kuolema ja diabetes

Nykyaikana diabetesshokki on lähinnä teoreettinen mahdollisuus. Jos vaan hoitotasapaino on suurin piirteinkin kohdallanaan, ei ole mitään pelkoa.

Joona kirjoitti:

Nykyaikana diabetesshokki on lähinnä teoreettinen mahdollisuus. Jos vaan hoitotasapaino on suurin piirteinkin kohdallanaan, ei ole mitään pelkoa.

Minun on pakko sanoa, että meillä meinasi kuolema yllättää.
Koska sokerit heittelee, niin tyttö joutui yöllä shokkiin ja oli tieto poissa, kun yöllä heräsin metelöintiin, jota piti ennen, kuin kaikki pimeni.
Onneksi selvittiin.
Illalla sokeri oli korkealla nukkuun mennessä.
Niin ei ollut aavistuttakaan, että se laskisi noinkin alas alle kahden, yön aikana.

tuttuni kuoli diabetekseen kolmen vuoden kuluttua diagnoosista. sisäelimet maks,munuaiset ja haima prakasivat. puolitoista viimistä vuotta sokeana. ja kyseessä oli kuollessaan 30-vuotias hoikahko ja urheilullinen terveysintoilijanainen. jätti muhun kyllä pelon siemenen...

mandariini kirjoitti:

tuttuni kuoli diabetekseen kolmen vuoden kuluttua diagnoosista. sisäelimet maks,munuaiset ja haima prakasivat. puolitoista viimistä vuotta sokeana. ja kyseessä oli kuollessaan 30-vuotias hoikahko ja urheilullinen terveysintoilijanainen. jätti muhun kyllä pelon siemenen...

Lue lisää

Yllättävän nopeasti kävi jos tuli sokeaksi niin pian. Millaiset verensokeriarvot hänellä oli. Hoisiko hän yhtään sokeritautiaan?

Nopeasti meni kirjoitti:

Yllättävän nopeasti kävi jos tuli sokeaksi niin pian. Millaiset verensokeriarvot hänellä oli. Hoisiko hän yhtään sokeritautiaan?

hän hoiti tautiaan todella tarmokkaasti!!!voisi jopa sanoa että esimerkillisesti

mandariini kirjoitti:

hän hoiti tautiaan todella tarmokkaasti!!!voisi jopa sanoa että esimerkillisesti

Yrittikö hän mahdollisesti jopa likaa?

mandariini kirjoitti:

hän hoiti tautiaan todella tarmokkaasti!!!voisi jopa sanoa että esimerkillisesti

haista nyt vittu :D

Joona kirjoitti:

Nykyaikana diabetesshokki on lähinnä teoreettinen mahdollisuus. Jos vaan hoitotasapaino on suurin piirteinkin kohdallanaan, ei ole mitään pelkoa.

Ei se nyt kyllä noin ole. Esimerkiksi liikunta pudottaa tehokkaasti verensokeria, samaten esimerkiksi saunominen. Jos et muista syödä riittävästi liikunnan tai saunomisen jne aikana niin verensokeri voi hyvinkin pudota liian alas. Ittselläni tyypin 1 diabeetikkona pitää aina olla eväitä mukana kun käyn liikuntaharrastuksissa ja saunomassa yleisissä saunoissa kaverini kanssa. Olisin jo mennyt monesti insuliinishokkiin jos ei olisi ollut eväitä. Samaten jos juo vähänkin alkoholia pitää muistaa, että maksa ei pysty samanaikaisesti polttamaan alkoholia ja pullauttamaan tarvittaessa glukoosia vereen verensokerin laskiessa liian alas. Eli jos juo alkoholia niin pitää myös muistaasyödä. Joka keesä esimerkiksi rock -festareilla päätyy tyypin 1 diabeetikkoja ensiaputelttaan , koska eivät ole muistaneet syödä heiluttuaan lavan edessä ja juotuaan alkoholia. Onneksi itse olen siltä välttynyt, vaikka käynkin festareilla. Ja muutenkin jos pistää vahingossa liikaa insuliinia jne niin kyllä sitä voi insuliinishokkiin mennä vaikka olisi kuinka hyvä verensokeritassapaino. Jos vaikka hiilarimäärä ja insuliinimäärä ei osukaan kohdilleen, niin kyllä se ihan varmasti on mahdollista. Kun on keinotekoisesti insuliinia veressä kokoajan, niin liian vähäinen hiilarien syöminen voi kostautua sekin vaikka ei varsinaisesti rehkisi punttarilla jne. Viime kesänä itselläni oli luultavasti lähellä se, kun kävimme luonani kylässä olleen äitini kanssa tuolla kämpän lähellä uimarannalla. Jo rannalle kävellessämme mua lkoi pyörryttämään ja kun sitten mittasin verensokerin niin se oli tosi alkaalla. En millään lisi uskaltanut lähteä kävelemään enää takaisin kotiin. Pahinta oli ettei sattunut tulemaan mitään eväitä. Onneksi rannalta sai hankittua jäätelöä ja suklaata, millä sain verensokerin ylös.

