Eli mun kaverini on tosi ujo, ja se on lähdössä kohta vaihtoon portugaliin vuodeksi.
Se on aina ollut tosi syrjäänvetäytyvä eikä se oikein osaa lähestyä ihmisiä itse. Puheenaiheita se ei puolituttujenkaan kanssa hirveästi keksi, vaan päätyy aina kierrättämään samaa aihetta/lausetta, jos sitäkään.
Mun huoleni on siis se, että mitä jos sillä onkin siellä vaihdossa ihan kamalaa? Se ei osaa yhtään kieltä, ainoastaan englantia. Pärjääkö siellä pelkällä enkulla?
Entä millaisia ne ihmiset siellä on, luuletteko että ne lähestyy sitä itse ja tekee aloitteen vai pitääkö itse osata mennä juttelemaan?
Mun kaveri itse pitää itseään todella ulospäinsuuntautuneena ja kovaäänisenä, enkä oikein haluaisi sanoa sille totuutta.
En vain haluaisi että se oikeasti jää sinne syrjään samalla tavalla kuin täällä Suomessa. Täällä sillä on sentään mut, vaikka meillä ei yhteisiä tunteja olekaan (ollaan eri luokillla, ja sillä ei ole omalla luokalla oikeita kavereita)
Olen kuullut kun sen luokkakaverit on sanoneet ettei ne halua oleskella sen kanssa koska se ei tee mitään muuta kuin valittaa tai on hiljaa nurkassa.
Tulee paha olo sen puolesta. Ollaan siis yhdeksännellä, se olisi lähdössä lukion ensimmäisellä sinne vaihtoon. Pitäisikö mun sanoa sille ettei se oikeasti ole niin sosiaalinen kun se kuvittelee, vai pitäisikö vain olla hiljaa. En halua pahoittaa sen mieltä, ettei sitten erota riidoissa. :S
Se on aina ollut tosi syrjäänvetäytyvä eikä se oikein osaa lähestyä ihmisiä itse. Puheenaiheita se ei puolituttujenkaan kanssa hirveästi keksi, vaan päätyy aina kierrättämään samaa aihetta/lausetta, jos sitäkään.
Mun huoleni on siis se, että mitä jos sillä onkin siellä vaihdossa ihan kamalaa? Se ei osaa yhtään kieltä, ainoastaan englantia. Pärjääkö siellä pelkällä enkulla?
Entä millaisia ne ihmiset siellä on, luuletteko että ne lähestyy sitä itse ja tekee aloitteen vai pitääkö itse osata mennä juttelemaan?
Mun kaveri itse pitää itseään todella ulospäinsuuntautuneena ja kovaäänisenä, enkä oikein haluaisi sanoa sille totuutta.
En vain haluaisi että se oikeasti jää sinne syrjään samalla tavalla kuin täällä Suomessa. Täällä sillä on sentään mut, vaikka meillä ei yhteisiä tunteja olekaan (ollaan eri luokillla, ja sillä ei ole omalla luokalla oikeita kavereita)
Olen kuullut kun sen luokkakaverit on sanoneet ettei ne halua oleskella sen kanssa koska se ei tee mitään muuta kuin valittaa tai on hiljaa nurkassa.
Tulee paha olo sen puolesta. Ollaan siis yhdeksännellä, se olisi lähdössä lukion ensimmäisellä sinne vaihtoon. Pitäisikö mun sanoa sille ettei se oikeasti ole niin sosiaalinen kun se kuvittelee, vai pitäisikö vain olla hiljaa. En halua pahoittaa sen mieltä, ettei sitten erota riidoissa. :S
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos joku hyvänpäiväntuttu olisi arvioinut minut joskus yläasteella tai vielä lukiossakin, olisi minua pidetty varmasti ujona ja syrjäänvetäytyvänä. Olen kuitenkin ollut nyt jo kahdesti vaihdossa ja saanut hyvin ystäviä jne. ja suomessakin saanut paljon oikeasti hyviä ystäviä yliopistossa sekä olen mukana jos jonkinlaisessa toiminnassa. Kun on asunut koko ikänsä samalla paikkakunnalla samojen ihmisten ympäröivänä, ei välttämättä pysty tuomaan sitä "todellista itseään" esille, koska ihmisillä on tietynlaisia ennakkoluuloja sinua kohtaan ja siihen vaihtovuosi (tai ylipäätään maisemanvaihto) tuo mitä parhaimman mahdollisuuden! Ehkä kaverillasikin on tälläinen fiilis :)
Itse olen haaveillut vaihto-oppilasvuodesta alokoulun viitosluokasta saakka!
Minun mielestä edellinen vastaaja on oikeassa.
Itse olen kova ääninen, lahjakas puhuja. Ainoa probleema on - minulla ei ole kauheasti koulussa läheisiä ystäviä. 8 3
Nyt kun olen vanhempi, tiedän realistisemmin mahdollisuuksistani lähteä ulkomaille opiskelemaan. Kohdemaana kiinnostaisi Japani. (ei ole osottautunut pelkäksi päähän pistoksi, jos joku ihmettelee miksi juuri Aasian maa)
Olen suunnitellut kouluni AFS -tukihenkilön ja äidin kanssa tätä matkaani aika välille 2013-2014 (Tuolloin lähtiessäni olisin juuri täyttänyt 17 v.)
Lähetä vain ystäväsi ihan hyvällä omatunnolla matkaan, jos hän siitä haaveilee!
Olen asunut koko ikäni tässä samassa tuppukylässä, jossa kaikki minut tuntevat, mutta ikäänkuin kukaan ei välittäisi minusta liiemmin... En ole luokan suosituimpia tyttöjä, vaikka hiljainen en ole ollenkaan!!! Totta kai mietittyttää lähteä maailmalle.
Ymmärrän huolesi ystävääsi kohtaan. Sehän on iso muutos sekä hänen, -että omassa elämässäsi, voi vain kuvitella. Eihän välttämättä yksin jää siellä.
Älä asettaudu hänen tavoitteidensa "esteeksi", vaikka hyvää tarkoitatkin.