Varmaan ihan tavallinen juttu molemminpuolisessa narsistisessa vuorovaikutuksessakin: syyttelykierre.
Tänään 17:50 asiasta kertoo Dr. Phil.
Pitäiskö minunkin oikein katsoa?
Tänään 17:50 asiasta kertoo Dr. Phil.
Pitäiskö minunkin oikein katsoa?
Syyttelykierre
ent.ilkis
80263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 80
Vanhimmat
En suosittele Dr. Philiä. Ja ethän sä koskaan ketään syytä ainakaan suotta, niin eihän siinä ole sulkle mitään - aiheessa siis. :)
-k
- Syvimmät urat soivat pisimpään...?
Dr Phil on ihan jees =)
Laitoin boxin nauhoittamaan.
On saanut paljon ajattelemaan vaikka markkinoitu ja siloitettu onkin. Olen katsellut vuosikausia ja tottunut siihen mitä sen ympärillä oikein tapahtuu.
Hitsi, paras jakso oli vuoden parin sisään kun siellä oli tämä Fred Brito, joka kertoi ja näytti minkälainen OIKEA paatti on.
Hän oli niin vakuuttava ja imakka, että kykeni ilman koulutusta kusettamaan itselleen viran tuomarina, psykiatrina, pappina, muistaakseni spr:n "keulahahmona" ja ison firman teejiinä.
Hän oli ns kirjoittanut kirjan, mikä tarkoitti kopiota johon oli lisätty oma prologi ja epilogi. Vaikka tätä todisteltiin jne., hän ei antanut periksi.
Dr Philin silmät vaan vilkkuivat ja näki kuinka innoissaan hän oli tavatessaan "kunnon paatin".
Nämä omat ongelmat saivat taas vähän mittasuhteita.
En ole väittänytkään olevani loivempi ;)
Muistan myös tuon tyypin...Näin lopun siitä jaksosta...niin kuin kaikista Dr. P:n ohjelmista, koska normaali kotiintuloni ajoittuu reipaasti ohjelman alkua myöhemmäksi....
Siitä tyypistähän tuli legenda ja kattoin kerran että olisi nettisivustojakin jos minkälaisia. Taisi saada lopultakin aiheen omalle kirjalleen...
Uskomaton tyyppi.
Onneksi ei kuitenkaan vahingoittanut ketään. Hoiti työnsä helkutin hyvin vaikka olikin huijari. Kasvatti yritysten voittoja ja kuljetti hyväntekeväisyyden sanomaa.
Hyvä näin sillä tuolla asenteella olisi voinut saada pahaakin aikaan.
Mytomanian malliesimerkki.
ohjelma näyttää olevan sitä ihtiään narsismia.
Juu, kahden ihmisen keskeisiä narsistisia vuorovaikutusongelmia.
Kahden kauppa.
Kuvitelkaa jokainen itsenne tuohon ruutuun ja miettikää miltä oma tilanteenne näyttäisi. Kilttinä sohvalla, osallistumatta mitenkään asiaan, ruoka valmiina keittiössä ja ruusuntuoksua vain suusta? Tuskin.
Ja hei, hyvin näkyy ketkä ne uhrit ovat. LAPSET
Luultavasti Dr. kertoi, että pitää alkaa ottaa vastuuta omasta itsestä ja että muutos alkaa itsestä. Näin ainakin kuvittelisin tapahtuneen.
Mitään järkeä ei ole jäädä pattitilanteeseen, jos sen voi muuttaa.
Narsistit eivät voi muuttaa tilannetta, koska se vaatii omien tekojen kriittistä tarkastelua.
Niinhän se aina...
"Someone got the step up..."
" What you need is a hero..."
Joo...
Joskus kun oli väkivaltaisia tai manipuloivia puolisoita, henkisen väkivallan harjoittajia, hän kyllä piti tätä tekijää syyllisenä mutta ratkaisu tilanteeseen lähti kuitenkin uhrista ja hänen valinnoistaan.
Hän oli uhri mutta kuten kaikki uhrit, hän oli paennut.
Mietti vain palatakko, onko toinen muuttunut, voiko toinen kyetä siihen. Phil ei suositellut palaamista riskien vuoksi.
Ja Philin logiikalla lapset pelastetaan viemällä pois tällaisen kotoa eikä jäämällä tilanteeseen (turva?).
Lapsista tuli mieleen tämä TODELLA JÄRKKY uutinen....Siis miten VOI OLLA jotain tällaista! Omat lapsetkin raivataan pois.....uusien tieltä....Takuulla ei ole helppoa sellaisenkaan lapsen tai nuoren identiteettiaan ehjäksi rakentaa.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2011042613610228_pr.shtml
Wouuuuuu!
Mikä helvetti ihmisiä vaivaa ?
Miten aikuinen ihminen selittää tällaisen ratkaisun itselleen ? Jollain lapsessa asuvalla pahuudella tai sillä ettei JAKSA nähdä vaivaa ? Eikö jää omatunto kolkuttamaan ?
Ehkä ne kertoi siellä nuoren narsismista...heh...huono vitsi.
Juu ei tule olemaan helppoa niillä uhreilla.
Tuli mieleeni ensimmäinen kumppanini ja lapseni isä. Hänellä oli silloin murrosikäinen likka edeltävästä liitosta. Tyttö sitten enemmän teiniytyessään ilmensi erilaisia ongelmia ja muutti meille. Äidin pyynnöstä. En muista mikä diagnoosi äidillä oli mutta lääkityksessä oli. Isä siis asosiaalistyyppinen holisti.
Aina kun tyttö temppuili vähänkin, hänet viskattiin toiseen kotiin takaisin. Yksikin väärä sana ja taas sama juttu. Jossain vaiheessa puutuin peliin, sanoin että likka jää tänne ja tämä tyttö takertui kuin kuolevainen minuun. MInusta tuli itseäni vain kymmenen vuotta nuoremman tytön äiti n. 20 vuotiaana. Jep jep...
Noh, eräänä jouluna isä sitten hermostui tyttöön niin paljon että nappasi tavarat kassiin, vei autoon ja kuskasi turvatalon pihaan. Kumpikin vanhempi kieltäytyi ottamasta tätä tyttöä joka janosi vain turvaa, ohjausta ja rakkautta.
Arvaas onko ollut ongelmainen ?
Koetin sitten olla sijaisvanhempana vielä viime vuoden loppuun asti, olla se ihminen johon voi luottaa....mutta lopulta kävi niin, että hän alkoi varastamaan ja huijaamaan minua liikaa. Monesti katsoin läpi sormien. Viimeiset 400 euroa oli liikaa...
Sitten selvisi että päihdeongelma takana (kyllä koira koiran tuntee...jos vain avaa silmänsä perkele...) ja jouduin viimeksi sanomaan etten voi olla kuin hyvää päivää-väleissä niin kauan kuin käytät. Valitettavasti jouduin "hylkäämään"
Sanoin sitten vain että täällä olen heti kun siltä tuntuu mutta sitä ennen...
Tuli tuosta artikkelista mieleen vielä : tunteeko joku tällaista idioottia tosiaankin? Vai peitelläänkö huostaanoton oikeat syyt jollain itsevalheilla niin hyvin ettei lähiympäristö hoksaa ?
Niin...Kova on kohtalo tytärpuolellasikin...
En ymmärrä näitä henkilöitä, joiden on näitä lapsia hankittava, vaikka kaikki edellytykset olla hyvä vanhempi puuttuu.....
Nuorten ja lasten pahoinvointi on aika suuressa mittakaavassa tänä päivänä.
Ei ole kauaa aikaa, kun joku täällä S24:llä väitti, ettei lasten henkiset ongelmat ole sen laajempia kuin ennenkään. Mietin, missä kaapissa oli kyseinen kirjoittaja asunutkaan viimeisen 20 vuotta?
Ai tunteeko? No, mulla on tässä samassa talossa yksi äiti-ihminen, joka nappasi - tosin just 18 vuotta täyttäneeltä - pojaltaan kotiavaimet pois ja näytti ovea. Poika kävi tuossa mulle puhumassa ongelmistaan ja sanoi, että kauhee paine, kun ei ole kämppää eikä mistään saa rahaa....Ihan kunnollinen poika on ollut....mutta en usko, että jaksaa olla kunnollinen kovinkaan kauaa, jos ei sitten sitä onnenpotkua satu, että pääsisi töihin ja saisi asunnon.
Kyllä tuo jonkinlaista narsismia on vanhemman taholta. Omatuntoa ei kyllä voi olla - näkyvillä on vain se mitä MINÄ tahdon...ei se mikä on lapsen tai nuoren etu.
Tämä likkahan joutui äidin luota periaatteessa tuon syyn takia pois. Näin ainakin silloin alkuun. Uusi miesystävä tuli ja olikin yhtäkkiä niin mukavaa elo eikä siihen rajoittava ja oireileva teini kuulunut.
Jotenkin uskon, että niin kauan kuin lapsia tehdään, aiheutetaan henkisiä ongelmia. Ehkä se on osa ihmisten elämää sillä tilanne ei koskaan tule parantumaan tai muuttumaan. Nykyään voi vain helpommin työntää lapset huostaan kun ennen piti pärjäillä. Onneksi oli edes perheen ja yhteisön tuki, toisin kuin nykyään.
Jokaisella sukupolvella on oma lastinsa jota sitten "periyttävät" eteenpäin. Se on väärin mutta realismia. Onko sitä edes mahdollista katkaista ? Sitä sukupolvien ketjua ?
Jos eivät vanhemmat "kouluta" niin joku tulee sitten sen jälkeen ja hoitaa homman. Se lienee meidän "älyllisten" (hah) ongelma aina.
Itse pelkäsin aikani niin paljon satuttavani lasta tai siirtäväni ongelmiani, että aloin sen vuoksi osin etääntymään hänestä. Onneksi havahduin siihen.
Hei...tosta tulikin hyvä muisto mieleen : pelkäsin pitää vastuun kasvatuksesta itselläni. Yyhoona, ilman isän osuutta. Nauroinkin silloin kaverilleni, että ketä minä nyt sitten syytän ongelmista joita tulee ?
En tiennyt silloin kysyväni sitä tosissani =)
Narsissi näköjään kukkii ja voi hyvin. :)
Hei haloo, kyse on Iltalehdestä!