T. miksuh

Joona kirjoitti:

Nykyaikana diabetesshokki on lähinnä teoreettinen mahdollisuus. Jos vaan hoitotasapaino on suurin piirteinkin kohdallanaan, ei ole mitään pelkoa.

Ei pidä paikkaansa. Tyypin 1 diabeetikoilla insuliinishokki on edelleen ihan yhtä mahdollinen kuin aina ennenkin. Kannattaa nyt muistaa, että insuliinishokki voi seurata esimerkksi liikunnan seurauksena, jos ei muisteta syödä. Se voi myös syntyä, jos pistetään vahingossa liikaa insuliinia tai pistetään vahingossa ateriainsuliinia pitkäkestoisen sijasta. Tai jos pistetään vahingossa insuliiniannos kahteen kertaan. Ja yksi mahdollisuus on myös se, että on juotu alkoholia eikä muisteta syödä. Etenkin alkoholi ja vaikka joraaminen diskossa tai festareilla tiputtaa tehokkaasti verenskkeria ja sillon on tärkeää myös syödä.

Se on täysin yhdentekevää onko verensokeritasapaino hyvässä tilassa vai ei, kyllä insuliinishokki voi tulla vaikka olisi hyvä tasapaino.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Tyypin 1 diabeetikoilla insuliinishokki on edelleen ihan yhtä mahdollinen kuin aina ennenkin. Kannattaa nyt muistaa, että insuliinishokki voi seurata esimerkksi liikunnan seurauksena, jos ei muisteta syödä. Se voi myös syntyä, jos pistetään vahingossa liikaa insuliinia tai pistetään vahingossa ateriainsuliinia pitkäkestoisen sijasta. Tai jos pistetään vahingossa insuliiniannos kahteen kertaan. Ja yksi mahdollisuus on myös se, että on juotu alkoholia eikä muisteta syödä. Etenkin alkoholi ja vaikka joraaminen diskossa tai festareilla tiputtaa tehokkaasti verenskkeria ja sillon on tärkeää myös syödä.

Se on täysin yhdentekevää onko verensokeritasapaino hyvässä tilassa vai ei, kyllä insuliinishokki voi tulla vaikka olisi hyvä tasapaino.

Lue lisää

Kyllä insuliinidiabeetikko joutuu elämään tavallaan jatkuvassa pelossa. Pelottaa lihakseen, suoneen tai väärän insuliinin pistäminen vahingossa, pelottaa yölliset tai yllättävät hypot yksin ollessa, pelottaa lisäsairaudet. En ole pitkänkään sairastamisen varrella oppinut olemaan pelkäämättä, kun iso dee muistuttaa aina tasaisesti vaarallisuudestaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Tyypin 1 diabeetikoilla insuliinishokki on edelleen ihan yhtä mahdollinen kuin aina ennenkin. Kannattaa nyt muistaa, että insuliinishokki voi seurata esimerkksi liikunnan seurauksena, jos ei muisteta syödä. Se voi myös syntyä, jos pistetään vahingossa liikaa insuliinia tai pistetään vahingossa ateriainsuliinia pitkäkestoisen sijasta. Tai jos pistetään vahingossa insuliiniannos kahteen kertaan. Ja yksi mahdollisuus on myös se, että on juotu alkoholia eikä muisteta syödä. Etenkin alkoholi ja vaikka joraaminen diskossa tai festareilla tiputtaa tehokkaasti verenskkeria ja sillon on tärkeää myös syödä.

Se on täysin yhdentekevää onko verensokeritasapaino hyvässä tilassa vai ei, kyllä insuliinishokki voi tulla vaikka olisi hyvä tasapaino.

Lue lisää

Sitä en käsitä että yleensä juodaan mitään väkeviä kun on diabetes , senhän nyt tietää jokainen ettei se ole hyväksi

Meilläkin oli Glugagwn päässyt vanhentumaan
ja huomattiin kun poika oli sokissa.
Oli mennyt vanhaksi 9/2007 ja sokki oli
10/2008 sitä ei vaan ollut muistanut edes tarkistaa kun sokkeja ei ole ollut.
Kaikesta huolimatta laitoin ruiskeen ja seos oli ihan normaalin näköistä ja käytin sen.
Hyvin toimi ja poika heräili 5min kuluttua oli jo tajuissaan.
Älkää jättäkö käyttämättä valmistetta, paras olisi se pitää ajan tasalla, mutta toimii se hiukan vanhentuneenakin.
Ajattelin asian näin että kaikki kokeillaan heti ja olin valmiina tilaamaan ambulanssin, mutta sitä ei tarvittu.
Jälkikäteen kuulin lääkäriltä, että ruiske kun on pakattu steriilisti, päivämäärän määrää laki,
ei se sitä aina kerro että ampulli toimii normaalisti vielä pitkän ajan jälkeenkin kun se on säilytetty oikein.
Diabeetikkopojan äiti (poika 12v)

Veljeni, usean pienen lapsen isä kuoli yöllä shokkiin. Kun asia havaittiin, oli ollut jo pitkän tajuttomana eikä saatu elvytettyä. Jos olisi saatu virkoamaan, olisi ollut aivokuollut.

