Ihana mies

Mun mies on tuonut mulle kahvin sänkyyn joka aamu 6 vuoden ajan. Joskus jättää kahvin termosmukissa yöpöydälle ja hiippailee lasten kanssa puistoon aamutuimaan jotta saan nukkua pitkään :)

Vaihtaa lasten vaipat heti kun huomaa siihen tarvetta. Ei tarvitse erikseen pyytää ja vaihtaa niitä huomattavasti useammin kuin minä. Pesee pyykit ja hoitaa tiskikoneen täytön ja tyhjennyksen. Kantaa aina kaikki ostoskassit tai valitsee ainakin niistä ne kaikkein painavimmat ja jättää mulle jonkun kevyen.

Usein mietin mitä olenkaan tehnyt ansaitakseni noin ihanan ja avuliaan miehen ja yritän keksiä jotain kivaa miehelle :)

Mun mies tekee kaikki kotityöt kun tulee töistä ja hakee lapset. Minä nukun aamulla ainakin 12.00 ja kun herään mies on tullut ruokatunnilla valmistamaan mulle aamiaisen. Sitten nukun taas iltaan ja kaikki on tehnty kunherään.
Olen prinsessa ja mies rakastaa ja ansaitsee elannon meille.

Ai nukut aamulla ainakin 12.00 asti? Miten sitten oot täällä kirjoittelemassa klo 08:32??

Onkohan tuo nimimerkki "nukun ja syön" ihan tosissaan? tiedän että tuollaisiakin on olemassa. Ihan lähipiirissä oli yksi tuollainen tapaus, joka kuvitteli olevansa prinsessa ja muiden tehtävä oli palvella häntä. Nainen oli työtön ja mies hoiti elannon ja kodin. Sitten nainen tuli raskaaksi ja mies ihan oikeasti kävi ruokatauolla tekemässä naiselle aamiaisen (työmatka oli vajaa kilometri) ja keittämässä kahvin yms. Lapsi syntyi aikanaan ja mies palasi töihin isyysloman jälkeen. Nainen jäi lasta hoitamaan kotiin ja jaksoi sitä n. kuukauden, kunnes päätti että tämä ei olekaan hänen juttunsa ja jätti miehen ja lapsen. Mies jäi sitten lapsen yksinhuoltajaksi lapsen ollessa 2kk ikänen.

Kyllähän parisuhteessa pitää olla tasavertaisuutta. Meillä tuo mies on sellainen illan torkku ja aamun virkku ja minä taas toisinpäin. Mies ei jaksa illalla/yöllä valvoa yhtään lasten kanssa, jos ovat esim kipeitä ja pitää pitkin yötä putsata sänkyjä oksennuksesta yms. Minä taas pystyn ihan hyvin valvomaan yöt lasten kanssa, mutta herääminen on hankalaa.
Itse olen sitä mieltä että tuo minun mies on todellinen helmi, mutta kait sitä jokainen nainen miehestään ajattelee, että juuri se oma mies on se maailman paras :)

Mun mies tankkaa, pesee, huoltaa autoni, ajastaa lämppärin talvella valmiiksi.
Ompelee tarvittaessa uuden vetskarin takkiin, lyhentää housunpuntit, parsii ja paikkaa.
Kaupassa työntelee kärryjä, pakkaa ostokset super taitavasti (lue: loogisesti ja helposti kannettavaksi) joka on mulle täysi mahdottomuus.

Mun mies lentää, laulaa, paikkaa, parsii, kolaa, siivoo, sammuttaa, kappoi, heiluu ja huhkii, ja hoitaa ja nauraa, menee ja tulee...aina.

Kerran halusin lähteä ystäväni ylioppilasjuhliin kahdensadan kilometrin päähän, tietenkin lapseni kanssa (oli silloin 4kk), mutta suunnitelmat kaatuivat siihen, kun minun olisi pitänyt mennä linkulla sekä junalla paikan päälle ja se olisi ollut hieman hankalaa lapsen, vaunujen sekä kaukalon kanssa. Mieheni huomasi harmitukseni ja yövuorostaan riippumatta vei meidät vanhempieni luokse (sinne myös 200km), josta ajoi yksin kotiin. Seuraavana päivänä hän tuli hakemaan minut ystäväni ylioppilasjuhlista, vaikka edellisenä yönä olikin ollut töissä ja yövuoroon oli taas meno. Itselläni ei ollut silloin ajokorttia. Se oli minusta jotenkin hirmuisen kultaista, vaikka oli omasta jaksamisesta kiinni. Hän sanoi silloin, että vuokseni tekee mitä vain, kunhan olen onnellinen :) Toki hän tekee myös kaikkia pieniä juttuja helpottaakseni arkea, esimerkiksi antaa minun nukkua joku aamu hiukan pidempään, tuo kaupasta pyytämättä esimerkiksi suklaapatukan, tekee pyytämättä voileivän ym pieniä asioita :) Tietenkin vastapalvelukseksi teen samoja pieniä asioita :)

Mieheni vie arkisin koiran kunnon aamulenkille, vaikka koira ei hänen mielestään olekaan se kaikkein ihanin eläin. Ja hän vie sen ulos vain sentakia, jotta minä saan valmistautua rauhassa töihin lähtöön.