Viimme yönä unohdin kuinka hengitetään, oli hetken tosi kiusallinen olo, rimpuilin ja riuhdoin itseäni ja taas alkoi hengitys kulkemaan, onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia, mistä mahtaa johtua ?
Unohtuu kuinka hengitetään ?
hengitys unohtui
16204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voiko sänkyyn kuolla, " herätä" aamulla hämmästyneenä kuolleena omasta sängystä ?
Joskus olen kuullut että joku on aamulla ollutkin kuolleena omassa sängyssään, no, sinäänsä ei paha juttu enään tässä ijässä.
Nyt vasta muistan vastata kysymykseesi, jonka asia voi olla tuttua monelle muullekin. Emme varmaan heti ymmärtäneet, mistä olisi kyse.
Olettaisin, että kysymyksessä on sellainen paniikki-ahdistuskohtaus, ihan vain omalla maalaisjärjelläni selvitin itselleni sen aikoinaan, kun kohdalleni sattui.
Onneksi ei ole toistunut, siitä on toistakymmentä vuotta aikaa, on sekin aika pelottava kokemus, ennenkuin ymmärtää.
Liekö silloin ahdistava elämäntilanne, ahdistavat ajatukset jostain asiasta selviämisestä ollut kyse.Yht´äkkiä vain tuntuu tosiaan, kuten aloittaja sanoi, henki ei kulje. Alkaa yhä enemmän haukkomaan henkeään, ja tilanne vain pahenee.
Nimenomaan pitää silloin minimoida hapen saanti, hengitettävä mahdollisimman niukasti vain nenän kautta. Paperipussi on hyvä olla käsille saatavissa, voi hengitellä hissukseen siihen. Ja ehdottomasti rauhoittua, vaikka tällainen paniikki ilman saamisesta tuntuu kamalalta.
Pari kohtausta koettuani, varauduin siihen, että paperipusseja on saatavilla ja opettelin muutenkin hengittelemään "oikealla" tavalla. Teen jopa hengitysharjoituksia, nenän kautta sisään, suun kautta ulos, rauhallisesti, jolloin myös muistaa pallean liikuttelemisen. Monesti on hengityksemme hyvin pintapuolista, vain keuhkojen yläkärjillä.
Eivät ole kohdallani nämä paniikkikohtaukset toistuneet.
Ns unihalvauksen olen kokenut pari kertaa. En tiedä mistä se johtui. Elämän kuvioissani oli niihin aikoihin kova stressi päällä. Nukuin päivällä raskaan 24t päivystyksen jälkeen. Tuli pakahduttava tunne nukkuessani, olin ehkä puolivalveilla, en pystynyt liikuttamaan raajojani alkuun, ihan kuin joku olisi imenyt minua patjaan. Viimein heräsin huomasin hengittäväni syvään ja hartaasti hikisenä, sain itseni kondikseen ja se angstinen tila loppui. Toivottavasti ei tarvitse kokea uudelleen moista.
Kysyin asiaa viisaammilta ja sain selityksen sen johtuvan juuri univajeesta, elämän kuvioiden huolista ja paineista, josta usein johtuu ns unihalvaus mikään paniikkikohtaus se ei ollut. Asiat viimein kohdallani selkiytyivät. Moista tilaa en ole senjälkeen kokenut, enkä halua kokea.
Ahdistuksella ei ole mitään tekemistä asian kanssa, se on jokin häiriö esm. jonkun lääkkeitten yhteen sopivuus voi olla syynä.
Aikoinaan hengitysunhoduksia lääkäsi sanoi niitten olevan " hämärätila " ne oli hyvin kiusallisia hetkiä, aina heräsin riuhtomiseen.
Lääkkeitten yhteensopivuudella oli silloinkin syy.
Synnyin 'sinisenä' pentuna. Isosisko oli sii vaiheessa jo 9v. Muisti sinisen ekaviikot. Sen keuhkot eivät toimineet, sen vähän hengitti katkonaisesti.
Isompana aina alkoi pistämään alavatsan tienoille. Yli kuuskymppisenä menin kuvauksiin pahan keuhkoputkitulehduksen jälkeen.
Väitin sitä keuhkoveritulpaksi. Poika älä käy neuvomaan mua, nuo rtg-kuvat näyttävät keuhkojen arpikudosten määrän, sanoi alan lääkäri.