Lapset huusivat haudalla maahan laskettaessa, että nouse pappa ylös. Ei pappa enää nouse ja kahdella lapsella on jo tauti.

Veljestä kirjoitti:

Veljeni, usean pienen lapsen isä kuoli yöllä shokkiin. Kun asia havaittiin, oli ollut jo pitkän tajuttomana eikä saatu elvytettyä. Jos olisi saatu virkoamaan, olisi ollut aivokuollut.

Lapset huusivat haudalla maahan laskettaessa, että nouse pappa ylös. Ei pappa enää nouse ja kahdella lapsella on jo tauti.

Lue lisää

Osanottoni omaisille ja perheelle. Sairauden auheuttama ennenaikainen kuolema on hyvin surullinen juttu.

Perheessäni yhdellä lapsella on sokeritauti. Vaimon kanssa päätimme heti mittailla useammin verensokeria kun suositeltiin.
Se oli elämäni ja varsinkin lapseni parhain päätös. Kuinka monta kertaa olen pelastanut lapseni ties miltä tragedialta. Eikä ole tarvinnut mitään muuta kuin kerran tai pari heräämistä yöllä ja appelsiinimehua. Monta kertaa nukkumaan mennessä verensokeri on suht OK. Sitten parin tunnin päästä onkin laskenut paljon. No ei haitannut koska heräsin mittaamaan. Entä jos olisin nukkunut yöni? Mitä olisin tapahtunut siitä seuraavan parin tunnin aikana kun mitään ei ole laskua pysäyttämässä?
Verensokeri mitataan 15 kertaa vuorokauden aikana. Tilanteesta riippua yksi tai useamman kerran yöllä. Raskasta se on mutta kertaakaan en ole katunut.

Vielä kerran osanottoni. Toivottavasti tähän tautiin löytyy parannus tai edes helpotus. Diabetestä sentään sairastaa käsittääkseni 300 000 suomalaista.

Meidän perheessä on diabeteskokemusta 43vuotta,eikä yhtään insuliinisokkia ole ollut.Itsellä diabetes 22vuotta,nuorimmaisella 13vuotta ja keskimmäisellä 8 vuotta.Jos verensokeri menee alas yöllä,niin herää syömään-siinä se

Tautinen kirjoitti:

Meidän perheessä on diabeteskokemusta 43vuotta,eikä yhtään insuliinisokkia ole ollut.Itsellä diabetes 22vuotta,nuorimmaisella 13vuotta ja keskimmäisellä 8 vuotta.Jos verensokeri menee alas yöllä,niin herää syömään-siinä se

Lue lisää

.. niin tai sitten ei herää niinkuin pari esimerkkiä oli jo.

Näin jossain tilaston, että USA:ssa diabetekseen kuolee enemmän ihmisiä kuin aidsiin ja rintasyöpään yhteensä. Diabetekseen pitää suhtautua hiton vakavasti.

ei ole kirjoitti:

.. niin tai sitten ei herää niinkuin pari esimerkkiä oli jo.

Näin jossain tilaston, että USA:ssa diabetekseen kuolee enemmän ihmisiä kuin aidsiin ja rintasyöpään yhteensä. Diabetekseen pitää suhtautua hiton vakavasti.

Lue lisää

Alkuperäinen kysyjä kyseli mielestäni nimenomaan tilannetta, jossa syynä olisi diabeettinen sokki. Veikkaan, että tuossa USAn tilastossa lasketaan diabeteksen syyksi nimenomaan niiden lisäsairauksien aiheuttamia kuolemia. Eli kun olet diabeetikko ja satut kuolemaan esim. sydänkohtaukseen tai aivoinfarktiin, niin syyksi sanotaan usein diabetes, koskapa se altistaa noille vakaville sairauksille.

Suomessa on toki noin 300 000 diabeetikkoa, mutta heistä muistaakseni noin 40 000 on 1-tyyppiläisiä eli insuliinihoitoisia diabeetikoita. Insuliinisokki uhkaa lähinnä heitä, ei tablettihoitisia. Ja sokistakin toki selviää, itselläni on ainakin siitä kokemuksia. Toinen juttu on sitten verensokerin lasku liian alas (sokki) yhdistettynä esim. runsaaseen alkoholin nauttimiseen. Se saattakin sitten olla jo todella vaarallinen paikka.

Hei, eihjän insuliinishokkiin kovin helposti kuole. Jos on joku, joka kaipaa sua seuraavana päivänä ei voi mitään vakavaa tapahtua.
Itsekin olen mennyt ins. shokkiin muttaman kerran öisin. Työkaverit kaipas..asia järjestyi, heräsin sairalassa.
Tsemppiä, kyllä me selvitään.

