Tunteiden taakka

Voimia sinulle. Tuohon oloon ei auta muu kuin aika... Katkeroituminen ei tee kuin hallaa sinulle, ystäväsi raskaus ei ole sinulta pois. Aika auttaa suhtautumiseenkin. Ei sinun varmaankaan tarvitse ylenpalttisesti onnitella, ystäväsi ymmärtää varmasti.

paljon voimia sinulle!! Minäkin sain tänään tietää että olen saanut keskenmenon. Elämä tuntuu tyhjältä ja loputtomalta tuskalta. Tuntuu että ilo katosi hetkessä elämästä enkä tiedä miten saada se takaisin, tätä tuskaa ei voi kuvitella muutakun ne jotka ovat keskenmenon saaneet :((

Minä olen käynyt läpi kaksi keskenmenoa ja silti saanut kolme tervettä lasta, jotka kylläkin kaikki olivat tulossa kesken. Uhkaavaan keskenmenoon ei raskauden alkuaikoina auttanut muu kuin lepo. Kuopusta odottaesani ja huomatessani keskenmenon uhkaavan, soitin kotiapua ja lepäsin kotona kuukauden verran. Aiemmissa raskauksissani olin ollut uhkaavien keskenmenojen takia sairalassa. Mutta nyt en edes mennyt neuvolaan ennen kuin olin varma siitä, että raskaus jatkuu ja loppuraskaus olikin sitten ihan normaali ja tuloksena suloinen tyttövauva.
Ensimmäisen keskenmenon jälkeen minustakin elämä tuntui niin toivottomalta, kun olimme jo ostaneet kaikkea vauvalle ja lähipiirikin eli mukana odotuksessamme. Ystävätkään eivät oikein tienneet kuinka lohduttaisivat, joten suru ja kaipaus olivat aina läsnä.
Aika parantaa ja auttaa elämään eteenpäin ja toivon voimia kaikille keskenmenon saaneille. Kun olen jutellut ystävieni kanssa, olen huomannut, että keskenmenot ovat aika yleisiä. Keskenmenojen jälkeen voi saada ihania lapsia, teidän sen kokemuksesta!

Voimia kovasti! Osittain kuulostaa tutuilta nuo ajatukset. Ite olin ensimmäisen keskenmenon jälkeen varma ettei enää koskaan raskautta yritetä. No, aikaa kun kului niin alettiin yrittämään uudestaan. Tulin sitten n. vuodessa raskaaksi uudestaan. Raskausviikoilla 9 5 kuitenkin neuvolassa todettiin taas keskeytynyt keskenmeno. Vapun vietin sitten sairaalassa.
Olin varma etten toisesta kerrasta selviä, mutta miehen ja ystävien hyvällä tuella selvinnyt ja tarkoitus ois edelleen yrittää lasta. Nuo kaksi pientä enkeliä meillä vasta on ja toivotaan, että yksi lapsi edes saataisiin tänne asti.

Katkeruus kuluttaa vain sisältäpäin, usko tulevaisuuteen, onhan kuitenkin tosiasia että raskauksia menee kesken.
Itselleni viimeisin keskenmeno joulukuussa, viiden elävän lapsen jälkeen ja vaikka tuo keskenmeno oli toinen viimevuonna, oli suru suuri muutaman kuukauden, nyt hieman helpottaa enkä itkeskele joka päivä.
Monesta lapsestani huolimatta tuo suru on aina kuitenkin todellinen ja joka kerta uusi. Vaikka tiedän että tulee varmaan kyyneleet kun näen lasteni serkun joka syntyy samoihin aikoihin kun meidän pikkuisen olisi pitänyt syntyä, olen kuitenkin iloinen heidän puolestaan. Se minkä heidän perheensä saa, pienen lapsen, ei kuitenkaan ole meiltä pois. Meille jäi syntymättä aivan eri pieni.
Voimia kaikille surussanne, menetyksen jälkeen osaa kuitenkin paremmin arvostaa ihmiselämää, sen ainutkertaisuutta, ehkä siinä on se hyvä puoli joka näistä tapauksista jää.

Karu totuus tässä maassa on se, että joka toinen raskaus päättyy keskenmenoon eli on todella yleistä.

Äitinikin ajatteli samalla tavalla kuin sinä saatuaan kaksi keskenmenoa. Onneksi kumminkin muutti mieltään, sillä en muuten olisi tässä :)