Aloin harjoittelemaan hengitystä alvariinsa nenän kautta. Jokatalvi-aikaiset yskät nokkatukoksineen loppuivat.
Kyllä tuossa Susin jutussa on perää. Sekin vielä, että heikosti hengittävän ihmisen aivot eivät saa riittävästi happea.
Kokemukseni on vuodelta 74, kaikki tuntui olevan hyvin, oli lapseni syntymäpäivät.
Lapsia ja aikuisia juhlat hyvässä vauhdissa.
Tunsin itseni yht'äkkiä voimattomaksi, mikään ei pysynyt kädessä, onneksi joku järkevä lähti viemään Meikkuun, koko matkan haukoin henkeä, ja sormet alkoi tuntua tunnottomalta.
Olo oli pelottava, puhettakin oli vaikea käsittää, kun sitten olin aikani hengittänyt paperipussiin alkoi helpottaa.
Muutaman vuoden stressi, ja en käsittänyt ettei elimistöni voisi reagoida noin
voimakkaasti, kokemus oli todella pelottava.
Sillä on joku nimikin vaan matkan varrella on unohtunut.
Olisiko kysymys uniapneasta? Jos haluat voit tutkia asiaa Wikipedista. Tässä linkki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uniapnea
Ei ole uniapnea, siinä kuorsaus aiheuttaa hengityskatkoksia.
No nyt tuli mieleen se on hyperventilaatio!
Ja oikein tiesit, ettei aloittajalla ole kuorsausta????
Kuorsaamisen havaitsee siitä, herätessä kurkku tuntuu kuivalta, mahdollinen pieni hapenpuute aiheuttaa päänsärkyä. Kun kuorsaaminen on jatkunut pitkään, nielun uvula putoaa alas nielun katosta, kun suusi aukaiset nielu näyttää ahtaalta.
Kiitos vastauksesta, en tiedä kyllä miksi minulle tuon osoitit. Tuossa edellä ihmettelin, mistä kukkahamonen tiesi, ettei aloittajalla ole kuorsausta ja teilasi uniapneaehdotukseni, liekö hyväkin tuttu aloittajalle.
Alottajalle sanoisin vielä, että kannattaa kääntyä lääkärin puoleen mahd. pian, niin ei tarvitse täällä palstalla arvuutella..
Minunkin lienee aika palata omanikäisteni palstalle, kun täällä tuntuu tuon luetun ymmärtämisen kanssa olevan vaikeuksia.
Alottajalla ei ole uniapne, se on todettu sairaala reissuilla olen hiljainen nukkuja näin on sanottu, minulla on perinnöllinnen sepelvaltimo tauti, syd. leikkaus 4v sitten, vahva kolestroli lääkitys, ja muutama muu, olin antipiotti kuurilla korkeankuumeen vuoksi, antipiotti aihuttaa hiivaa, joten käytin canestan kuurin, tämä lääke ei sovi kaikkien syd. lääkkeitten kanssa, niillä on epäedullinen yhteisvaikutus.
Hengityksen unohdus tapahtuu aina täydessä unessa, herään siihen ruumiini alkaa riuhtoa jotta saan vedettyä henkeä sisään, tämän olen kokenu joskus nuoruudessa samasta syystä, jotkut lääkkeet ei sovi samaan aikaan käytettynä.
Tämän asian kanssa minun ei tarvitse käydä lääkärissä, osaan hoitaa se aivan itse, varomalla .
Hengityksen unohdus on hyvin kiusallinen tapahtuma, todellakin tuntuu kuolema hyvin läheiseltä siinä hetkenä, onneksi olen saanut hengityksen palautettua tarpeeksi pian joten tässä kirjoittelen niin kauankiun luoja suo.
Niinhän se on toisen kirjoituksen ymmärtäminen joskus vaikeaa.
Joku vastaa aloitukseen toiset viimeiseen vastaukseen muutamat molempiin, keskustelu on monisärmäistä, ja kaikki varmaan tuntemattomia toisilleen.
Usein vastaus menee viimmeseksi, vaikka se on tarkotettu aivan jolleki muulle, kaikesta huolimatta kun lukee koko ketjun voi muodostaa mielikuvan asiasta mitä kukanenkin on tarkottanu, joskus kuitenki tulee väärinkäsityksiä.
Kutienki kaikki mielipiteet on mielenkiintosia.
Yksin eläjääle keskustelupalstat on mukava henkireikä, ja ajankulu.