Nykyään ainakin tyypin 1 diabeetikkojen käytössä on Libre -sensori, joka hälyttää kun verensokeri putoaa liian alas. Libre 2:ssa on hälytykset sitä varten. Hälytys kuulostaa herätyskellolta ja esimerkiksi itse olen kyllä herännyt siihen. Ja kyllä niitä insuliinishokkeja tapahtuu muulloinkin kuin yöllä, esimerkiksi runsaan liikunnan ja liian vähäisen syömisen takia.

Tuolla kuolleisuus tiheydellä suomessa kuolisi noin 6000 diabeetikkoa vuodessa alhaiseen verensokeriin.Jos Suomessa on 40 000 insuliinihoitoista diabeetikkoa niin niiden pitäisi kuolla sukupuuttoon reilussa kuudessa vuodessa.Minun olisi pitänyt kuolla keskimäärin neljä kertaa,nuorin poika kaksi kertaa ja keskimmäinen kerran.Taitaa olla ylisuuret insuliiniannokset tehokkain keino diabeetikoiden eliminoimiseksi.Onhan sitä paasattu,kuinka diabeetikko tulee maksamaan yhteiskunnalle 1 000 000€.

voi sentään. Olen ollut kunnan lääkärinä lähes 20 v. eikä yksikään ole vielä tietooni tullut, että olis kuollut mataliin verensokereihin. Kyllä se on hirvittävä vanhinko, eli ylisuuri insuliiniannos, eikä sitä välttämättä itse edes tajunnut pistäneensä niin paljoa tai sitten tarkoitustapahtuma.
Matalia sokereita on aina välillä ja niitä sairaankuljetus hoitelee. Jos menee taju, eikä kukaan ole pakailla, kyllä siitä sitten ajan kanssa heräilee, elimistön mekanismit rupee toimimaan itse. Jos on ihan liian suuri insuliinimäärä, niin siitä ei sitten mikään pelasta, mutta harvinaista hommaa on. Mulla on myös lapsi diabeetikko.
Eli pahin tapahtuma on jos pistää automaattisesti, rutiinilla insuliinimäärän joka pitäisi olla esim. pitkä 40 yksikköä ja laittoikin lyhyttä sen 40, eikä sitten huomaa. Kun se huomaa, siitä kyllä selviytyy.

näinkään kirjoitti:

voi sentään. Olen ollut kunnan lääkärinä lähes 20 v. eikä yksikään ole vielä tietooni tullut, että olis kuollut mataliin verensokereihin. Kyllä se on hirvittävä vanhinko, eli ylisuuri insuliiniannos, eikä sitä välttämättä itse edes tajunnut pistäneensä niin paljoa tai sitten tarkoitustapahtuma.
Matalia sokereita on aina välillä ja niitä sairaankuljetus hoitelee. Jos menee taju, eikä kukaan ole pakailla, kyllä siitä sitten ajan kanssa heräilee, elimistön mekanismit rupee toimimaan itse. Jos on ihan liian suuri insuliinimäärä, niin siitä ei sitten mikään pelasta, mutta harvinaista hommaa on. Mulla on myös lapsi diabeetikko.
Eli pahin tapahtuma on jos pistää automaattisesti, rutiinilla insuliinimäärän joka pitäisi olla esim. pitkä 40 yksikköä ja laittoikin lyhyttä sen 40, eikä sitten huomaa. Kun se huomaa, siitä kyllä selviytyy.

Lue lisää

Oletko todella lääkäri, minulla on ollut diabetes 15 v. Hyvin olen pärjännyt, vaikka insuliinihoito pistoksin on ollut koko ajan. Nyt kun pääsin eläkkeelle , voin vielä paremmin .kun seuraa verensokeria ja ruokailua.tv. ELÄMÄLLE KIITOS.

Käsittääkseni nuo elimistön omat mekanismit verensokerin nostamiseen toimivat/tehoavat pumppuhoidossa aivan samalla tavalla kuin pistoshoidossa olevallakin diabeetikolla. Edellytyksenä on tietenkin, että basaali (= pumpun jatkuvasti pumppaama perusinsuliini) on säädetty oikein. Tuo perusinsuliini on oikein sädettynä sen verran pieni, ettei se "voita" elimistön omaa vastareaktiota alhaiselle verensokerille. Shokin yllättäessä olisi tietysti parasta, jos joku älyäisi ja osaisi irrottaa pumpun.

pumppulainen kirjoitti:

Käsittääkseni nuo elimistön omat mekanismit verensokerin nostamiseen toimivat/tehoavat pumppuhoidossa aivan samalla tavalla kuin pistoshoidossa olevallakin diabeetikolla. Edellytyksenä on tietenkin, että basaali (= pumpun jatkuvasti pumppaama perusinsuliini) on säädetty oikein. Tuo perusinsuliini on oikein sädettynä sen verran pieni, ettei se "voita" elimistön omaa vastareaktiota alhaiselle verensokerille. Shokin yllättäessä olisi tietysti parasta, jos joku älyäisi ja osaisi irrottaa pumpun.