Uusioperhe luo aina paineita kaikille perheenjäsenille. Kaikki joutuvat sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja uusiin ihmisiin. Murrosikäiselle tuollainen muutos on vaikea, koska hän käy kriisiä jo itsensäkin kanssa ja kapinoi yleensä kaikkea vastaan. Vanhemmatkin ovat kovalla koetuksella, kun uusi suhde pitäisi saada sovitettua paljon huomiota kaipaavan ja ohjausta tarvitsevan nuoren kanssa. Oma uusi suhde vaatii alussa vielä paljon sekin, kun uudelle kumppannille halutaan olla hyvä ja antaa hänelle paljon aikaa ja huomiota. Jos vanhemman ja lapsen välit eivät alkujaankaan ole olleet kovin läheiset ja kiinteät, niin lapsen on helpompi jättää huomiotta ja pärjäämään omillaan ja keskittyä uuden suhteen kestämiseen. Jotkut lapset ovat itsenäisempiä ja oppineet ottamaan vastuuta. Murrosikäinen lapsi on aikuistumassa hän lähtee kotoa jokatapauksessa kohta ja häneltä odotetaan ja vaaditaan jo tietynlaista itsenäistymistä ja vastuunkantoa. Uskon että ongelmia on myöskin siinä etteivät tämän päivän nuoret ole kypsiä vastuunkantajia vaan hemmoteltuja kaiken saaneita pikkuasioista valittajia. Kun elämä ei enää pyörikään heidän ympärillään aletaan vaikeiksi. Monen aikuisen on todella vaikea päästä murroikäisen lähelle enää siinä vaiheessa, kun ongelmia alkaa näkymään, ellei vanhemman ja lapsen välillä ole suhde ollut kiinteä ja luottamus pelannut.
Ehkä asia on Iltalehdessä haluttu tuoda provosoiden esille kuten muutkin siinä olevat aiheet.
"Järkyttävä koulukiusaamisen seuraus 7- vuotias kauneusleikkaukseen!"
Luettuani artikkelin kyse ei ollutkaan mistään muusta kuin hörökorvaleikkauksesta, joka on pieni polikliinisesti tehtävä toimenpide. Että semmoista,..
oma järki kannattaa olla mukana, kun näitä "uutisia" kuuntelee ja lueskelee. Medialla on valtava vaikutus yleisöön ja asiat saadaan näyttämään ja tuntumaan paljoa joko suuremmilta tai pienemmiltä, miten media ne meille tahtoo esittää. Yleensä mitä sensaatiohakuisempi otsikko on sitä todennäköisemmin sen sisällöstä löytyy mitätön juttu, joka on haluttu paisutella suureksi. Ihmisten senstaatiojuorujen himoa pitää ruokkia ja mikä sen parempi tapa kuin ihmetystä, kauhistusta ja närkästystä kiljuvat otsikot.
Ei, vaan kyse on Vantaan kaupungin lastensuojelun avopalveluiden palvelupäällikön havainnoistaan omassa työssään. Tietysti sinulla on taas parempi ja totuudenmukaisempi näkökulma niihin....tottakai.
"Vilpas totesi, että kyse on koko maan laajuisesta ilmiöstä, joka on jatkunut jo vuosia."
"- Tämä on iso pulma, asia josta ei tarpeeksi puhuta, hän totesi Ylen uutisissa tiistaina."
Tuosta on pääteltävissä, että kyseinen viranhaltija on ollut Ylessä haastateltavana. Joten lähde on Yle uutiset/Jaana Vilpas.
(tämän olisi osannut tuosta lukea ilman minun tulkkaustanikin kaikki muut, mutta et sinä)
Ja sitten itse asiaan. Ne paineet ovat vanhemman kontolla ja vanhemman tulee asiasta selviytyä - ilman että laittaa vanhempia lapsia huostaan uusien tieltä. Uusi parisuhde ei ole mikään pakko. Luulisi jo kerran epäonnistuneen miettivän muutaman kerran ennen kuin aloittaa uutta suhdetta ja perhettä- varsinkin, jos se vaatii oman lapsen poistamista omasta kodista. Se on silloin liian suuri uhraus. Tai näin se ainakin olisi minulle.
Aika narsistista kun mikään ei ole hyvin. Tämä maa on pullollaan huostaanotettuja lapsia joista osa on otettu huostaan milloin mistäkin syystä, koska sosiaalitäti on käynyt tekemässä vähän tulkintoja asioista naapurin ilmoituksen perusteella. Tai perhetyöntekijä käy vähän "kartoittamassa" tilannetta.
Ymmärrän, että on tilanteita, joista lapset on ehdottomasti huostaanotettava. Sitten on tilanteita, joissa pienellä ulkopuolisella avulla perhe saataisiin tasapainoon ja elo voisi jatkua, mutta ei. Kun ei ole perhetyöntekijän tehtävä muu kuin kartoitus ja "kuuntelu".
Se, mitä tapahtuu, otetaanko huostaan vai autetaanko, tuntuu usein riippuvan siitä, kuinka paljon hyvää tahtoa on sosiaalityöntekijällä. Niistäkään kovin monella ei tuota aitoa empatiaa tunnu olevan, vaan lähinnä pelotellaan vanhempaa, joka ei syystä tai toisesta miellytä tai hymyillään ja nyökytellään jos oikein kovasti miellyttää.
Huostaanotto on usein ratkaisu tilanteessa, jossa perheen matka avun äärelle on tuskallisen pitkä tai kaikki mahdollinen toiminta on mahdotonta kalleudessaan tai siinä, että sitä ei ole oikeasti saatavilla syystä tai toisesta.
Nyt näin. Jos vanhempi laittaa lapsen vapaaehtoisesti huostaan ulkopuolelta katsottuna väärän syyn takia, on sekin väärin. Lapsia otetaan puoliväkisin huostaan tässä maassa enemmän kuin mitä vanhemmat luopuvat lapsistaan uuden suhteen takia, ja mihin huutavan yleisön huomio kiinnittyy?????
Tietenkin siihen, jossa uhreja huostaanottotoiminnalle on vähemmän ja toiminnalle, jonka moraalisuutta on helppo suoraan verrata yleisön omaan moraalikäsitykseensä. Eläköön media, toivokaamme, että uutisoinnista seuraa pidempiaikainen seuranta ja asian kokonaisvaltainen pengonta koko maan laajuisesti, kuntaakaan poisjättämättä.
Mutta olen samaa mieltä noin muuten. Mikä pakko se uusi parisuhde on. Se on sille lapselle ihan samalla tavalla uusi ihmissuhde ja aiheuttaa varmasti oman osansa lapsen olemisessa. Ei kaikki lapset ja kaikki aikuiset tule toimeen keskenään ja osa aikuisista mielellään ikäänkuin lakaisisi kaikki maailman lapset pois paitsi omansa. Sellaisesta ei ole uusioperhesuhteeseen joka ei pysty hyväksymään lasta ennen kaikkea omana itsenään ja YKSILÖNÄ eikä vain vanhempiensa jatkeena.
Ja muutenkin. Jos ihmisessä ei ole polyamoriaan taipuvaisuutta, uusperhesuhteilut kannattaa sivuuttaa. Vinkkinä.
Juu, ymmärrän nuo muut ongelmat huostaanottojen osalta ja päivälehti-ideankin mutta nehän ovat aiheita erikseen. Kait. Tai ei kai ne nyt toistensa olemassaoloa sulje pois.
Onhan niitäkin perheitä joista lapsia ei oteta huostaan vaikka koko homma on täysin riistäytynyt käsistä. Tässäkin lähialueella monta sellaista perhettä.
Mutta sekin oma aiheensa.
Nyt ei käsittääkseni lähdetty liikkeelle siitä kun lapsi on oikeasti niin ongelmainen että tarvitaan ulkopuolista puuttumista vaan siitä, mistä artikkelissa puhutaan. Ja tarkasteltiin sitä ilmiötä, oli se kuin suuri tai pieni tahansa.
Jaa a näin muuten, mutta jos mietin esim sitä tyttöpuoleni tilannetta niin enpä tiä Frank, aika sairasta. Tiesin kuitenkin tasan tarkkaan kuinka "ongelmainen" tyttö oli ja siksi esim tässä tapauksessa hylkääminen oli ihan...outoa ?
Äiti istui uuden ukon kainalossa kotona parjaten lastaan narsistisesti loukkaantuneena, tämä kun oli kapinoinut. Mutta, sellaista.
Tätä kautta päästään siihen, että silloin kun vanhemmat ovat noin ulalla - on lapselle hyväksi päästä pois. SIkäli win win situation lopulta.
"Uskon että ongelmia on myöskin siinä etteivät tämän päivän nuoret ole kypsiä vastuunkantajia vaan hemmoteltuja kaiken saaneita pikkuasioista valittajia"
Tämä vaivaa ja pahasti. Eikö vanhemmilla ole mitään osuutta siihen että "nykyajan nuoret" käyttäytyvät niin ?
Anteeksi nyt vaan Lottis, mutta tuossa asiassa maailmasi näyttää todella kieroutuneelta kaikkineen. Se on vain meikäläisen mielipide ja voin asiasta kyllä keskustella mutta hämmennyn vähän liikaa noista joistain lauseista etten tiedä edes miten reagoida.
Jaa, katosiko kaikki kirjoitettu....
Oli pitkä pätkä asiaa oikeasti. Mutta kun tein jotakin joka kadotti kaiken kirjoitetun sekunnin sadasosassa ja olen ylenpalttisen väsynyt, niin sanon vain:
Englantilaiset tosi-tv ohjelmat... Ne, missä kamalat teinit laitetaan 50-60 luvun kouluun ja ne, joissa juuri Lottamarin kuvaamalla tavalla käyttäytyvät teinit lähetetään yhä yhteisöllisiin kehitysmaihin näkemään muutakin kuin oman napansa. Niissä parissa jaksossa mitä olen nähnyt, on viikko tehnyt kummasti tehtävänsä nuorissa niin, että jopa ovat menneet itseensä avautuessaan asenteestaan omia vanhempiaan kohtaan ja siinä, että mitä reissu elämän pariin opetti.
Kyllä se: kaikki kultalautasella tai kiristämällä kun kaveritkin saa asenteinen nykynuoriso, joka on jostakin saanut päähänsä, että asioitten pitää mennä just kuin he haluavat tai ruvetaan hankaliksi on runsaslukuisempi nyt kuin esimerkiksi silloin kun itse olin ihan pieni ja pienestä vähän suurempi.
Pahimmillaan on vain muodikasta ja arvostettavaa se kuinka hanakasti osaa ja kykenee laittamaan vanhemmilleen hanttiin.
