Jokainen meistä ikävöivistä ja ihastuneista kuitenkin fantasioi mielessään kohteestaan. Ehkä samalla tyydyttää itseään. Ehkä useinkin. Joskus ajatukset menevät hyvin hyvin rivoiksi ja mikään ei tunnu enää riittävän, vaikka mitä miettisi.
Onko vaikeaa kohdata ihastus sen jälkeen, vaikka aamulla fantasiatäyteisen yön jälkeen..? Pelottaako että yhtäkkiä sinua luetaan kuin avointa kirjaa? Punastuttaako, hävettääkö? Minulla on joskus häpeällinen fiilis, aivan kuin krapula-morkkiksessa. Kuin olisin "raiskannut" sen ihanan ihmisen... Mutta ei se silti niin vakavaa ole. Eihän?
Onko vaikeaa kohdata ihastus sen jälkeen, vaikka aamulla fantasiatäyteisen yön jälkeen..? Pelottaako että yhtäkkiä sinua luetaan kuin avointa kirjaa? Punastuttaako, hävettääkö? Minulla on joskus häpeällinen fiilis, aivan kuin krapula-morkkiksessa. Kuin olisin "raiskannut" sen ihanan ihmisen... Mutta ei se silti niin vakavaa ole. Eihän?
Vastaukset 25
Vanhimmat
ensin oli ajatus -> sitten sana -> josta tuli teko
http://www.youtube.com/watch?v=11SQEsWr4Tw
Niinkö olet ajatellut?
Voi olla että luit tässä viimeisen rivin minkä sulle koskaan kirjoitin?
ihan loppuun asti, ainakin mitätöit hänet kokonaan, hän on turha, purjehdus on
vain jotakin ?!
ymmärrä huumoria? minusta tuo oli hyvä ;)
niin minustakin :))
http://www.youtube.com/watch?v=XRg0xbitlNg&playnext=1&list=PL68297722E7AE67D9
http://www.youtube.com/watch?v=6qOx0fRkP74&feature=related
:PPPPPPPPPPPP
Siis just hyvä! Leevi & L.. on aina hyvä, sanat ovat suurta lyriikkaa, rivien välissä sanat kuin elämän suurista riveistä! Hyvä!
Voi luoja jos hän tietäisi mitä kaikkea on tullut fantasoitua. Joskus pelkästä ajatuksestakin saan melkein orgasmin. Uskomatonta. Välillä turhauttaa.
On se vakavaa!
Joskus pienempänä luin joitakin kirjaa viimeisestä tuomiosta, siitä kun kaikki ihmiset lopulta tuomitaan tekojensa mukaan. Mieleeni syöpyi kuva siitä, miten kirjan mukaan vuorotellen jokaisen ihmisen synnit heijastetaan valkokankaalle kaikkien maailmassa eläneiden ihmisten nähtäväksi.
On muuten tullu mieleen pientä pelkoa sittemmin ku aattelen pervoja fantasiointejani, se valkokangas-ajatus syöpyi mieleeni... :D Sittenpä paljastuis, ja ihan kaikki! Olis nolo hetki. Lievästi.
Onko toisesta tykkääminen, vaikka siinä olis mukana seksuaalisuus, todella syntiä? En ymmärrä mitä pahaa on fantasioida siitä ihatuksen kohteestaan tai ajatella pervoja?
Miksi ei voi konkreettisesti tehdä sitä eikä vaan pervoja ajatella?
Tekiskin mielellään kun kerran tunteita on himojen kaveriks. Nyt ei ole ajankohtaista, ensin pitäs uskaltaa tehdä aloite... ja sitten vielä pitäisen ihastuksen kohteen tuntea samoin. Mutta tilanteethan voi muuttua, nopeastikin. Toivossa on hyvä elää ;-)
Hyvä, sinullahan on sitten toiveita ettei tarvitse vallan pelkästään pervoilla itseksesi ;-) Toivotan onnea!
Siitähän tulisi mielenkiintoinen "leffa", heh. Oikeasti, enemmän kuin normaalia jos toisen kokee niin haluttavaksi, muttei pääse käytännössä toteuttamaan halujaan. Ei muuta kuin kauniita ja pervojakin hetkiä sen oman fantasia kohteensa kanssa itsekullekin.
Tänään tapasin työpaikan käytävällä yhden lievästi punertavan miehen, ja jo silloin kävi mielessä mihin se saattais liittyä :-) En tule kenenkä tahansa fantasioihin, mutta sinun vierailen aina kun niin toivot. Ei se raiskaus olis ollut.... ei mua tarvitsis juurikaan suostutella pikemminkin pidellä ;-) Taidetaan olla öisin sylikkäin...
Vaikka ihastukseni on ensimmäiseksi kiinnostusta juuri sinuun, ihmisenä, silti.... tää intohimo mitä koen... uuuh. Luulenpa jos pääsisimme yhteen se taitais mennä ihan hulluks pupuiluks ;-) Musta kuumottavat tuntemukset vaan kuuluu ihastumiseen. Pidemmässäkin suhteessa ja rakkaudessa sitä roihua tarvitsee (kun ja jos sinne asti kehittyy, ei mulla sitäkään vastaan mitään olisi).
Ei sun mulle tartte häpeillä, sen kus tuut vaan flirttaileen. Enkä mä pahastuis aloitteestakaan.... ihan kilttistä vaikka aluks ;-) Vihje: vappukin onnistuis, ehtisin vielä järjestää "kuviot" uusiksi. Olis kiva tutustua suhun muuutenkin kuin fantasioissa.
Minua on hävettänyt tai nolottanut enemmän se, kun olen täällä joskus aiemmin paljastellut tunteitani ja ajatuksiani häneen liittyen.
Luulen, että mies olisi vain mielissään, jos sattuisi tietämään miten sai mut syttymään jo pelkällä olemuksellaan, kun olin niin ihastunut häneen. Mutta ei se sitä tiedä. Eikä varmaan tällä menolla koskaan saa tietääkään.
Onneks en ole lähtenyt fyysisesti itseäni tyydyttämään kun häntä ajattelen. Mulla on siihen eräs toinen joka tietää että tehdään asia muiden syiden takia, yhteispelillä ja hyvin. Oikeastaan hyvinkin laadukkaasti :)
Mitä sä sitten sitä toista edes mietit? Kärsitäkö myös jostain pakkoajatuksista?
Kärsitäkö myös jostain pakkoajatuksista?
Että vähän näin:
http://www.youtube.com/watch?v=vkOhXeYRAZ0&playnext=1&list=PL4C29C8A16551B577
No näin se nyt vaan on. Voihan sitä olla "toisen oma" sydämeltään. Etkö hei ole koskaan ennen kuullut tällaisesta tragediasta? Lauluja on paljon näistä tunteista, niin kuin runojakin. Kaikki ei aina mene kuten haluat, ei onneksi pakkoajatuksia, onko sinulla?
Ei ne mielestäni tumia ole, se on vaan niin luonnollista ja itsestään selvää että vain Hän saa minut eloon :D
Vakavaksi vetää, kun mitään ei tapahdu. Fantasiat on hyviä, mutta turhauttavia.
Olen oppinut tyydyttämään itseäni, kun ei ole vaihtoehtoja. Kukaan muu mies ei tunnu samalta, vaikka yritän ahkerasti katsella niitä.
Kyllä nolottaa joskus aamulla, mutta ei voi mitään. En edes tiennyt että voin tuntea näitä tunteita ja himoja jotain miestä kohtaan. En silti koe tekeväni mitään väärin, en vain pysty hallitsemaan ajatuksiani.