Lue lisää

Kysäisinpä uteliaisuuttani asiaa lääkäriltä ja hän sanoi, että voipi olla menoa jos tuolla tavoin käy ja kestää riittävän pitkään ennen kuin saa apua. Pumppu kuitenkin pumppaa koko ajan lisää insuliinia ja jos se on säädetty pitämään verensokeri suurinpiirtein tasaisena tai laskemaan aamua kohden ei maksasta ole silloin paljon apua.

Mulla itellä sensoroiva pumppu, joten se hälyttelee, jos verensokeri laskee tai nousee liikaa. Ja periaatteessahan pumppu pumppaa sen saman insuliinimäärän, mikä muutoin pistettäisiin illalla ennen nukkumaanmenoa (esim . levemir)

Kerrankin järkevä kommentti

10-vuotiaalla tyttärelläni on myös diabetes. Heidän luokkansa oli lähtenyt noin 4km päähän luistelemaan koululta. Aamulla oppilaat pääsivät vanhenpiensa kyydillä kentälle jos halusivat. Vein sitten tytön ja hänen ystävänsä kentälle. Tytöllä oli sitten tullut paha olo luistelemassa. Opettaja oli käskenyt tytön menemään luistin koppiin mittaaman verensokerin. Se oli sitten ollut alle kolmen. Joten hän oli sitten juonut pillimehun ja syönyt puolikkaan banskun. Luistelua oli enää jäljellä 10min. Joten hän sai levätä sen aikaa. Kentällä oli myös muita luokkia ja yksi opettajista oli autolla. Joten opettaja oli sitä mieltä että tyttö menee takaisin koululle auto kyydillä. No tytöllä oli sitten pulkka mukana ettei tarvitsisi kantaa painavaa kassia. No sitten hän oli antanut pulkan ystävälleen että ystävän ei tarvisi kantaa omaa painavaa luistin kassia koululle. No sitten tytön ystävä huusi että Jenni heidän yksi ilkeä luokkalainen ja hänen ystävänsä heittivät kassit pulkkaan. Kun muut olivat sitten tulleet koululle. Tyttöni oli suuttunut niin kovin että oli alkanut tappelemaan Jennin kanssa. Siksi että hän ja hänen ystävänsä olivat laittaneet kasinsa hänen pulkkaan. Opettaja oli sitten puolustanut Jenniä ja tyttöni suuttui sitten siitä niin paljon että kosti opettajalle. Hän huusi koko luokan edessä että murhaa itsensä typerän opettajan ja Jennin takia pistämällä 210 insuliini yksikköä. Opettaja sitten huolestui ja soitti minut rauhoittamaan tytön koululle ja hakemaan hänet pois sieltä. Että hän olisi kuulemma vaara muille luokkalaisille. -.-

ketoasidoosi ei johdu korkeasta verensokerista vaan insuliinin puutteesta. Korkea verensokeri ei siis itsessään aiheuta ketoasiidoosia.

Insuliinipuute saa aikaan sen, että solut eivoi käyttää energian tuotannossa glukoosia, joten elimistö alkaa tuottaa energiaa rasvakudoksesta vapautuvista rasvahapoista. Niiden polttaminen puolestaan synnyttää vereen ketoaineita eli happoja, jotka happamoittaa veren. Samanaikaisesti insuliinipuutteen takia maksa alkaa vapauttaa glukoosia, joka insuliinipuutteen takia jää kiertämään vereen. Tuosta seuraa se, että verensokeri nousee vaikka ei syötäisi mitään. Elimistö päätyy ensin ketoosiin ja sitten mahdollisesti hyvinkin nopeasti voi kehittyä ketoasidoosi eli happomyrkytys

Ketoasidoosiin liittyy siis korkea verensokeri, mutta se ei ole se mikä keoasidoosin aiheuttaa vaan syy on insuliinin puute, josta seuraa veren happamoituminen ja verensokerin nousu pilviin.

Kuoleminen on yleisin kuoleminsyy.

Pahaveli kirjoitti:

Kuoleminen on yleisin kuoleminsyy.

kuolemisensyy(ja ehkä liian moni viinilasi)