"Kyllä se: kaikki kultalautasella tai kiristämällä kun kaveritkin saa asenteinen nykynuoriso, joka on jostakin saanut päähänsä, että asioitten pitää mennä just kuin he haluavat tai ruvetaan hankaliksi"
Mutta vanhemmathan sen sallii ja kasvattaa ne lapset sellaisiksi.
Eräs kaverini esim raivosi hankalasta pojastaan kun tämä ei mene nukkumaan vaan pelaa salaa pleikkaa pitkälle yöhön.
ÖÖööö... ota piuhat illalla koneesta pois `?
Tyttäreni vinkuun kun kavereilla on sitä ja tätä. Juu u, voi harmi, mutta omaa telkkaria, tietokonetta tai pelikonsolia ei tule vaan ne ovat kaikki valvontani alla. Meillä tullaan kotiin puoli kahdeksan ja alkaa iltatoimet. Ylimääräiset rahat viikkiksen lisäksi ansaitaan työllä. Siis oikeilla pikku-töillä.
Lemmikit pitää hoitaa itse ja kyllä, joudun joka päivä (!) sanomaan kahdesti ainakin tästä. Se on tehtäväni.
Joudun joka päivä estämään monia asioita ja opastamaan. Hän tekee virheitä jatkuvasti ja kapinoi jo nyt hieman vastaan. Ovia paukkuu ja sanoja lentelee. Mutta mitä sitten ?
Hän haukkuu minua huonoksi äidiksi koska meille ei pääse usein yöksi aikaisten nukkumaanmenojeni, työn tms vuoksi. No voi harmi, se on meidän perhe.
Jos hän esim koettaa syyllistää tai kiristää saadakseen jotain, ei piä pitkästyä odotellessa. Puhelimessa ei ole ollut liikaa laskua kun parin huomattavan laskun ja turhan keskustelun jälkeen laitoin tekemään niin inhottavan työurakan rahan edestä että itku tuli. Edelleenkään ei tarvitse edes saldorajaa. Olen ehkä julma, mutta uskon tähän tapaani.
Meillä ei saa mitään jankuttamalla. Perustelen ja sanon että turha jankata. Piste.
Huomionarvoista on, että vain muutaman tuttavalapsen perheessä pidetään samanlaista ns kuria. Muut tuntuu kulkevan jätskit käsissä ja muotivaatteet päällä ulkona, kinuten vanhemmiltaan useita lemmikkejä, elektroniikkaa jne.
Mä sanoin vain ei. Ei se sen kummempaa ole.
Kun myöhemmin tulee vakavampia yrityksiä, sanon taas ei.
Katotaan nyt mikä kylähullu tosta kasvaa mutta itse uskon voivani vaikuttaa joihinkin asioihin. Ehkä väärällä tavalla, ehkä en, mutta omasta näkemyksestäni lähtien ja muutahan en voi.
Parhaimmillaan on vain arvostettavaa se, kuinka hanakasti osaa ja kykenee laittamaan lapselleen hanttiin.
Uskon itse tähän
Olen "terroristiäiti" joka pitää päänsä.
Voin näin
Rajojahan sä tuolla tavalla asetat ja rajat ovat rakkautta....nimenomaan sitä rakkautta, josta teini aikuisena tulee sinua kiittämään....
Kyse ei ole aina vanhemoien sallimisesta. On myös "tapauksia" joita kasvattaakseen olisi hyvä olla 24/7 käsiraudasta kiinni teiniin. Se ei valitettavasti ole nykyaikana mahdollista, jo pelkästään työssäkäynnin takia. On nuoria, jotka katsovat vapaudekseen toimia jokatapauksessa kuten itse haluavat, sanoi äiti tai isi sitten miljoona kertaa ei.
Nämä tapaukset ovat lisääntyneet nimenomaan. Jos on seuraamukset teoista, mutta käytäntö jatkuu nuoren puolesta, niin onko se aina vanhemman vika ja syy? Loppupeleissä monet nuoret jo tietävät, että he voivat tehdä mitä tahansa. Heillä on oikeasti lain suoma henkinen yliote vanhemmistaan. Oikeastaan ainoa, mikä voi pelastaa on tajunnan herättäminen ja tekojen vaikutusten seuraaminen tulevaisuuteen pahimmillan - asiayhteyden tajuaminen ja vastuun antaminen sille nuorelle siitä omasta elämästään.
Ja siinä on taas yhteiskunnan puolelta stoppi siinäkin. Mitä nuori saa tehdä oikeasti?
Itse olen sitä mieltä, että tietyntyyppinen lapsuuden ihannointi ja ylisuojelu elämältä aiheuttaa ne pahimmat ongelmat nimenomaan nuorelle itselleen. Mitä jos 12-vuotias haluaa mennä töihin, mutta ei ole perheyritystä eikä palveluksista palkkaa maksavaa naapurustoa ja perheellä ei ole varaa ottaa omaan piikkiinsä 12-vuotiaan palkkaa, niin mitä tilalle kun mikään muu ei kiinnosta?
Yläastelaiset eivät saa edes vanhainkotiin koulupäivänä käydä ruokapalvelun lähetteinä nykyisin, koska se on lapsityövoiman käyttöä, ei vaikka kyse olisi esimerkki vapaaehtoistyön mielekkyydestä ja sukupolvien välisen kuilun kaventamisesta...
Lapsuudella on tietty valmiiksi valettu muotti ja nuoruus jatkaa siitä, missä ennenvanhaan oli jo aika paljonkin vastuuta yksilöllä omasta elämästään. Nuoruus ja nuorisokulttuuri on täysin keinotekoinen ilmiö, jonka varaan kasvava lapsi epätietoisena heittäytyy, koska muutkin tekevät niin.
Enemmän oikeita valinnan mahdollisuuksia nuorille, niin kyllä se ongelmakäyttäytyminenkin vähenisi.
Noin muuten terroristiäidit on jees, mutta oletko ajatellut millaista sinulla olisi, jos oma tyttäresi menisi yli senkin - viimeisen asettamasi ehdottoman ein ylitse ja taakse - Mitä tekisit?? Vaihtoehdot lienevät vähissä. Ja ihan huomiona, osa niistä huomionkipeistä nuorista jotka todella osaavat terrorisoida perhettään, osaavat myös olla hellanduudeleita oikeissa paikoissa oikeille ihmisille, jotka sitten ihmettelevät kun nuori lähteekin huostaanottoon oman vanhemman toimesta.
Ehkä olet onnellinen siitä, että tyttäresi on juuri omanlaisensa sinun tyttärenäsi, vaikka välillä tuntuisikin siltä, että olet terroristiäiti :)
Onhan noita tilanteita. Erilaisia ja niitä lukuisia.
:DD Muistui mieleen äiti, joka kiinnitti lapsensa patteriin käsiraudoilla. Oli lehdessä taannoin. Englannin viranomaiset olivat hieman erimieltä siitä, millä tavalla se äiti on luvallinen laittamaan lapselleen viimeiseen asti hanttiin.
Tuota, et puhu (haluakaan puhua?) siitä aiheesta, josta kerrottiin uutisessa. Mitä haluat tällä kaikella sanoa? Että oman lapsensa huostaanottoa pyytävät vanhemmat ovat aina tällaisen hankalan lapsen vanhempia ja syystä pyytävät huostaamaan hänet - vai mikä oli pointtisi?
Uutisessa kerrotuissa tapauksissa on kyse uusioperheiden uudesta tavasta aloittaa peli "puhtaalta pöydältä", ilman menneisyyden taakkaa - syistä, jotka voi vain arvailla. Minä pidän sitä hyvin tuomittavana ja oletan, että niin tekevät kaikki, jotka ovat kykeneviä tuntemaan empatiaa.
Mietin, mikä olisi liikaa oman lapsen puolesta? Niin....mikä olisi sinulle liikaa oman lapsesi puolesta? Monet yksinhuoltajaäidit sanovat, että "vain kuolleen ruumiini yli"....kun puhe on lapsen siirtämisestä isälleen. Mutta kun kuvioon astuu uusi mies ja uusi masuasukki saa jalansijaa niin vanha saa lähteä....Ilman sitä kuollutta ruumista. Tai onhan sen oltava "kuollut"....henkisesti.
Noh, tulkoon jokainen uskollaan autuaaksi. Minä pystyn elämään tuonkin tiedon kanssa, että noin toimitaan enenevässä määrin uusioperheissä. Minä en ole toiminut, enkä ikinä tule toiminaan noin.
"Noin muuten terroristiäidit on jees, mutta oletko ajatellut millaista sinulla olisi, jos oma tyttäresi menisi yli senkin - viimeisen asettamasi ehdottoman ein ylitse ja taakse - Mitä tekisit?? Vaihtoehdot lienevät vähissä. Ja ihan huomiona, osa niistä huomionkipeistä nuorista jotka todella osaavat terrorisoida perhettään, osaavat myös olla hellanduudeleita oikeissa paikoissa oikeille ihmisille, jotka sitten ihmettelevät kun nuori lähteekin huostaanottoon oman vanhemman toimesta."
Täsmäkysymys vielä: Onko mahd. huostaanotto kuvaamassasi tilanteessa sama kuin huostaanoton pyytäminen uuden perheen perustamista varten???
Minusta sinä puhut aivan toisesta asiasta, mutta koska aoit huomata sen?
Hohhoijaa.. niin joo, aihe on aina tiukasti rajattu ja vain aiheesta pitää keskustella tuhannen kommentin voimin ja jos meinaa rönsyillä on se psykologi-ilkkiksen mielestä merkki jostakin.
Median tehtävä on myös myydä itseään. Mitä kärjistetympi argumentti, sitä suurempi myynti. En epäile, etteikö tuollaista tapahtuisi Suomessa, kunhan yleisön mielenkiinto kohdistuu kaikkine moralisointeineen pois siitä tosiasiasta, että on olemassa räikeämpiäkin huostaanottotapauksia, kuin uusioperheen teinit.
Syytinkö sinua jostakin? Hyvä jos et ole toiminut niin ja hyvä jos et tule toimimaankaan niin. Minulle henkilökohtaisella tasolla aivan sama, itse sinä oman elämäsi ratkaisut teet tai jätät tekemättä.
Helppo se on omasta poterostaan käsin tiirata itseään ja huutaa muille moraalia ratkaisuista, joista ei tiedä kuin iltapäivälehtien myymän lopputuloksen. Siihenhän sillä pyritäänkin. Ei ihminen osta "uutista", joka ei henkilökohtaisella tasolla kosketa tavalla tai toisella. Itse en pysty edes kävelemään lööppien ohitse sulkematta silmiäni. Ei siksi, että ajattelisin lehtien olevan täynnä asiatonta paskaa, vaan siksi, että minuun sattuu se, mitä niissä lööpeissä on.
