vituttaa

olet varmaankin tavannut vääriä naisia,jos et heiltä saa rakkautta.toivottavasti sinulla on edes ystäviä joille voi puhua ja joilta saa tukea.
ja siinä ei ole mitään pahaa vaikka käyttääkin lääkkeitä.minullakin on ollut masennus,mutten tykkää käyttää lääkkeitä siihen.minulle on aina ollut tärkeintä aina puhua hyville kavereilleni.
kyllä se siittä.jossain vaiheessa löydät varmasti jonkun mukavan neidin.

mäki oon syöny lääkkeitä masikseen ja ahdistukseen(en syö enään kun otin ylkky-annoksen ja olin yön tipas,epäonnistuin siis siinäki..)ja must tuntuu että ne sun naiset ei itse ole kokenu niin rankasti elämän kovaa puolta kun sä ja tuntematon voi olla pelottavaa,ne näkee sun masennuksen varmaan niin suurena ongelmana et pelkää joutuvansa ite kärsimään..
tottahan se tietenkin on että voi olla helvetin rankkaa elää masentuneen kanssa ja tutustuttaessa kun ei vielä ole ainakin kovaa kiintymystä toista kohtaan,niin mielummin hankkiutuu eroon.

ja jotkut ihmiset jotka on aina pärjänny elämässä,ei yksinkertasesti ymmärrä että masennus ei ole omaa syytä,eikä kysymys ole siitä että ei yritä tai on saamaton,usein olen itse törmännyt siihen että sanotaan että ota nyt ittees niskasta kiinni..niin ei sais sanoa masennukseen sairastuneelle,se painaa vaan enemmän kohti pohjaa..
kaikilla ei ole kykyjä,aikaa tai energiaa ryhtyä ihmissuhteeseen esim. masentuneen kanssa,he haluu hoitaa oman elämänsä ja olla kanssakäymisessä samanlaisten itsenäisten ja pärjäävien kanssa,onhan se ymmärrettävää,vaikkakin ikävää.

ihmiset jotka sut ovat hylänneet pelkän lääkkeen syömisen takia,eivät luultavasti olisi edes omanneet riittävän laajaa ymmärystä ja suurta tunne-älyä ollakseen satuttamatta sua.se nimittäin sattuu kun joku ei ymmärrä yhtään masennusta ja näin ollen puhuu aivan vääriä asioita...ja semmosen kanssa ei voi keskustella ja mulle ainakiin ongelmistani puhuminen on erityisen tärkeää masentuneenä,en muuten kestäisi.

Niin.. En tiedä olenko oikea ihminen kommentoimaan masennukseen liittyviä asioita, koska en tiedä olenko oikeasti masentunut vai mikä mua vaivaa. Ainakin psykiatri totesi mulla keskivaikean masennuksen BDI-testin mukaan. Enkä tiiä liittyykö nää kommentit ylipäätänsä yhtään mihinkää, mutta teki kuitenkin mieli kirjoittaa.

Mulle psykiatrit on yrittäny tuputtaa Serotoniini lääkitystä jo parin vuoden ajan. Söinkin niitä vajaa vuoden verran, mutta totesin että mulla on parempi olo ilman niitä. Tuli sellainen olo, että pinnalta on iloinen, mutta sisältä ahdistaa.

"Ota itteäs niskasta kiinni" -kommenttia mulle ei oo varsinaisesti sanottu, mutta olen itse sortunut tuohon maailman typerimpään fraasiin, kun yritin poikasena saada maanis-depressiivistä faijaani piristymään. Ja veikkaampa, että se ei parantunut hänen oloaan yhtään!

Musta tosiaan tuntuu välillä, että kukaan mun läheinen ei voi ymmärtää mun tilannetta. Joskus olen yrittänyt puhua varovaisesti asiasta kavereilleni saamatta minkäänlaista vastakaikua.

Noista naisasioista vielä... Mullakin on ollut erittäin huono flaksi niiden kanssa. Jotenkin musta tuntuu naiset jollain tasolla aistii musta epävarmuuden ja alakuloisuuden, ja ne vaistomaisesti karttaa mua. Tämä ajatus saattaa kyllä olla harhakuvitelmaa ja tuon epävarmuuden aikaansaamaa. Tähänki liittyy yksi toinen maailman ärsyttävin fraasi: "Kyllä sä vielä joku päivä jonkun kivan neitokaisen löydät.." ¤#/&%¤#"(/&