Luulisin että tuossa tapauksessa ei voi käyttää sanontaa "kuolla diabeetikon takia". Kaupunkinopeuksissa diabeetikko ehtii pysähtyä kun tuntee hypon tulevan. Muutaman kerran on uutisoitu kuinka auto oli pysäytetty keskelle katua tuntemattomasta syystä eikä kuski ollut tajuissaa, mutta näistäkin iso osa taitaa olla sammuneitä känniläisiä.
Suuremmissa maantienopeuksissa alkaa tulla vahinkoja jos hypo tulee yllättäen, mutta tuolloinkin harvemmin sivullinen kuolee, yleisemmin diabeetikko itse vammautuu tai jopa kuolee ojaanajossa tai johonkin esteeseen törmäyksessä.
Uskoisin että lääkäri ajattelee enemmän diabeetikon omaa terveyttä kun ei anna enää ajo-oikeutta lääkärintarkastuksessa. Jos lääkärintarkastuksessa todetaan että hypot on ollut harvinaisia ja ne tunnistetaan hyvin, ajokorttia ei oteta pois. Niin ja etköhän sinäkin ole käyttänyt jo ajokorttiasi koko rahan edestä.
No katsotaan miten tässä käy itselleni kun lääkärintarkastus ajokorttia varten on edessä vähän päälle vuoden kuluttua. Hypoja on ollut erittäin harvoin ja silloinkin vain lievinä, helposti tunnistettavina.

Insuliinia on liikaa verenkierrossa (ei ole mahdollista luonnollisesti). Insuliinishokilla tarkoitetaan yleensä tajuttomuustilaa joka on syntynyt esimerkiksi sen vuoksi että on otettu liian suuri insuliiniannos. Joskus tilanne voi syntyä siitä että otetaan insuliinia , mutta ei syödäkään ateriaa jostain syystä (unohdetaan, kiire tms.).

On_liikaa kirjoitti:

Insuliinia on liikaa verenkierrossa (ei ole mahdollista luonnollisesti). Insuliinishokilla tarkoitetaan yleensä tajuttomuustilaa joka on syntynyt esimerkiksi sen vuoksi että on otettu liian suuri insuliiniannos. Joskus tilanne voi syntyä siitä että otetaan insuliinia , mutta ei syödäkään ateriaa jostain syystä (unohdetaan, kiire tms.).

Lue lisää

Insuliinishokin syntyminen ei välttämättä vaadi sitä, että pistetään liikaa insuliinia tai unohdetaan syödä vaikka on pistetty insuliinia.

Insuliinishokki voi syntyä myös liikunnan seurauksena, koska liikunta pudottaa verensokeria tehokkasti. Jos liikutaan paljon mutta ei muisteta syödä niin verensokeri voi pudota niin, että syntyy insuliini shokki kun veressä on kuitenkin insuliinia keinotekoisesti niin tuo on todellinen riski. Samaten esimerkiksi saunominen pudottaa usein verensokeria hyvinkin tehokkaasti niillä, jotka ovat insuliinihoidossa. Yksi syy on myös alkoholin käyttö ilman, että muistetaan syödä. Tyypin 1 diabeetikon on syytä mennä nakkarille biletyksen jälkeen ja myös bilettäessä pitää muistaa syödäkin. Maksa ei pysty samanaikaisesti polttamaan alkoholia ja pullauttamaan glukoosia vereen tarvittaessa verensokerin mennessä matalalle ja siitä voi seurata verensokerin putoaminen liian alas ja jopa insuliinishokki. Joka vuosi eesimerkiksi festareilla joutuu diabeetikkoja ensiaputelttaan sen takia, että juodaan alkoholia, heilutaan lavan edessä pitämässä hauskaa mutta ei muistetaa syödä.

Anonyymi kirjoitti:

Insuliinishokin syntyminen ei välttämättä vaadi sitä, että pistetään liikaa insuliinia tai unohdetaan syödä vaikka on pistetty insuliinia.

Insuliinishokki voi syntyä myös liikunnan seurauksena, koska liikunta pudottaa verensokeria tehokkasti. Jos liikutaan paljon mutta ei muisteta syödä niin verensokeri voi pudota niin, että syntyy insuliini shokki kun veressä on kuitenkin insuliinia keinotekoisesti niin tuo on todellinen riski. Samaten esimerkiksi saunominen pudottaa usein verensokeria hyvinkin tehokkaasti niillä, jotka ovat insuliinihoidossa. Yksi syy on myös alkoholin käyttö ilman, että muistetaan syödä. Tyypin 1 diabeetikon on syytä mennä nakkarille biletyksen jälkeen ja myös bilettäessä pitää muistaa syödäkin. Maksa ei pysty samanaikaisesti polttamaan alkoholia ja pullauttamaan glukoosia vereen tarvittaessa verensokerin mennessä matalalle ja siitä voi seurata verensokerin putoaminen liian alas ja jopa insuliinishokki. Joka vuosi eesimerkiksi festareilla joutuu diabeetikkoja ensiaputelttaan sen takia, että juodaan alkoholia, heilutaan lavan edessä pitämässä hauskaa mutta ei muistetaa syödä.

Lue lisää

Mutta tuossa tilanteessa pitäisi olla järki päässä ettei pistetä insuliinia lisää ilman mittauksia jos aikoo juhlia.
Minulla tuli joskus aamuyön hypoja kun pistin pitkävaikutteisen insuliinin illalla ja tuli otettua muutama paukku (verensokeri romahti aamuyöllä syömisestä huolimatta). Nykyisin pistän pitkävaikutteisen (Toujeo) aamulla, eikä yöhypoja ole enää ollut.