Tosi nopeasti ajateltuna, ehkä on lapsen kannalta parempi päästä pois perheestä, joka ei häntä siedä olemassaolevana yksilönä. Moraalia tarvitaan herättämään keskustelua siitä, mikä on suotavaa yleidellä tasolla ja mikä ei ja ehkä hyvällä onnella vaikuttaa siihen, että vastaavien tapausten määrä ei ainakaan kasva tulevaisuudessa. Toisaalta mahdollisuus siihen, että juuri niin tulee tapahtumaan on myös valitettava tosiasia.
" Mutta kun kuvioon astuu uusi mies ja uusi masuasukki saa jalansijaa niin vanha saa lähteä....Ilman sitä kuollutta ruumista. Tai onhan sen oltava "kuollut"....henkisesti."
Tuosta en ymmärrä valitettavasti yhtään mitään, että mitä yrität saada sanotuksi, vai yritätkö mitään?
Mutta sano uusioperhetutuille terveisiä :)
Kuka määrittelee sen, että kysymys on tasan siitä, että lapsi pyydetään ottamaan huostaan uuden perheen perustamista varten??
Olen läheltä seurannut kamppailua, jossa äiti haluaa pitää lapsensa, mutta kun ne sosiaalitädin tulkinnat asioista ovat mitä ovat. Ja nehän ovat.
Ja nyt kun tuli puheeksi, ihan tapaukseen liittyen, jokaisella vanhemmalla on nykyaikana oman salaisen tilin lisäksi, hyvä olla olemassa lakimiehen numero, sellaisen jolle voi soittaa niin, että saapuu paikalle mahdollisimman nopeasti.
Ja sosiaalitädit ovesta sisälle vasta kun lakimies on paikalla ja nauhuri päällä. Ettei tädeiltä pääse unohtumaan "vahingossa" se mitä ensin sanotaan äidille ja miksi se sitten lopulta muuttuu seuraavassa asioista päättävässä kokouksessa ihan toiseksi.
Joittenkin viranhaltijoiden toiminta on narsismia parhaimmillaan.
Ai niin, miten sun koira voi, vai oliko niitä useampi? :)
Kyllä mie ymmärrän sen ettei aina auta.
Ärsyttää vain puhe nykynuorisosta, koska onko se joku uusi vierasgeeninen rotu vai missä se ongelma on ?
Tarkoitan sitä, että he jotenkin tunnutaan keskusteluissa irrottamaan ympäristöstään. Kaikki valittaa heistä mutta silti sitä käytöstä tuetaan joka paikassa. Tämä ei ole yksilötaistelu tai yksilön hoidettavissa mutta samojen valittavien aikuisten rakentama tämä maailma on...harmi että näin...
Ei todellakaan ole helppoa vahdata lastaan töiden vuoksi, sekin on totta todellakin(!). Nyt tarkoitin vain niitä hemmotteluja tapauksia (kuka hemmotellut) ja rajoja vanhemman ja lapsen välillä. En voi itsekään tietää mitä puuhailee muuten...valitettavasti.
Ihmettelin niitä ohjelmia, joissa rikkaat vanhemmat antavat pikku-lapsesta asti luottokortit ja kaiken lapsilleen...tullakseen sitten ohjelmaan jossa lapset lähetetään jonnekin "kurimukseen" oppimaan tavoille koska ovat niin ärsyttäviä. Siinä tyyppiesimerkki mokasta jonka vanhempi on itse tehnyt, mutta toisaalta...jos sen ohjelman jälkeen penskat heräävät ajattelemaan sitä mitä vanhempien olisi pitänyt kertoa ja osoittaa jo aikaa sitten- tämähän on hyvä. Win win ja vielä ilman soskua =)
Tuosta hommien järjestämisestä : vain muutama lapsitutun vanhempi tajuaa koko ideaani. He katsovat sen vuoksi vähän kieroon. Mitä useamman lemmikin ja uudemman kännykän kuukausien välein näen, sitä enemmän hämmästelen. Varsinkin eronneet vanhemmat. He syyllisyydentunteissaan tuntuvat suostuvan kaikenlaiseen vänkäykseen, lähes koko ajan. Ehkä sekin voisi tuottaa näitä "nykyajan" ongelmia ? En tiedä mutta tuli mieleen.
On tässä tapeltu tähän mennessäkin aika paljon. Totta kai tiedän että pahin on vasta tulossa. Tietyissä asioissa käytän etuuksien rajaamista. Kerran oli sellainen tilanne, että olin jo ehtinyt putsaamaan melkein koko huoneen ennen kuin auttoi. Viimeksi pölli rahaa "koska en kuulemma tajua kun muillakin on" ja tästä hyvästä otin uuden lahjaksi saadun Sims-peliln pois ja pistin myymään saadakseen rahat minulle takaisin. Ei meinannut ensin uskoa että olen tosissani.
En ole niin naiivi, että kuvittelen voivani hallita noin vain tilannetta. Ainakin edes yritän. Voihan olla että olen kaikkivoipaisen oloinen ja siksi saan kokea kuinka kaikki lipuu päin perää...mutta sitten näin käy. Katsotaan sitten mitä tehdään. Jos vanhempi ei pysty pitämään rajoja alusta asti tai esim toinen puoliso mitätöi kasvatustyötä (kuten usein on...), on mielestäni aivan oikein tukeutua apuun ja lähteä sitten sen soskun kanssa laittamaan niitä rajoja, yhdessä. Joskus se johtaa huostaanottoon mutta usein niin päin että sosku puuttuu asiaan kun lapsi ei käy esim koulussa (voih...miksi eivät huomanneet kun lopetin koko koulunkäynnin...) ja vanhempi on muuttunut välinpitämättömäksi ongelmille saadakseen jonkin rauhan.
Hitsi, jos lapsi on todellakin kotona ihan kamala mutta huostaanotettuna täysin kiltti - jossain on kyllä jotain vikaa. En osaa tähän aikaan aamusta ajatella mitä se voisi olla mutta kyllä se kapinointi ongelmaisilla jatkunee sielläkin. Joillekin taas on helpotus päästä kotoa pois. Onneksi sellaisille on tällainen ratkaisu.
Juu, tilanteita riittää ja asiat muuttuu. Kovat on olleet jotkin rajat ja jouduin jo niitä vähän löysäämäänkin joissain asioissa jotta en mene kontrolloinnin puolelle. Tästä onneksi kaverini huomautti, heräsin ajattelemaan.
On siis odotettavissa vastustusta (ehkä kovempaakin ?) jonka aikana katsoo olenko tosissani.
Mutta...itse teen niin päin, että jos alan tuntemaan homman lipuvan käsistä enkä tiedä mitä tehdä - otan yhteyttä jo siinä vaiheessa ja haen tukea/apua. Tein näin jo silloin kun en osannut selittää miksi isää ei näy, miksi isovanhemmat, täti serkku-lapsineen jne hävisivät elämästä yhtäkkiä ja olin itsekin aivan sekaisin, turvauduin ahdistuksissani addiktioihin ja jouduin alkamaan yötöihin jotten tartte yksityistä lastenhoitajaa.
Hain apua ja "tarkistettiin tytön pää", osallistuttiin hänen kanssaan eroryhmään ja opeteltiin selittämään ikätason mukaisesti tapahtuneet.
Lapseni oli psykologin kanssa ja minä soskun. Sitten keräännyttiin yhteen miettimään ja puhumaan. Nuo palvelut ovat todella hienoja nykyään! Se on ainoa tuollainen palvelu jossa todella haluttiin ennaltaehkäistä ja auttaa.
Olen myös asioinut kahdesti lastensuojelun kanssa. Tästä on kyllä aikaa.
Toinen kerta liittyi isän tekosiin (väkivalta jonka vuoksi hain kyttien kanssa isän luota pois) ja toinen omaan avuntarpeeseeni pahimpana addiktioaikana. Olin silloin tehnyt yötöitä jo pari kuukautta amfetamiinin voimin ja aloin totaalisesti uupumaan "yksinäisyyteeni" kaikessa.
Taputtivat selkään ja passittivat kotiin...huoh... onneksi itse pääsin irti silti siinä samassa ja sain asioita parempaan suuntaan.
Kevennyksenä nämä päiväkodin tuoliinteippaajat ;)
En usko tuollaiseen kuritukseen mutta etuuksilla kiristämiiseen ja sanojensa pitämiseen kyllä. Kaadun sitten ainakin saappaat jalassa =D
"Kuka määrittelee sen, että kysymys on tasan siitä, että lapsi pyydetään ottamaan huostaan uuden perheen perustamista varten?? "
Meillä menee tää keskustelu nyt jotenkin sekaisin. Tinen puhuu aiheettomista huostaanotoista, toinen aiheellisista ja toinen siitä kun lapset annetaan huostaan "hupia". Menee vaikeaksi keskustella, pitäisi erotella ne tilanteet.
Sama monesti näissä narsisti-uhri-keskusteluissa. Puhutaan ihan ristiin rastiin ääripäissä vaikka haetaan sitä keskitietä kai kaikki. Toisaalta, sehän keskustelun yllä pitää mutta se on sitä musta-valkoista mihin itsekin sortuu.
Pitäis aina muistaa kiivetä sinne kukkulankin päälle katsomaan sitä puuta, siitä perspektiivistä ja tarkistaa että puhutaan vielä samasta puustakin.
Mutta, kivaa silti =)
Hauskaa päivänjatkoa...kaikille unisille.
Tuota noin....Mistä sinä nämä tietosi huostaanotetuoista ja huostaanotoista olet saanut?
Sadannen kerran: tässä ei ole kyse kaikista uusioperheistä (mikäli ne eivät kaikki toimi samoin)....Vain niistä, joilla on lapsia liikaa "onnen" tiellä....
BTW. Minä EN ole psykologi.
Totta..... Tämä on yleistä tällä palstalla.
Minulla meni alkuun ja menee yhä vieläkin nimimerkit sekaisin, kun monella eri nimellä kirjoitetaan samaa asiaa täsmälleen samoista lähtökohdista - joka on poikkeuksetta eri asia kuin aloitus. Nytkin on ollut pakko tarkkaan katsoa kummalla nimellä on viesti lähetetty lotta vai m.b.
Ehkä tämä keskustelu on vaikeaa, jos ei ole manipuloitavissa....en tiedä.
