, häpeää, epäonnistumisia en voi unohtaa - muistelen yhä vuosien takaisia asioita, jotka hävettävät ja ahdistavat joka kerta enemmän ja enemmän. Omistan lisäksi harvinaisen huonon itsetunnon - koen olevani täydellisen epäonnistunut ihmisenä, sanalla sanoen jopa minä halveksun itseäni. Minäkuvaongelmia on myös epävarmuus seksuaalisesta suuntautumisestani - asia, joka on omiaan lisäämään ahdistusta.
Huomattavia kognitiivisia ongelmia on lisäksi tullut - sanojen muistaminen on vaikeaa; toisinaan ajattelen väärällä kielellä; kirjaimet saattavat tulla suusta ulos eri tavalla, kuin pitäisi; matemaattiset- ja logiikkatehtävät ovat muuttuneet hyvin hankaliksi; uuden oppiminen ja muistaminen on käytännössä mahdotonta.
Olen kova tuhlaamaan, teen paljon "heräteostoksia", joita en sitten myöhemmin tarvitsekaan - samaten saatan reagoida johonkin muiden mielestä merkityksettömään asiaan rajusti, joka sitten laukaisee tällaisen "shoppailun" tai toisessa tapauksessa BED-tapaisen ahmimiskohtauksen.
Mielialani ei ole oikeastaan masentunut, se enemmänkin vaihtelee akselilla vihainen-normaali-ahdistunut: näiden kolmen tunteen lisäksi olen melko tunneköyhä, normaali tuossa tarkoittaa tyhjää oloa, ns. tunteetonta hetkeä. Olen täysin empatiakyvytön muita kohtaan, en pysty osallistumaan toisten suruun tai iloon - tämän takia minua pidetään kovin itsekkäänä (varmaan olenkin tiettyyn määrään asti). Tunteiden latteus ja tahdonpuute on kovaa.
Annan muiden mielestä merkityksettömille asioille suuria merkityksiä - jos sähköpostiin ei vastata heti, vastaaja vihaa minua; kauppajonossa kaikki tuijottavat, kun maksan; kun ajan autoa niin silloinkin kaikki seuraavat jokaista liikettäni, koska ajan väärin/autoni on väärän merkkinen/aiheutan ärtymystä.
Suurimman osan ajasta makaan vain sängyllä, en jaksa tehdä oikeen mitään, mutta toisinaan aloitan suureellisia projekteja - pihan istutukset; kellarin siivoaminen; uusi lemmikki; uusi harrastus - valitettavasti nämä kaikki sitten jäävät yht'äkkisesti, kuin alkoivatkin. Saatan lisäksi suunnitella suuria muutoksia elämääni - muuttoa ulkomaille; työpaikan vaihtoa yms.
Tuossa nyt nuo suurimmat ongelmat elämässäni, tiedän kyllä, ettei kukaan täällä palstalla voi minua diagnosoida, mutta jos jotain osviittaa saisi - lääkäri ei anna minulle puheenvuoroa, eikä häntä kiinnosta kovasti muutenkaan...
Olen vuosia kärsinyt erilaisista psyykkisistä oireista, joita on tullut enemmän ajan kuluessa (tai sitten ne ovat olleet aina läsnä, vaikken ole havainnoinnut niitä).
Kaikki alkoi ahdistuksesta ihmisten seurassa, aivan typerää ja järjetöntä ajattelua, että kaikki nauravat minulle, kaikki katsovat minua, kaikki tietävät mitä ajattelen - lopulta olen päässyt pisteeseen, jossa uskon kaikkien olevan vihamielisiä minua kohtaan, mikä on johtanut siihen, etten voi poistua kotoani, kuin vasta äärimmäisen viimeisenä vaihtoehtona.
Vähän ahdistuksen jälkeen tulivat unihäiriöt - ensin unettomuutta, saatoin pyöriä sängyssä 5-6 tuntia, ennenkuin uni tuli ja sittenkin heräsin joko herätyskelloon muutaman tunnin päästä ja kun lopulta ei ollut enää mitään, minkä vuoksi herätä, heräsin kuitenkin liian aikaisin enkä saanut unta. Tämä unettomuus vaihtelee liiallisen nukkumisen kanssa omituisella tavalla, nukahtaminen on vaikeaa molemmissa tapauksissa, mutta toisinaan herään jo parin tunnin nukkumisen jälkeen enkä saa unenpäästä uudelleen kiinni - toisessa tapauksessa voin nukkua vaikka 16 tuntia. Tätä voisi pitää normaalina "univelan tasaamisena", mutta mieluummin nukkuisin joka yö vaikka 7 tuntia.