Kerrankin Veijo on kopioinut asiallisen ohjeen!

Jos noudattaa LCHF- ruokavaliota, glukagonin teho saattaa heikentyä hypoglykemian hoidossa maksan riittämättömien glykogeenivarastojen vuoksi.
Näin ollen insuliinia käyttävät ja vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavat henkilöt tarvitsevat ylimääräistä glukoosin seurantaa vakavan hypoglykemian turvallisesti havaitsemiseksi ja hallitsemiseksi.

Kaivoitko itse vanhan ketjun esiin? Kuka ja miksi tämän kaivoi, ei enää selviä koska ylläpito poisti viestin asiattomana.

D2 ei tapa, mutta hoitamattomana tai huonosti hoidettuna sen aiheuttamat oheissairaudet vievät hautaan.

Salakavalin "tappaja" on ketoasidoosi. Ellei diabeetikkoa saada nopeasti sairaalaan, kuolema voi tulla. Tämä voi olla suuri "tappaja" köyhien maiden D1:lle joille insuliinin saanti on mahdotonta.

Tekeekö rasvan syöminen ihmisestä ikiliikkujan? Uskallan väittää, ettei yksikään LCHF- kuuria noudattanut ole selvinnyt elämästä hengissä.

Jos noin käy niin se on ehdottomasti hengenvaarallista, mutta siitä voi kyllä selvitä jos sulla on jotain makeaa riittävästi saatavilla. Mielellään tuoremehua tai sokerillista limua. Jos ajoissa tajuaa mitä kävi ja on saatavilla esimerkiksi makeaa limua tai mehua niin ei välttämättä ole hätää, mutta sillon pitää kyllä mitata verensokeria tiheään ja pitää todellakin olla ssitä makeaa joka nostaa nopeasti verensokeria. Jos ei tajua ajoissa mitä kävi tai ei ole saatavilla makeaa niin siinä voi käydä huonosti.

Mua ei pelota tää keskustelun aihe tai vaikka pelottaisi niin en myönnä sitä joten jatkakaahan tätä keskustelua mun mielikseni

Vielä tuohon lisäyksenä. Käyttäytyminen on kuin 16-vuotiaalla teiniprinsessalla ja pitää olla tyyliin ruhtinaallinen kuningaskohtelu, kaikki melkein pitää olla valmiina nokan edessä. Ei kukaan ole näin kermaper*e.

Ehkä se on juuri ongelma, että hän on sairastanut lapsesta asti. Voisin kuvitella, että muu perhe ottanut aikaisin vastuun hänen terveydestään ja ei sitten koskaan tapahtunut sitä itsenäistymistä ja vastuun kantoa omista asioistaan, vaan päinvastoin syntyi kapinoiva ja ristiriitainen suhde itsensä hoitamiseen. Vaikka toimintakyvyn ja raajojen menetys on aivan järkyttävä asia käsiteltäväksi, niin osa diabeetikoista voi myös vähän kuin luovuttaa, uhriutua, kun hyväksyy näkemään sairautensa parantumattomana joka etenee todennäköisesti pahemmaksi jossain vaiheessa. Harva kumminkaan tajuaa, että se kaikki panostettu vaiva ja terveelliset elämäntavat arjessa ennaltaehkäisee merkittävästi sitä, että ei tarvitse mennä toimenpidepöydälle, kuin parhaassa tapauksessa vasta vanhuusvuosinaan.

Ilman kahtakin jalkaa voi kumminkin elää vielä vuosia, että se ei välttämättä ole aina kuoleman tuomio. Olen törmännyt hyvävointiseen diabeetikkoon, joka oli menettänyt molemmat jalkansa vähän yli 10 vuotta sitten. Kohtaamishetkellä tämä oli tosin vasta noin 60 vuotiaas. Sekään ei ole itsestään selvyy, sillä hän teki työtä terveytensä eteen ja oli esim. normaalipainoisen oloinen jalattomaksi, mikä ei voi olla helppo saavutus.

Omaishoitaja tai/ja hoitaja apulaisena on ainakin tulossa, jos ei ole jo nykyhetkeä. Sitten kun pyörätuoliin ei enää kotikonstein päästä, niin sitten varmasti johonkin palvelutaloon muutto. Se on todennäköisemmin vasta sitten jos molemmat jalat menetetään. Se on valitettavasti se polku mitä suuntaan ollaan nyt menossa ja pahasti näyttää sille, että teidän muiden on vain hyväksyttävä se.