Eiköhän sen määrittele se vanhempi, joka niin tekee. Pyynnön ottaa vastaan viranhaltija. Voi olla, että huostaanotettu lapsi kertoo myöhemmin asioiden todellisen laidan...tai että sukulaiset ovat kertoneet...tai että jossain muussa vaiheessa prosessia tämä tulee/on tullut ilmi.
Tämä on systeemin väärinkäyttöä, joka vie tilaa niiltä tapauksilta, joita olet usean esimerkin voimalla tässä viljellyt.
Koirani voi mainiosti. Mikäs hätä sillä olisi....Minusta ei nyt lähdetä keskustelemaan....ei edes koirastani tai koiristani.....Rajat ovat suljetut, M.B. - kunnioita niitä edes tämän kerran.
"Ja sosiaalitädit ovesta sisälle vasta kun lakimies on paikalla ja nauhuri päällä. Ettei tädeiltä pääse unohtumaan "vahingossa" se mitä ensin sanotaan äidille ja miksi se sitten lopulta muuttuu seuraavassa asioista päättävässä kokouksessa ihan toiseksi.
Joittenkin viranhaltijoiden toiminta on narsismia parhaimmillaan."
- Mihin perustat tämänkin näkemyksesi?
Edes täsmäkysymykseen ei tullut vastausta.....
Onhan noitakin iltapäivälehdissä ollut ihan samalla tavalla :) Ne asiat, joita minulle on luottamuksella kerrottu, ovat luottamuksellisia ja voin ohimennen vain todeta ihmetteleväni. Ei sen kummempaa.
Ei sinun tarvitse toitottaa edes sadatta kertaa mistä tässä on kysymys ja mistä ei.
Käsittääkseni ihan omaan kommenttiini laitoinkin tässäkin ketjussa että tapauksia on erilaisia ja niitä monia.
Itselläni on jonkun verran säröillä jo nuo ruusunpunaiset lasit niiltä osin mitä tulee viranomaisten, niitten hyvää tahtovien ja kaikkia aina auttavien, toimintaan.
Itse olen lukenut lehdestä, kuinka eräässä kunnassa on "pulaa" huostaanotettavista lapsista, joilla olisi taustat kunnossa niiltä osin, että eivät olisi liian traumatisoituneita. Eli sen jutun perusteella voisin sanoa, että on olemassa myös käytäntöjä, joissa lapset tosiaankin jäävät pahimmillaan todella huonoihin olosuhteisiin kasvamaan ja vain hieman heikommista kasvuolosuhteista, jotka sillä avulla korjaantusivat, siirretäänkin sitten mukulat antoisampaan maaperään kasvamaan, niin sanotusti vetoamalla lasten etuun.
Mutta, lehdestä luin. Mitäpä tuota miltään kantilta kriittisesti tutkailemaan.
Mahtuuhan noita tarinoita hyvinvointivaltio Suomeenkin.
Mutta toki, mikäli on tarkoitus vain osoittaa omaavansa korkeampaa moraalia kuin ratkaisuunsa päätyneet, niiltä osin kuin asia todella on tasan niin eikä mitenkään muuten, niin siitä vaan. Yhdyn kuoroon ja huudan: Hävetkää!! Ja kaikki muu läksytys päälle.
Jos huostaan menevistä lapsista puhutaan, niin eiköhän se huostaanotto ole se puu, ja syyt siihen huostaanottoon tai -laittoon niitä oksia.
Eli ei kovin mustavalkoista lopulta kiinnittää huomiota muihinkin räyeyksiin siinä ohessa. Mutta ilmeisesti olikin tarkoitus vain osoittaa tässä keskustelussa omaavansa korkeamman moraalintajun kuin he, joista lehdissä ollut juttua.
Sellainen, hyi kuinka huonoja ihmisiä, itse olen parempi, koska en itse ikinä tekisi niin. Ovatko ratkaisuunsa päätyneet edes saaneet apua mahdollisesti sitä hakiessaan ennenkuin ovat ratkaisuunsa päätyneet? Onko papereihin muitten toimesta kirjailtu syy se tosiasiallinen oikeasti? Onko kyseessä vaan luovuttaminen tilanteen käytyä totaalisen mahdottomaksi syystä tai toisesta, tilanne, jossa ei ole enää merkitystä sillä, mitä niihin papereihin kirjoitetaan, koska voimat ovat niin menneet, että lapset lähtisivät jokatapauksessa kaikki kun ei jaksa vääntää ja taistella niitä tuulimyllyjä vastaan? Eikö oikeasti saa herätä ihmettelyä kun lukee tuollaista lehdestä? Onko pakko niellä se minkä lukee sen kummemmin pureskelematta?
Ja onko minulla tarve nousta omassa silmissäni paremmaksi kuin mitä toinen on?
Voiko sitä puuta tutkailla kaivamalla juuret esiin, vai onko juuri pakko pyöriä puun ympäri samaan suuntaan kuin mihin muutkin, vai mikä on hankaluus?
Ja jos katsot ent. ilkis vaan allekirjoittajan nimimerkkiä kirjoituksensa alla, niin et sekoitu niin helposti. Vai onko tuo taas sinun salakavalaa manipulointiyritystä omalta osaltasi kiinnittää muitten huomio siihen, että hei katsokaapas - kirjoittavat noin, ovat ehkä samaa mieltä - ovatko yksi ja sama kirjoittaja? Sehän oli tyylistäsi, enkä usko, että olet kokonaan sen tyylin unohtanut, sehän on äärimmäisen kätevä väline kääntää lukijoitten huomio siihen suuntaan johion sinä syystä tai toisesta uskot, että se olisi hyvä kääntää.
Miksi?
Koirat livahtelevat avoimista veräjistä kätevästi kun katse on muualla :) Taidat olla manipuloinnin mestari itse, epailen ma...
Hienoa, palasit entisellesi. Ehdinkin jo huolestua :)
Mä en kyllä enää tajua mistään mitään. Tää menee liian sekavaksi.
Jos viesti oli se, että on jotenkin parempi muita kun ei parisuhteen vuoksi hylkäisi lastaan (sitä en tekisi ikinä) niin saanenko korjata ainakin omalta osaltani : se asia on syvällä sydämessäni ja oikeasti on mahdollista pitää joitakin asioita niin tärkeänä että haluaa tehdä parhaansa vaikkei onnistuisi tai osaisikaan.
En sano olevani parempi vaan eri mieltä. Sydämessäni myös. Siis jos puhutaan nyt samasta asiasta, eli siitä kuinka vaikka vain pienikin osa lapsista joutuu tällaisista syistä pois. Ei ehkä yleistä mutta siihen minä viittaan. En koskaan laittaisi lastani pois uuden suhteen vuoksi. Siitä minä puhuin.
Kerroin myös, että jos ei jostain syystä sitten pysty hoitamaan asiaa - se on eri juttu.
Eli
- lapset jotka otetaan syystä huostaan (totta kai)
- lapset jotka otetaan syyttä huostaan (järkyttävää)
- lapset jotka annetaan syystä huostaan (ymmärrettävää)
- lapset jotka annetaan syyttä huostaan (sitä ei ikinäikinäikinä)
- lapset joita ei oteta syystäkään huostaan (kauheata)
" Varsinkin eronneet vanhemmat. He syyllisyydentunteissaan tuntuvat suostuvan kaikenlaiseen vänkäykseen, lähes koko ajan."
Osa vanhemmista ei kestä lapselleen aiheuttamaa pahaa mieltä ja syyllistyvät syyllisyydessänsä kuvittelemaan, että elävät sitä elämää niitten lasten ehdoilla. Asia, jota sitäkin toitotetaan suurena totuutena nykypäivänä. Erotetaan lasten ehdoilla eläminen lasten ehdoilla elämisestä.
Ja kyllä. Nykynuoret ovat ympäristönsä "tuote" mutta niin on moni vanhemmuuskin. Minun mielestäni nuorison nuorena pitkään pysyminen palvelee vain ja ainoastaan kaupallista toimintaa, sitä, joka vie ne viimeisetkin roposet niitten vanhempien kukkarosta, jotka älyävät tuntea syyllisyyttä siitä, että menevät mukaan työelämän vaatimuksiin niin täysillä, että se hyvä omatunto pitää ostaa tavaralla eikä antamalla sitä aikaa.
Haastattelututkimusten mukaan aika vanhempien kanssa on ainoa todella merkityksellinen juttu hyvin monelle lapselle ja nuorelle. Ja tässä kohtaa myös yhteiskunta ja vallitseva ympäristö ihanteineen antaa sen mallin mikä on suotavaa. Oikeasti perheessä, jossa vanhemmat tekevät täyspitkää päivää ja jossa on lapsia tai nuoria, se vuorokausi ei ole kovinkaan kummoinen mitä tulee yhdessä perheenä vietettyihin hetkiin. Ja paineita lisää työelämän kasvaneet vaatimukset ja tutkimukset lasten ja nuorten hyvinvoinnista, kuinka heille pitäisi antaa sitä aikaa jota ei yksinkertaisesti ole.
Tosiasia lienee se, että ei olekaan lasten tehtävä olla helppoja kasvatettavia. Se kiitos seisonee siinä hetkessä kun lapsi näyttää omilla jaloillaan seisten pärjäävänsä maailmassa. Mikä mielestäni sisältää sen kyvyn olla menemättä kaiken maailman hapatuksiin mukaan pää kolmantena jalkana. Että pesästä pois lentävä nuori tietää miten hommat toimii ja mitä oman elämän pyörittäminen vaatii. Sellaiset perusasiat oppii kotona parhaassa tapauksessa, huonossa tapauksessa villi kaveripiiri hoitaa sen kasvatuksen, joka saattaa johtaa omanlaisiinsa lopputuloksiin.
Ajatuksena sattuu sellainen, että on olemassa lapsia, joita ei haluta elämäänsä tilanteen muuttuessa. Se vähä mikä minulla on ruusunpunaisista silmälaseista jäljellä saa minut toivomaan, että huostaan lapsensa antaneet ovat päätyneet päätökseen lapsen edun mukaisesti. Herää vain kysymys, että missä ne muut sukulaiset tosiaan ovat.. :/
Kovin on pirstaleinen maailmamme.
"Ajatuksena sattuu sellainen, että on olemassa lapsia, joita ei haluta elämäänsä tilanteen muuttuessa. Se vähä mikä minulla on ruusunpunaisista silmälaseista jäljellä saa minut toivomaan, että huostaan lapsensa antaneet ovat päätyneet päätökseen lapsen edun mukaisesti."