Negatiivisia kokemuksia, häpeää, epäonnistumisia en voi unohtaa - muistelen yhä vuosien takaisia asioita, jotka hävettävät ja ahdistavat joka kerta enemmän ja enemmän. Omistan lisäksi harvinaisen huonon itsetunnon - koen olevani täydellisen epäonnistunut ihmisenä, sanalla sanoen jopa minä halveksun itseäni. Minäkuvaongelmia on myös epävarmuus seksuaalisesta suuntautumisestani - asia, joka on omiaan lisäämään ahdistusta.
Huomattavia kognitiivisia ongelmia on lisäksi tullut - sanojen muistaminen on vaikeaa; toisinaan ajattelen väärällä kielellä; kirjaimet saattavat tulla suusta ulos eri tavalla, kuin pitäisi; matemaattiset- ja logiikkatehtävät ovat muuttuneet hyvin hankaliksi; uuden oppiminen ja muistaminen on käytännössä mahdotonta.
Olen kova tuhlaamaan, teen paljon "heräteostoksia", joita en sitten myöhemmin tarvitsekaan - samaten saatan reagoida johonkin muiden mielestä merkityksettömään asiaan rajusti, joka sitten laukaisee tällaisen "shoppailun" tai toisessa tapauksessa BED-tapaisen ahmimiskohtauksen.
Mielialani ei ole oikeastaan masentunut, se enemmänkin vaihtelee akselilla vihainen-normaali-ahdistunut: näiden kolmen tunteen lisäksi olen melko tunneköyhä, normaali tuossa tarkoittaa tyhjää oloa, ns. tunteetonta hetkeä. Olen täysin empatiakyvytön muita kohtaan, en pysty osallistumaan toisten suruun tai iloon - tämän takia minua pidetään kovin itsekkäänä (varmaan olenkin tiettyyn määrään asti). Tunteiden latteus ja tahdonpuute on kovaa.
Annan muiden mielestä merkityksettömille asioille suuria merkityksiä - jos sähköpostiin ei vastata heti, vastaaja vihaa minua; kauppajonossa kaikki tuijottavat, kun maksan; kun ajan autoa niin silloinkin kaikki seuraavat jokaista liikettäni, koska ajan väärin/autoni on väärän merkkinen/aiheutan ärtymystä.
Suurimman osan ajasta makaan vain sängyllä, en jaksa tehdä oikeen mitään, mutta toisinaan aloitan suureellisia projekteja - pihan istutukset; kellarin siivoaminen; uusi lemmikki; uusi harrastus - valitettavasti nämä kaikki sitten jäävät yht'äkkisesti, kuin alkoivatkin. Saatan lisäksi suunnitella suuria muutoksia elämääni - muuttoa ulkomaille; työpaikan vaihtoa yms.
Tuossa nyt nuo suurimmat ongelmat elämässäni, tiedän kyllä, ettei kukaan täällä palstalla voi minua diagnosoida, mutta jos jotain osviittaa saisi - lääkäri ei anna minulle puheenvuoroa, eikä häntä kiinnosta kovasti muutenkaan...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä olikaan kysymyksesi? Jos et saa puheenvuoroa , kirjoita oireesi paperille ja ojenna lääkärille.
Mitä jos kokeilisit mennä kognitiiviseen terapiaan psykologille tai psykoterapeutille niin siellä saisi purettua noita sinun ongelmia juttelemalla ja sieltä ainakin pitäisi löytyä kuuntelevaa ja ymmärtävää korvaa. Saisit ehkä purettua tuota vyyhtiä ja saisit ohjausta ja vinkkejä siihen miten sun kannattaisi toimia.
Kuvailemasi oireet kuulostaa siltä, että niille voisi olla jokin alkusyy jossain sun menneisyydessä. Menneisyyttähän ei voi muuttaa, mutta se auttaa paljon kun alkaa ymmärtämään itseään, että miksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Jotkin tilanteet voivat laukaista muistoja negatiivisista kokemuksista ja toisaalta tuttuja selviytymiskeinoja, joilla oloa on totuttu helpottamaan vaikeissa elämäntilanteissa.
Sulla on monia sellaisia oireita joita itsellänikin oli aikoinaan ja ne saatiin selvitettyä ihan puhumalla, jonka avulla saatiin muutettua mun ajatuskuvioita, lisäämällä ymmärrystä siitä miten menneet tapahtumat on minuun vaikuttaneet ja siitä ne ongelmat lähti sitten raukeamaan vähitellen.
Ensin olisi varmaankin hyvä puuttua noihin pelkoihin, sillä itseluottamusta/itsetuntemusta on erittäin vaikea alkaa kehittämään, jos pelkää vähän sitä sun tätä.
Jos vain ihmiset uskaltaisivat hakea tarpeeksi ajoissa apua ennenkuin kärpäsistä muodostuu härkäsiä niin voisi välttyä turhilta lääkekuureiltakin.