Ei, en ole valinnut tätä "kohtaloa." Olin alistettu ja pieniäkään virheitä tai poikkeuksia säännöistä ei hyväksytty. En kuitenkaan luule olevani narsisti itse, koska tunnen tunteita, empatiaa, tulen suhteellisen hyvin ihmisten kanssa toimeen; paitsi silloin kun joku ihminen saa niskakarvat pystyyn käyttäytymisellään/sanomisillaan. En ole valehtelevaa sorttia, en ole kertonut ihmisille kuin totuuden.
Suvussani on pari tämänkaltaista, eivät ota huomioon kokemuksiani, suhtautuvat niihin kuin "ei mitään." Väkivalta hyväksytään ja se on johtunut vain minusta, tunnen itseni välillä hulluksi!
Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta. Nämä oireet laukeavat helposti ihmisten kanssa, joissa on jotain sellaista, mikä laukaisee ahdistuksen: . Kovuus, epäempaattisuus jne. Pitäisikö heitä välttää vai mikä auttaisi? En kykene toimimaan niihen läheisten ihmisten kanssa vaan koen suurta pahaa oloa, kun tuntuu etteivät ihmiset ymmärrä :'(
Suvussani on pari tämänkaltaista, eivät ota huomioon kokemuksiani, suhtautuvat niihin kuin "ei mitään." Väkivalta hyväksytään ja se on johtunut vain minusta, tunnen itseni välillä hulluksi!
Kärsin masennuksesta ja ahdistuksesta. Nämä oireet laukeavat helposti ihmisten kanssa, joissa on jotain sellaista, mikä laukaisee ahdistuksen: . Kovuus, epäempaattisuus jne. Pitäisikö heitä välttää vai mikä auttaisi? En kykene toimimaan niihen läheisten ihmisten kanssa vaan koen suurta pahaa oloa, kun tuntuu etteivät ihmiset ymmärrä :'(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen 19 vuotias nainen ja itsellä sama kohtalo takana. Isä on narsisti jota en halua tavata enää ollenkaan. Mielisairas äitini ei jaksa/jaksanut välittää kotona isäni käytöksestä yhtään. Koen itseni jatkuasti ahdistuneeksi ja arvottomaksi ihmiseksi jolla ei ole oikeutta olla olemassa. Itsellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin vältää muita ihmisiä. Sukulaiset sanovat että eikö olisi aika ryhdistäytyä ja luopua katkeruudesta? Mutta kun en voi! Isäni on pilannut mahdollisuudet vietää normaalia elämää. IHMISET JOTKA EIVÄT OLE ELÄNEET NARSISTIN KANSSA EVÄT VOI KÄSITTÄÄ KUINKA SE TUHOAA MIELEN!
Jos ahdistus kohoaa hyvin suureksi, voi auttavasta puhelimesta olla apua. Klikkaa: http://www.narsistienuhrientuki.info
Sen jälkeen klikkaa ylhäällä olevasta otsikkopalkista: Auttavat tahot
Minulle on myös sanottu että nuo kokemukset pitäisi vaan unohtaa ja jatkaa elämää eteen päin (ertyisesti nämä narsistiset tapaukset!)
Onneksi voin nyt itse valita. Silloin aikoinaan en päässyt narsistista eroon, vaan minun jokaista tekoa/sanaa ynnä muuta hallittiin kovalla kädellä. Ja jos kaikki ei mennyt niin kuin piti, olin minä se syypää, koska en totellut ja tämä ko. paskiainen sai "luvan" käyttää väkivaltaa, fyysistä tai henkistä.
Olen kärsinyt paljon. Kärsin vieläkin, koska monet ihmiset herättävät minussa niitä tiettyjä tunteita. Olen muutenkin aika erakkoluonne, en luota ihmisiin ja minulla on vähän ystäviä. Tiedä sitten narsistivanhemman vaikutusta asioihin mutta anteeksi en pysty koskaan antamaan, niin pahaksi tuon tilanteen olen kokenut ettei sitä vaan UNOHDETA!
Kukaan ei voi määrätä sua unohtamaan! Se on vaan ihmisten hyväntahtoista halua auttaa. Kokeile 'kärsimyskivi' kikkaa? :)
"Kärsimyskivi??"
Mielestäni kaikki hyväntahtoisuus loppuu siihen, että ei ymmärretä sitä ettei voi unohtaa ja jankutetaan vaan että pitäis unohtaa...
:)
Se on sellainen vanha shamaani-juttu. Valitse huolella, ja poimi pieni kivi. Siirrä siihen kärsimyksesi. Kanna sitä mukanasi minne menetkin. Rakasta sitä kiveä. Kivi kyllä ilmoittaa sinulle milloin olet valmis luopumaan siitä. Sitten vain tipautat sen maahan, haluamaasi paikkaan. Sillä hetkellä luovut kärsimisestä, ja olet antanut anteeksi..