Samaa mieltä, että jos syytä on. Usein varmaan näinkin on. Ei voida kuitenkaan välttyä siltä ettei näin aina ole ja se nostettiin esiin. Se nyt on mediapeliä tai mitä tahansa mutta vaikka niitä tapauksia olisi vain kymmenen, ei se silti poista sitä että niin tapahtuu. Kuten "tyttöpuolenikin" juttu jo osoitti.
En missään vaiheessa kritisoinut aiheellisia huostaanottoja jne.
Ei nämä eri tilanteet sulje toisiaan pois. On muitakin todella suuria ongelmia mutta silti niiden kaikki haarat ovat olemassa.
Vaikka 90 % antaisi lapsensa pois syystä, ne 10 % eivät tee niin.
Niinpä, tämä maailma... ei voi kuin huokaista. Ja mitähän tulevakin vielä mahtaa tuoda eteen...hikeä pukkaa jo nyt pelkästä ajatuksesta.
Kumma kun sinä olet palstalla, niin peukut aina heiluu plussaa sulle ja miinusta kaikille, jotka ovat eri mieltä kanssasi, eikä mitenkään vähässä määrin, vaan suorastaan peukkutolkulla :)
Hovi ilmeisesti seuraa keskustelua vai peukutatko omat kommenttisi mahdollisimman moneen kertaan, ikäänkuin ... ikäänkuin :)
No, hyvä että on kannustusjoukot omasta takaa.
Ainoa asia mitä sanon oikeasti on se, että todella todella kurjaa jos asiat ovat niin, että uuden parisuhteen tieltä annetaan vaan lapset pois.
Kaikki muu on ihan turhaa pyörittelyä. Usein vaan tosielämässä ne tilanteet ovat sitten kuitenkin oikeasti hieman monimutkaisempia kaikkinensa kuin se, mitä iltapäivälehdessä annetaan lyhyesti ymmärtää. Vaikka ihmettelijänä esiintyisi itse tasavallan presidentti.
Toivottavasti ilmiö ei yleisty. Siis se, että lapset työnnetään pois sen uuden suhteen tieltä, tuosta noin vain. Kävi mielessä meinaan sellainenkin omalaatuinen kummallisuus kuin miten uutisointi saattaa kääntyä asiaansa vastaan myös. Nyt ainakin asiaa harkinneet tietävät, että näin on joku toiminut, ehkä sitten saa pontta toimia samalla tavalla, yhtä kepeästi perustellen jos systeemi kerran toimii noin, että lapsen voi antaa huostaan uuden perhe-elon tieltä........... Että onkin mahdollista. Miten edes on? Siis jos perustelut ovat nuo, että se on sitten huostaan vain, jeespoks.
Enemmänkin tämä alkaa mennä henkilökohtaiseksi. Näin käy aina, kun minun päätäni ei saa käännettyä, eikä mielipidettäni muulla tavalla mitätöityä.
Tämä on niin nähtyä.
Mutta sulle toivon aurinkoista Vappua! Kirjoitellaan taas.
"Enemmänkin tämä alkaa mennä henkilökohtaiseksi. Näin käy aina, kun minun päätäni ei saa käännettyä, eikä mielipidettäni muulla tavalla mitätöityä."
Just. Ihan kuin joku olisi ollut kääntämässä sun päätä. Kun itselläsi on tarve määritellä ne rajat joiden puitteissa keskustelua on käytävä. :)
Sulla on kummallisia käsityksiä itselläsi muista kirjoittajista ja peilaat niitä myös ulospäin, pois itsestäsi tosi hyvin, ikään kuin ne käsitykset olisivat se, mitä ne muut tekevät oikeasti, eikä siis ole kyse sinun käsityksistäsi niistä muista ollenkaan.
Kunhan puolihuolimattomasti harrastat ei-vihjailua :) Sellainen ei tietenkkän ole sun puolelta mitään henkilökohtaista. Ensin.
Ai vieraskoreutta ;) ? Heh...
Tuo kuulostaa ihan normilta. Sitähän sanotaan, että kun lapsi ensimmäisen kerran "haukkuu sinua", se on eräänlainen virstanpylväs =)
Eli kun uskaltaa kiukutella, ollaan saavutettu jokin suhde jo.
Eiks tää oo parisuhteissakin sama. Ei heti uskalleta tapella vaan odotellaan turvalllisempia vesiä. Jos on "vaurioita" tällä alueella, saattaa "jäädä päälle" ja jokainen suhde menee samoissa merkeissä.
Muut asiat joita ei näytetä ennen kuin tunnetaan tarpeeksi hyvin
- kaikki lempiohjelmat
- piereskely
- juomisen oikea määrä
- aamujöötit
=D
Meinaaks ?
Tuli vähän ajatuksia mieleen mutta koska olen kuten A sanoi, sellainen että syöksyn pää edellä (ennen kuin mietinkään)tilanteisiin... rauhoitun hetkeksi miettimään ennen kuumottelua ja kysyn...mitä meinasit ?
Eli narsistinen kiukuttelee esim lapselleen jos ei muuta ole koska on "varma nakki"?
Tai on mielinkielin niille joiden "kestävyyteen" ei luota ?
OKEI OKEI..vain pari esimerkkiä, otan taukoa hetkeksi ja koetan sisäistää...=)
Juu, okei.
Mää vaan puhun arkisemmin. Eli lapsi uskaltaa kiukutella vanhemmalleen jos ja kun kokee tätä turvaa ja narsisti piinaa läheisiään jotka eivät häntä häpäise.
Mites sitten se... tai siis...mikä vaivaa ihmistä joka ei pysty riitelemään ollenkaan?
En nyt tarkoita pelokasta reaktiota vihaiseen tai loukaantuneeseen ihmiseen vaan päinvastaista.
Kritiikki tai vaikka vain normiriita aiheuttaa suhteettoman reaktion eikä asiasta vaan voi keskustella kun toinen käy haukkumaan, tulee päälle, lähtee tai jättää ja lähtee.
Siinä kun ei ole oikeata häpeäkokemusta juuri päällä jos vaikka tiskivuorosta puhutaan.
Itse olen ajatellut, että nuo narsistiset tavat reagoida ovat primitiivinen reaktio johon ei liity suunnitelmallisuutta. Se "tuntuu oikealta" eikä hän siksi käsitä miksei toiset käsitä hänen raivoaan ?
Äh, teen taas asiasta hankalaa.
Kun oma narsistisuuteni oli pahimmillaan, ne tunteet tulivat todella voimalla. Ne olivat hyvin valtaavia ja kaikkivoipaisia. Siis m-i-t-e-n toi kehtaa ? Ja vielä ihmettelee miksi suutun, totta kai suutun. Sitä paitsi muutenkin tiedän miten kaikki pitää hoitaa, tehdä tai järjestää. Olet tuollainen surkimus. Katsos näin!
Olisi vaatinut aukotonta ajatustenlukutaitoa kanssaihmiseltäni jos olisi voinut purkaukseni estää...
Se tuntui totuudelta. Todella. En sitä miettinyt hetkeäkään.
Sitä nyt kuulee kaikenlaista. Lukemisesta puhumattakaan. Ei savua ilman tulta. Sosiaalityöntekijöiden omavaltaisuudesta lasten huostaanottopäätöksiä tehtäessä on ollut ihan yleistäkin keskustelua. Semminkin kun se on toimenpiteenä sen luonteinen, että aiheuttaa sitä tuhoa pahimmillaan enemmän kuin siihen avunpyyntöön vastaaminen ajoissa ja asian vaatimalla voimakkuudella, eikä suinkaan lyömällä samantien yli ja huostaanottopaperia tiskiin vanhemmalle allekirjoitettavaksi. Vaan tosiaan, eihän niitä tarvitse allekirjoittaa, lapset lähtevät silti, ainakin käymään muutamaksi toviksi muualla.
Sitten ihmetellään terapiassa mistä johtuu pelko, että joku tulee ja vie.....
Tosin ne asiat ovat jo saaneet päättäjien huomion, niin ehkä on toivetta muutoksesta. Parempaan tietenkin.
Niin, joidenkin viranhaltijoiden toiminta on narsismia parhaimmillaan. Jotkut pääsevät asemaan jossa voi käyttää valtaa ja sitähän sitten käytetään. Toki, onhan siellä niitä ihmisiäkin -enemmistönä-, paha kello vaan kauas kuuluu ja soitollaan saa ne hyvätkin vaikuttamaan ainakin puoliksi epäilyttäviltä.
Räikein tapaus minkä muistan lukeneeni iltapäivälehdestä koski koulukiusattu poikaa, joka oireilunsa vuoksi otettiin huostaan koulukotiin, jonne myöhemmin sijoitettiin myös ne, jotka pahiten olivat kiusanneet. Meno jatkui koulukodissa. Sosiaalityöntekijää ei saatu muistaakseni minkäänlaiseen vastuuseen mistään ja äitiä yritettiin lahjoa moporahoilla pojalle...
Juu, puolestani rajasi saavat olla ihan niin suljetut kuin sulla huvittaa niitä suljettuina pitää.
Miksi sitten toisessa ketjussa sanoit olevasi huono äiti?
Vilpas varmasti tietää ja tuntee kaikkien perheiden taustat ja on niistä perillä??? Asia ei ollenkaan ole niin yksiselitteinen kuin sinä luulet. Ei tämä ole mikään uusi ongelma eikä se ole yksistään vanhempien halusta tapahtuva vaan se on yhteydessä perheen aikaisempiin ongelmiin, mutta joiden ratkominen voi joillekin vanhemmille tulla liian raskaaksi, jos taustalla on jo uupumista ja loppuunpalamista. Sosiaalivirkailijoilla on aina lapsen kannalta katsottu etu mielessä ja monta kertaa minua on harmittanutkin se seikka, että on unohdettu kokonaan lapsen äiti tai isä ja hoidetaan vain lapsen etua ja parasta vaikka kyse on yhteisestä parhaasta, mikä on kullekin se paras ratkaisu. Vanhempiakaan ei saisi unohtaa. Vanhempien hyvinvointi pitäisi voida taata, että he jaksaisivat lastensa ja perheensä kanssa. Yhteiskunta herää vasta sitten näihin ongelmiin, kun ongelmat ovat päästetty liian pitkälle ja silloinhan syy onkin vanhempien, joiden on tarvinnut jaksaa sekä työssä että kotona olla täydellisiä ja kaikkensa antavia yli-ihmisiä. Jos vanhempi ei jaksa sitä, että murrosikäinen pompottaa, valvottaa ja huolestuttaa lähes kuoliaaksi poissaoloillaan ja tempauksillaan, koska ei halua sopeutua uuteen tilanteeseen kotona ja ottaa muitakin huomioon, niin silloin vanhemmilta loppuvat keinot.
