Masentaa ja vituttaa vaan kaikki aina.
Vittu tää on iham paskaa ja paskemmaks menee aina.
Nytkin päähän on tullut joku iso ja kipee patti.
Vittu tää on iham paskaa ja paskemmaks menee aina.
Nytkin päähän on tullut joku iso ja kipee patti.
Lihava, ruma, yksinäinen & Looseri
Selkärytty
15568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miksi et lopeta tuota itsesäälimistä ja aloita uutta elämää, lähde kävelylle ja hanki kunnon hiki ja huomenna sama uudelleen, huomaat aikanaan että mieli ja kroppa paranee. Fyysinen ja henkinen terveys kulkevat ns. käsi kädessä.
Ei jaksa eikä kykene.
Hikoilua on kokeiltu, ei jeesaa.
Suosittelen esim. psykiatria (olen itsekin kokeillut) ja hanki apua mahdolliseen masennukseen. Se ei ole helppoa varmaan mutta ei asiat ainakaan huonompaan suuntaan mene.
Itse harrastan juoksemista ja kun oikein lenkillä rutistaa niin sen jälkeen on mahtava olo. Ja aina kun on masentanut ja vituttanut niin lenkin jälkeen olo on ollut parempi. Monesti on silti pakottauduttava lenkille. Tämä vaan omasta kokemuksesta, ei kaikkien tietysti tarvitse matkia..
Ja kukahan valopää mulle miinuksen antoi, kun yritin vain auttaa. Avun tarpeessa tommoset.
En tiedä kuka miinuksen antoi, mutta ehkä ymmärrän häntä. Et nimittäin selvästi tiedä mistä puhut. Itse käyn yleensä 3*viikossa tunnin juoksulenkillä, kävelen muuten pari tuntia päivässä jne., syön terveellisesti, olen hoikka jne. Silti varsin masentunut ja yksin. Ehkä hivenen liikunta auttaa (eihän sitä muuten tekisikään, tosin juoksun mielekkyys tuntuu välillä kyseenalaiselta), mutta ei se todellakaan mikään asiat ratkaiseva taikapulveri ole.
ARVASIN että joku ottaa mielipiteeni niin, että väitän liikunnan ratkaisevan masennuksen, no tässäpä sinulle paukapää vinkki, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu jos ei jotain tee, aloittajalle laihtuminen ja fyysisen kunnon paraneminen saattaisi lieventää masista ja nostaa itsekunnioitusta. Sen lisäksi tosin suosittelin psykiatria, MIKÄLI ET SATTUNUT HUOMAAMAAN.
Tuoreen suomalaisen väitöstutkimuksen mukaan liikunnan suhde mielenterveyteen on epäselvä. Näyttäis siltä, ettei liikunta vaikuta esim masennukseen, vaan liikkuvat ovat jo ennestään "vähemmän masentuneita". Masennus on sairaus, jossa mikään ei tunnu miltään, ei kiinnosta, ei tunnu mielihyvää. Vasta kun tuo sairaustila on parantunut tarpeeksi, kokee liikunnastakin mielihyvää. nuo kehotukset on vaan ahdistavia ja pahentaa tilannetta, vaikka niillä hyvää tarkoittaskin.
Sun pitää mennä patti-lääkärille, semmonen löytyy pattisaaresta
pattikujalta ensimmäinen talo vasemmalta kolmastoista kerros
Mä painoin v 2010 helmikuussa 113kg nyt v 2011huhtikuussa painan 80kg.
ihminen kykenee huimiin suorituksiin kun vaan haluaa. olen 166cm pitkä.
Voitte kuvitella mikä ero vuoden takaiseen. Vuoden hikoilin ja nyt on kuno hyvä.
Jos minä 34-35 vuotiaana jaksoin laihtua noin paljon niin pystyy siihenkuka vaan.
No joo sain talven aikana 11 kg pudotettua painoo ja senttejä lähti hirvee määrä.
Olihan se hienoo kun ekaa kertaa yli kymmeneen vuoteen vaaka näytti alle satasta.
Pari kuukautta siten polvi meni paskaks lenkillä ja ollu siitä asti kipee, ei oo pystyny käymään missään, eikä tekeen mitään.
Kilot tullu varmaan takas kaikki. :(
Ei ees huvita enää yrittää mitään.
Tilasin pizzaa et masentais vielä enempi.
Yksinäisyys ja masentuneisuus on huonoja seuralaisia varsinkin jos helpottaa oloaan syömällä. On mukava unohtaa kaikki ja asettua sohvalle sen pizzan ja muiden herkkujen kanssa katselemaan tv:stä muiden elämää. Se on helpompaa kuin miettiä omaa elämätöntä elämäänsä.
Talvella on helpompi liikkua ulkona kun saa verhota itsensä ja ihmiset kiiruhtavat vain paikasta a paikkaan b. Viimassa ja tuiskussa ei kukaan vietä aikaansa toisin kuin kesällä. Lenkkipolun varressa olevilla penkeillä on pariskuntia, kävelyllä on pariskuntia, puistossa on pariskunta tai kaveriporukoita. Minä laahustan yksin ja yritän pitää pintaan tunkevia tunteita sisälläni. En jaksa katsoa kesällä ihmisten iloisuutta ja pariskuntien toisiinsa nojailua.
Kaikki käy vuosi vuodelta vaikeammaksi ja asiat tuntuvat raskaammilta samoin kesä ja sen lieveilmiöt. Olen henkisesti täysin lopussa ja en edes halua liikkua ulos asunnostani, käydä kaupassa tai tehdä mitään muutakaan. Voi jospa ruokatarvikkeet voisi tilata niin, että ne toimitettaisiin kotiovelle niin ei kauppaankaan tarvitsisi vääntäytyä. Yritä tässä sit kohentaa ulkonäköä ja muuta. Muutenkin mitään iloisuutta on vaikea löytää kun elämä on pelkkää paskaa.
Jaksoin olla optimistinen 25-vuotiaaksi asti mutta sen jälkeen on ollut vaikeampaa. Syksyllä täytän 28 ja vaikea uskoa, että jaksan tätä 30-vuotiaaksi asti. Varsinkin kun peilistä tuijottaa päivä päivältä vanhempi, rumempi ja lihavampi looseri.
kyllä netistä voi ostaa ruoat kotiin, ite käytän kauppakassi.fi:a (s-kauppa). Sit on siwan nettikauppaa, eri k-marketteja yms.
Nytkin paleltaa, väsyttäää ja on nälkä. selkään koskee iham ketusti.
Elämä on jo tullut nähtyä, on seuraavan shown aika.