Moi! Oon käyttänyt masennus/ahdistuslääkettä jo noin 8vuoden ajan yhtäjaksoisesti. Seronilia siitä ainakin puolet. 2,5kk sitten lääkäri ehdotti lopetusta; hänen mielestään näitä ei ole tarkoitus syödä vuosia putkeen, vaan kuuriluontoisesti. No, mä lopetin aika nopsaa, sen jälkeen ei ilmenny suurempaa, mitä nyt ärtyneisyyttä ja "normaalia" alakuloa. Mutta nyt, monta päivää ahdistanu ja masentanu..Niin, mietin että onko nämä siis vieroitusoireita VIELÄ, vai tarkottaako tää sitä, että en pärjää ilman lääkitystä??
Meen ylihuomenna samalle lekurille, oiskohan pitäny kysyä muiden mielipidettä..
Niin, oon 25v nainen. Ei todettu varsinaisesti masennusta, mutta kyllähän mulla ajoittain on, ja oon tosiaan taipuvainen ahdistukseen ja masennun helposti. Ja mietin, että onhan niitä pitkäaikaispotilaita, jotka syö koko elämänsä masennuslääkettä, miksei tuo Seronil sitten sopisi...
Meen ylihuomenna samalle lekurille, oiskohan pitäny kysyä muiden mielipidettä..
Niin, oon 25v nainen. Ei todettu varsinaisesti masennusta, mutta kyllähän mulla ajoittain on, ja oon tosiaan taipuvainen ahdistukseen ja masennun helposti. Ja mietin, että onhan niitä pitkäaikaispotilaita, jotka syö koko elämänsä masennuslääkettä, miksei tuo Seronil sitten sopisi...
Vastaukset 4
Vanhimmat
eihän sulla ole fyysisiä oireita? olen luultavasti väärä vastaamaan, kun en ole seronilia syönyt, muita serotoniinipohjaisia kyllä ja viimeisen kerran, kun noihin koskin, tuli noin puolentoista kuukauden jälkeen hirvittävät viekkarit. ensimmäinen viikko ilman lääkkeitä meni ihan ok, mutta kohta alkoi tuntua päässä kuin sähköiskuilta, päänkääntäminen tuntui kuin aivot olisi kolisseet kalloa vasten, sähköiskuntapaisia, lihasheikkoutta, hikoilua, painajaisia... suht pieni oli tän lääkkeen annos ja seinään lopetin, lääkäri ei enää samaa moskaa määrännyt, seronilia kyllä, mutten aiempien kokemusteni takia ole uskaltanut kokeilla. vaikka masennuslääkettä tarvitsisin.
fyysisiä oireita on siis hikoilu, nuo sähköiskuntapaiset (vaikea selittää, mutta tiedät jos sulla niitä on) ja liikkeiden kömpelyys, heikotus, johtuvat käsittääkseni siitä, kun aivokemiat palaavat ennalleen - tosin lyhytkin lääkekuuri voi jättää jälkensä psyykeen, joten pidemmällä lääkkeensyönnillä on varmasti vaikutuksensa.
kuulostaa vähän siltä, että yksin lääke ei ole masennusta ja ahdistusta poistanut, eikä se pidemmälläkään käytöllä sitä tekisi.
tervehdys! samaa piti kirjoittaa serotoniinipohjaisista lääkkeistä. siis oireiden pitäisi poistua kokonaan 2kuukauden sisällä. mäkin niitä popsin ainakin viis vuotta yhtäsoittoa, kunnes juuri n. kuukausi sitten sain tarpeekseni. resepti oli loppu ja ajattelin koittaa ilman.
yes, eli todella lopetin täysin seinään mitä ei suositella. oireet, mitä pompom yllä mainitsee ovat tuttuja. aluksi hyvinkin voimakasta sähköä päässä, huimausta ja aivan kuin maailma tulisi vähän perässä kun päätään käänsi.
nyt n. kuukausi siis myöhemmin oireet ovat melkein lakanneet, mut alakulo ja epätoivo ovat mielestäni palaamasssa. myös ärtyneisyys on voimakkaampaa. miten sä pompom pääsit vauhtiin lopettamisen jälkeen? mömmöjä yritän kovasti välttää, sillä hirveesti ne turrutta kaikkia aisteja! se tässä on ollu ihan parasta, kuinka kirkkaasti mieli ja järki on toiminut lopetuksen jälkeen!
olen siis 30v mies.. tsemppiä kaikille samasta perkeleen vitsauksesta kärsiville!
Tere kumpainenkin! Joo, on tää tällasta skeidaa, mutta pakko yrittää!! Kävin lääkärillä, meinas että ei tää enää oo vieroitusoireita. Kysyin ja sainkin kilpirauhaskokeen, koska siinähän on oireena masennus, väsymys, lihominen ..No kun saan tulokset ja jos ei ole siitä, niin laetaan jotain muuta lääkettä. Koska olen kuitenkin taopuvainen alakuloon ja ahdistukseen, niin eikö se ole pienempi paha syödä lääkettä (ei kai siitä luulis pidemmän päälle olevan muuta haittaa?) kuin kärsiä :) Hyvää kevättä!
Juuri noita sivareita mäkin olen yrittänyt lääkäreille ja vanhemmilleni selittää.... ihan samaa kokenut itse ja sain lääkkeiden aikana jostain syystä pahoja depersonalisaatio-kokemuksia jotka luultiin skitsofrenian aiheuttamiksi ja jatkoin vaan lääkkeiden syömistä. Tulin siihen tulokseen että eihän tästä helvetistä koskaan pääse ohi jos ei edes kokeile... eli kokeilla olla ilman lääkkeitä.
Noh, menin omaehtoisesti sairaalaan kun oli niin paska olo, ei pystynyt enää olemaan kun koko ajan oli outo tila päässä. Siellä lopetettiin pillerit ja pistokset ja kas vaan... palasin ennalleni.
Tästä nyt yli 10 vuotta aikaa ja ei enää mitään ongelmia. eli vähän paska homma joillakin nuo lääkkeet.... itse ainakin tiedän että turhaan en niihin sorru!