En kiellä, etteikö jonkin sortin ongelmaa olisi, mutta minusta on turha alkaa syyllistämään vanhempia siitä, että ongelmat joskus paisuvat sellaisiin mittoihin ettei itsellä enää ole voimia niiden pyörittämiseen. Joskus on helpompaa ongelmanuoresta luopuminen kuin ainainen riita ja rauhattomuus kotona.
Sinun höpinäsi siitä, että vanhemmalla ei saisi olla elämää ja hänen pitäisi olla ja elää vain lapsiansa varten on niin väärä. Laspellakin on velvollisuutensa, ettäs tiedät. Kukaan järkevä vanhempi ja ketään lasta ei turhaan ajeta pois omasta kodistaan pelkästään uuden suhteen takia ja oman onnen takia vaan syyt ovat syvällä entisessä elämässä ja vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa, joka ei alkuunkaan ole toiminut.
Tämä on niin tätä, kun suuri yleisö puhuu ja ajattelee asioita vain pintapuolisesti ja jonkun ja vain yhdestä näkökulmasta, mutta ei nähdä kokonaisuutta.
Et tiedä, kun sinulla ei ole kokemusta eikä tietoa, mikä on uhrusta ja mikä ei tälläisissä tapauksissa...
Kaikki perheet? Ei Vilpas puhunut kaikista perheistä, vaan niistä perheistä, joissa tämä ongelma on esiintynyt; uusioperheissä.
Minä luulen? Mistä sinä tiedät, mitä minä luulen? Tai tiedän?
Juu, ei ole uusi ongelma: Vilpas sanoi, että se on jatkunut jo vuosia.
Missä sanoin, ettei vanhemmalla saa olola elämää? Kun vanhemmaksi tulee alkaa vastata siitä, jonka tuotti; lapsestaan. Minun on vaikea kuvitella, että synnyttäisin lapsen ja pitäisin häntä niin kauan, kuin hänestä ei ole minulle ongelmia ja sen jälkeen tilaisin sossut ovelle ja viemään lapsen pois, koska en tule hänen kanssaan enää juttuun.
Vanhemman tehtävä on tulla lapsensa kanssa toimeen - ei toisinpäin. Vanhempi vastaa lapsestaan - ei lapsi vanhemmastaan.
"Et tiedä, kun sinulla ei ole kokemusta eikä tietoa, mikä on uhrusta ja mikä ei tälläisissä tapauksissa... "
- Anteeksi kuinka?
M.B:lle - toiseksi viimeiseen kappaleeseesi.
Juuri niin. Jos kaikesta huolimatta päätetään perustaa uusioperhe vanhempi tukee lastaan siinä muutosprosessissa - muulla tavalla kuin lottiksen suosimalla vapaaehtoisella huostaanotolla....
Mutta minun on jatkettava työtäni nyt.
Huh huh...
Epäonnistutaan lapsen kanssa, ei kohdata normivaikeuksia.
Heitetään kuriton kakara pois.
Tehdään uusia.
Koska ei aiemmin jaksettu ja osattu.
Joten tehdään uusia.
Koska aiempi ei sopeudu niin hyvin/nopeasti kun tahtoisi(mikä on normaalia)
Joten tehdään parempia, uusia.
Missä nyt on ne "lapsen vuoksi" jäädään väkivaltaiseen perheeseen kuolemanpelossa - fanit ? Miksei lapsen takia voi edes nähdä vähän vaivaa? Tai tunnistaa sitä, että ehkä ne vuorovaikutusongelmat ovat pääasiassa vanhemman vastuulla.
Kyllä se jääminen sellaiseen suhteeseen ja lapsen pois antaminen uuden vuoksi on siinä mielessä samalla viivalla....koska molemmissa takana on vain itsekäs ratkaisu.
Mä en ikinäikinäikinä voisi jatkaa uusperheen eloa "onnellisena" tuollaisen ratkaisun jälkeen. En ikinä. Se seuraisi varmaan hautaankin asti, se syyllisyys siitä mikä kusipää on ollut ja mitä sillä on toiselle aiheuttanut.
Ei olisi maailmassa keinoa jolla anteeksi pyytää, korjata.
Ja voidaan ajatella että osa jutusta oli paisuttelua, ihan miten vain, mutta yksikin tapaus on huomionarvoinen. Mutta...jos vanhemmat on jo noin sairaita..silloin onkin parempi päästä kotoa pois.
Tsiisus! Jos pelkästään mies tekisi noin, hän olisi vain empatiakyvytön narsisti joka ei välitä edes lapsistaan vaan uudesta muijastaan.
Voi sinua tekopyhää! Ikänäikänäikänä, muuttuu kuule niin helposti ettet arvaakaan. Olet kuin Pietari; "en ikinä"! ja kuinkas kävikää, muista se.
Höpö höpö.
En toimisi koskaan tytärtäni kohtaan niin minkään suhteen vuoksi.
Sorry.
Höpö, höpö, 10-vuoden päästä olet jo tukka putkella baanalla etkä muistakaan että sinulla mitään lapsia onkaan :D
Joillakin ON omatunto, jota on pakko kuunnella...näin ollen nämä asiat ovat ikänäikänäikänä, jos omatunto niin sanoo.
Miksi hiillyit tästä aiheesta näin kovasti?
Kävikö sullekin niin?
:D
Huono päivä? :)
Ihan varmasti olen. Tyttäreni on jo 13 =)
SITTEN minulla on aikaa tehdä mitä hittoa huvittaakaan.
"Miksi hiillyit tästä aiheesta näin kovasti?"
Mietin samaa mutta toinen kertoo jos kertoo. Itselläni tuollainen reaktio syntyy kun jokin koskettaa sisältä.
Voin suoraan sanoa etten ole mikään "hyvä äiti". En kuitenkaan tee hommaani vastenmielisenä vaan huonommuus tulee jatkuvista peloista. Pelkään että pilaan kaiken koska ei ole ketään ketä syyttää tulevista teini-iän ongelmista (väistämättä jotain tulee...) kun isääkään ei ole näkynyt 8 vuoteen.
Toisekseni olen mokaillut. Olen addikti joka välillä alkaa sekoilemaan =)
Olen kuitenkin 1 asiasta varma. Se paska, mitä tulen omien mokieni takia saamaan niskaani, on odotettavaa mutta hylkäisinkö lapseni sen vuoksi ?
Mä en vain käsitä tätä juttua. Okei, ehkä sitten jos olisin jotenkin niin huonossa henkisessä tilassa etten kestäisi sitä totuutta mutta olen siihen varautunut. Vähän liikaakin.
Olen tehnyt vakaan päätöksen kerätä kaikki voimani ja kestää sen mitä tulee ja seistä jaloillani jotta sen yli päästään. Tiedän miltä tuollainen hylkääminen tuntuu (oma kokemus) enkä ikinäikinäikinä tee sitä koska se lapsi siinä se uhri on, ei vanhemmat.
Toiset ratkaisee ongelmansa lakaisemalla ne lastenkotiin.
Kenellä nyt sellaisia :) Vähän väsytti tuossa aiemmin, mutta nyt olen virkeä kuin peipponen ...
*laulelee pikkulintujen lauluja*
http://www.youtube.com/watch?v=0pV1s7yLs10
.. ja tiedät asioista vain sen, mitä iltapäivälehdistä luet. Juuri niin, ja kun halutaan nostaa joku asia esille ja tuoda oma ammattikunta ja työ esille ja tehdä tärkeäksi niin otetaan yksi irrallinen ongelma kokonaisuudesta ja aletaan pyörittelemään sitä niin, että yleisö näkee tämän vain uusioperheiden ja yhdestä seikasta johtuvana ongelmana.
Millainen ongelma on aikoinaan mahtanutkaan olla se, kun omat vanhempanikin ovat 16- vuotiaina lähteneet maailmalle tienaamaan oman leipänsä ja joutuneet ottamaan vastuun itsestään. Siihen aikaan lapsia tehtiin ja 10-lasta perheessä oli ihan tavallista. Vanhempien lasten oli väistyttävä ja itsenäistyttävä, jotta vanhemmille riitti aikaa hoivata pienempiä ja tehdä siinä sivussa vielä työtä. Kukaan sosiaalitantta ei ollut huolissaan näistä teineistä, eikä vanhemmatkaan tienneet tarkoin aina miten he maailmalla pärjäsivät,..ei ollut puhelimia, eikä kännyköitä..
Lapsistaan joutuu joka tapauksessa joskus luopumaan ja kuten sanottu ei tämä ole mikään pelkästään uusioperheen nykyongelma vaan kautta aikojen on jouduttu näiden ongelmien kanssa painimaan, jossa teinit ja vanhemmat lapset kokevat jäävänsä vaille huomiota ja vanhemmilla ei riitä tarpeeksi aikaa ja rahkeita pureutua teinien ikiongelmiin.
Uusioperhe on aina haaste niin vanhemmille kuin lapsillekin ja vaikka kuinka yrittäisi tukea nuorta teini-ikäistä sopeutumaan muutosprosessiin, niin kaikkien kanssa se ei vaan onnistu varsinkin, jos kyseessä on jo edellisestä liitosta traumatisoitunut lapsi.
En missään nimessä suosi huostaanottoa, enkä kannusta sellaiseen ajatteluun, mutta joskus perheelle on parempi, että nuori saa vähän etäisyyttä ja pääsee irtautumaan ja selvittelemään omaa elämäänsä, paikkaansa siinä ja näkee ehkä kokonaisuuden paremmin.
Aikuisella on oikeus uuteen parisuhteeseen ja rakkauteen. Aikuisenkaan ei tarvitse alistua olemaan pelkkä lastensa vaateiden täyttäjä, raha-automaatti ja kaikenlaisen terrorisoinnin kohde. Lapselle täytyy olla vanhempi, hänet pitää kasvattaa niin, että hän osaa ottaa huomioon myös sen että vanhemmilla on tiettyjä oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia kuten lapsellakin. Lapsen tulee tietää rajat ja noudattaa niitä, sillä kaikki perheessä on yhteispeliä joka vaikuttaa kaikkien perheessä olevien hyvinvointiin.
".. ja tiedät asioista vain sen, mitä iltapäivälehdistä luet"
Onko tämä ilmiö mistä siinä puhuttiin pelkkää harhaa ?
Mutta kun media nosti narsismin kansantaudiksi - se ei ole harhaa ?
"Vanhempien lasten oli väistyttävä ja itsenäistyttävä, jotta vanhemmille riitti aikaa hoivata pienempiä ja tehdä siinä sivussa vielä työtä"
"Lapsistaan joutuu joka tapauksessa joskus luopumaan "
Miten esim nämä liittyy aiheeseen josta artikkelissa puhuttiin ?
Siis siihen, että esim miehen tai uusien lasten vuoksi lakaistaan lapset maton alle.
"vanhemmilla ei riitä tarpeeksi aikaa ja rahkeita pureutua teinien ikiongelmiin."
Mutta esim uusille lapsille riittää aikaa ja voimia kyllä ?
"Uusioperhe on aina haaste niin vanhemmille kuin lapsillekin "
Totta kai ja joskus lapset unohdetaan tutustuttaa tähän ihmiseen kunnolla ennen kuin tuodaan kotiin asumaan. Eikö ole normaalia kapinoida ja hakea huomiota ? Tapahtuuhan näin sisarkateudenkin nimissä.
Jos ei kemiat lapsen ja uuden vanhemman kesken natsaa, aikuisen pitää koettaa ottaa homma haltuun viime kädessä ja asettaa tilanteelle rajat.
Ja pitää ne. ¨
Sitten jos ongelmia on oikeasti niin paljon ettei mikään auta, asia on tietenkin eri.
Voin sanoa etten minäkään alunperin tehnyt muuta kuin "inhonnut" sitä viisastelevaa likkaa ( ja hän inhosi minua) josta olisi pitänyt saman tien pitää. Mutta sen verran minäkin sekopää tajusin etten saakeli voi mennä sanomaan etten jaksa kattoa sitä joten eikun ulos täältä. Saati mitä olisin ajatellut miehestä joka näin olisi ehdottanut kun omissa rattaissa oli uutta kasvamassa.
Hammasta piti välillä purra mutta normaalilla älyllä varustettu ihminen ymmärtänee mihin on menossa jos valitsee kumppanikseen teinin vanhemman. Saattaa olla että tein kaiken lopulta ja myöhemminkin vain velvollisuudentunnosta mutta sitähän se tietääkseni on kun on aikuinen-lapsi-asetelma.
"Aikuisenkaan ei tarvitse alistua olemaan pelkkä lastensa vaateiden täyttäjä, raha-automaatti ja kaikenlaisen terrorisoinnin kohde"
Häh ? Miten tämäkään liittyy asiaan ? Terrorisoinnin kohde ?
Eikä niitä vaateita ole pakko täyttää, kasvatuspäätös sekin.
"Lapsen tulee tietää rajat ja noudattaa niitä"
Lapselle tulee opettaa rajat ja pistää hänet noudattamaan niitä. Se ei kaikilta onnistu. Miksi onnistuisi uusien kanssa ? Kun ensimmäinen harjoituskappale meni pieleen niin sujuu jo ?
Ehkä puhumme kahdesta eri asiasta. Minä siitä kun ei ole selkeätä syytä huostaanottoon ja sinä siitä kun sellainen on.
sun kannattaa nyt katsella se dr. Phil tänään jospa viisastuisit aiheena kurittomat lapset. Mahtaakohan dr. käskeä laittaa kakarat huostaan?
"Lapsistaan joutuu joka tapauksessa joskus luopumaan."
- Eikö silloin ole parasta jättää ne kokonaan tekemättä....
Noin yleensä kasvatustyöstä se, että helpompaa on kasvattaa 3 vuotiasta kuin huomata vasta 13-vuotiaan kohdalla, että jotain tarttis tehdä....Aika vaikeeta on enää sitten yrittää, jos siihen asti ei ole vaivautunut.
Ihmisluonto hakee aina hyväksyntää - niin lapskin vanhemmiltaan. On aika tyly hyväksyntä laittaa teini huostaan...uuden tieltä.
Yleensä taitaa olla niin, että rakastavaa syliä tarvitaan eniten silloin, kun sen vähiten ansaitsee.
Totta.
Murrosikäinen alkaa jo olemaan "tasapäinen" ja peilaa sinulle historiaa. Jotkut ei kestä sitä totuutta. Vielä vaikeampaa se on uudelle puolisolle. Sen vanhemman kannalta tilanne voi olla ns kiusallinen...
Oli perinnöllisyyden osa häiriöissä mikä tahansa, se lapsi on vanhempiensa kuva aika pitkälle. Varsinkin nuorempana kun muun ympäristön vaikutus ei ole vielä niin suuri.
Mites ihanainen kaljupää Phil sanoi " lapsi on kuin tyhjä taulu jota vanhemmat alkavat värittää."
Sen olen kyllä huomannut, että lapseni ilmentää juuri sitä mitä olen.
Kuvittele nyt. Pusipusia kainalokkain sohvalla ja tietää mitä on juuri tehnyt. Tai sen uuden lapsen hellittelyä "vihaten" sitä vanhaa. Mikä helkutti ihmisiä vaivaa ?
Tällaisen ihmisen on pakko ns demonisoida lapsensa jotta saa mielenrauhan. Tai stten on oltava aika sairas.
Nimeäisivät narsistiksi ne lapsetkin jotka vain imevät rahaa, vaatteita ja aikaa. Näin saisivat täydellisen vastuuvapautuksen virheistään ja saamattomuudestaan.
"Mahtaakohan dr. käskeä laittaa kakarat huostaan? "
Ei. Hän sanoi äidin pahoinpitelevän lastaan joka koetti vain saada läheisyyttä. Hän kun vihasi pahaa kakaraansa koska muistutti isästään. Huh huh...
"Yleensä taitaa olla niin, että rakastavaa syliä tarvitaan eniten silloin, kun sen vähiten ansaitsee."
Toi on kyllä niin totta. Jotkut ovat kertoneet kapinoineensa juuri siksi, että uskoivat vanhemman lopulta hylkäävän....ja joskus ennuste valitettavasti piti paikkansa.
Näinhän tapahtuu joillain parisuhteissakin.
Eikä ihme, jos kohtelu on lapsena ollut sellaista. Voi kestää aikansa opetella uutta suhtautumistapaa jolla kykenee "hallitsemaan" sisältä kumpuavaa primitiiviseltä tuntuvaa reaktiota.
Joskus tuntuu, että tämä reaktio on monien narsististen takana. Se ei ole juonivaa ja suunnitelmallista kiusaamista ja hylkäämistä vaan sisältä kumpuava "automaattitoiminto", ns vaistonvaraista käytöstä jonka jokin laukaisee.
Ja mitäs siitä seuraa kun kaksi sellaista "varmasti hylkäät kuitenkin"-ihmistä törmää...tulee pahoja onkelmia.
Ääh, pitäiskö mennä goisii...
> Ääh, pitäiskö mennä goisii...
Ei pitäisi. Ei ole pakko.
*nostaa kainaloonsa ja kantaa vuoteeseen*
Mutta minusta tuntuu että parasta olisi. Sinä olet nyt kirjoittanut kauhean monta oikein pitkää ja erittäin hyvää kirjoitusta. Nyt sinulla on lupa levätä ja kuunnella vaan kun kevät tulee. *suukotus otsalle*
Kevät kuulostaa toivolta =)
*tuhisee tyytyväisenä*
Temppu :
Itsekästä mutta totta ; jos tyttöä ei olisi, olisin varmaan täysintäysin sietämätön. Silloin oli nousukausi kusipäisyydessä ja vähitellen on vuosien varrella alkanut käyrä kääntymään alaspäin.
Se pakotti itsekeskeisyydestä (heh, edes ajoittain) pois. Se on ollut samalla todella vaikeaa minuntyyppiselle ihmiselle, mutta yhtälailla palkitsevaa ja antoisaa.
Ei sitä tietenkään kantsi lapsenteko-ohjeeksi laittaa...totta silti.
Niin...miehethän ovat täysin sietämättömiä joka tapauksessa.
Minua eivät ole lapset muuttaneet.
En tiedä onko muuttanut mutta loiventanut. Totta kai ikäkin auttaa koko ajan.
Edelleenkin karkailee mutta koetan hoitaa tilanteet parhaiten päin. Harjoitella. Kykenin kuitenkin aloittamaan "sen kehityksen" vasta viime vuosien aikana joten jäljessä tullaan...
Pidän muutenkin vähän pehmeämmistä muodoista =)
Multa jäi kysymättä sulta, että miten sä olet itsestäsi saanut kasvatettua noinkin avarakatseisen? Vai onko homma pelannut vain kantapään kautta?
Ihmisillä on yleensäkin vaikeuksia nähdä kokonaisuuksia, sulla ei ole.
Uskotko itsekasvatukseen?
En mä tiedä.
Meni usko absoluuttisiin totuuksiin matkan varrella. Jonnekin se jäi, löytäjä saa pitää. Ei palautusoikeutta.
Suurin nöyryytys oli addiktoitumiseni (kunnon narsistinen häpeäromahdus)...niin kuin se usein on. Minusta tuli se mitä olin halveksinut aina. Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan... paitsi jos lapsi pitää heivata ukon tieltä, alaikäinen alkaa houkuttelemaan seksuaalisesti, joku pitäisi tappaa tai jos pitäisi painaa ydinpommin laukaisinta. (tai pitäisi syödä maksalaatikkoa)
Itsekasvatus ? Onko se jotain syötävää ;) ?
Mitä haet ?
Lisää tv-ohjelmista vinkkejä....Luin just, että Teema näyttää lauantaina uusintana v. 2006 Euroviisufinaalin!
Kisa käytiin silloin Kreikassa ja allekirjoittanut oli todistamassa asiaa ihan paikan päällä....Mieleenpainuva tapaus....monellakin tavalla. Siitä on kyllä olemassa kirjoittamaani dokumenttia S24:lläkin ja jos oikein tarkkaan katsotte....saattaa lähetyksessä vilahtaa ilkis itsekin....;D
Suosikkini ei ollut Suomi, vaan Ruotsi ja isäntämaa Kreikka, sekä niin valloittava Liettua.
Olympic Indoor Hallissa käyty kisa on todellakin kiva nähdä. Minähän en sitä ole nähnytkään koskaan ennen kokonaisuudessaan TV:stä.
Kas kas, nythän on narskut löytäneet kivan syyllistämisaiheen, vanhemmuuden :D