Jotkut eivät koskaan kasva aikuisen tasolle, se ei ole suoraan ehkä vammaisuutta, mutta ehkä jonkinlaista henkistä jälkeenjääneisyyttä, mitä ei vielä tunneta tämän päivän lääketieteessä. Se on sitten teidän muiden tehtävä olla välittämättä siitä paskasta mitä sairas heittää teidän niskaanne, kun osoitatte välittävänne. Masentunutkin todennäköisesti kertomasi perusteella on. Ehkä ainut keino auttaa tätä loppupeleissä pitämään itsestään parempaa huolta on, jos tämän saisi hakemaan apua psykiatrilta, jotta voisi käsitellä sitä miksi kokee hoidot ja elämäntavat niin vastenmielisiksi ja turhiksi juuri itsensä kohdalla. Se voisi antaa uutta perspektiiviä hänelle omasta käyttäytymisestään, jotta osaisi lähteä muuttamaan omia toimintatapojaan ja reaktioitaan näin päivänselviin ja yksinkertaisiin asioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se on juuri ongelma, että hän on sairastanut lapsesta asti. Voisin kuvitella, että muu perhe ottanut aikaisin vastuun hänen terveydestään ja ei sitten koskaan tapahtunut sitä itsenäistymistä ja vastuun kantoa omista asioistaan, vaan päinvastoin syntyi kapinoiva ja ristiriitainen suhde itsensä hoitamiseen. Vaikka toimintakyvyn ja raajojen menetys on aivan järkyttävä asia käsiteltäväksi, niin osa diabeetikoista voi myös vähän kuin luovuttaa, uhriutua, kun hyväksyy näkemään sairautensa parantumattomana joka etenee todennäköisesti pahemmaksi jossain vaiheessa. Harva kumminkaan tajuaa, että se kaikki panostettu vaiva ja terveelliset elämäntavat arjessa ennaltaehkäisee merkittävästi sitä, että ei tarvitse mennä toimenpidepöydälle, kuin parhaassa tapauksessa vasta vanhuusvuosinaan.

Ilman kahtakin jalkaa voi kumminkin elää vielä vuosia, että se ei välttämättä ole aina kuoleman tuomio. Olen törmännyt hyvävointiseen diabeetikkoon, joka oli menettänyt molemmat jalkansa vähän yli 10 vuotta sitten. Kohtaamishetkellä tämä oli tosin vasta noin 60 vuotiaas. Sekään ei ole itsestään selvyy, sillä hän teki työtä terveytensä eteen ja oli esim. normaalipainoisen oloinen jalattomaksi, mikä ei voi olla helppo saavutus.

Omaishoitaja tai/ja hoitaja apulaisena on ainakin tulossa, jos ei ole jo nykyhetkeä. Sitten kun pyörätuoliin ei enää kotikonstein päästä, niin sitten varmasti johonkin palvelutaloon muutto. Se on todennäköisemmin vasta sitten jos molemmat jalat menetetään. Se on valitettavasti se polku mitä suuntaan ollaan nyt menossa ja pahasti näyttää sille, että teidän muiden on vain hyväksyttävä se.

Jotkut eivät koskaan kasva aikuisen tasolle, se ei ole suoraan ehkä vammaisuutta, mutta ehkä jonkinlaista henkistä jälkeenjääneisyyttä, mitä ei vielä tunneta tämän päivän lääketieteessä. Se on sitten teidän muiden tehtävä olla välittämättä siitä paskasta mitä sairas heittää teidän niskaanne, kun osoitatte välittävänne. Masentunutkin todennäköisesti kertomasi perusteella on. Ehkä ainut keino auttaa tätä loppupeleissä pitämään itsestään parempaa huolta on, jos tämän saisi hakemaan apua psykiatrilta, jotta voisi käsitellä sitä miksi kokee hoidot ja elämäntavat niin vastenmielisiksi ja turhiksi juuri itsensä kohdalla. Se voisi antaa uutta perspektiiviä hänelle omasta käyttäytymisestään, jotta osaisi lähteä muuttamaan omia toimintatapojaan ja reaktioitaan näin päivänselviin ja yksinkertaisiin asioihin.

Lue lisää

Kuulostaa surulliselta, masentuneelta ja luovuttaneelta veljesi. Diabetes on vaativa ja kuormittava sairaus, ja monesti diabeetikko jää vaille henkistä tukea, vertaistukeakin. Hoito ei ole pelkkää insuliinin pistämistä tai pistämättä jättämistä, jos hyvä hoitotasapaino ilman vaarallisia hypoja on tavoitteena. Lopulta sairaan on itse ymmärrettävä ja nähtävä vaivaa terveytensä eteen. Moni väsyy ajoittain, uupuu kun sokerit ei hyvästä hoidosta huolimattakaan mene niin kuin pitäisi. Helposti osa turhautumisesta kasautuu läheisten harteille. Voin samaistua osittain veljesi tarinaan. Sairastuin lapsena ja alku meni hyvin. Sitten tekniikka ja heittelevät sokerit joita en millään saanut kuriin. Pari pelottavaa matala kokemusta, jäi pelko ja kuin huomaamatta aloin pitää sokeritasoa vähän korkeammalla varmuuden vuoksi. Tilanne jatkui, ehti kehittyä jo silmiin muutoksia, jalan haava ei parantunutkaan, albumiinia kehittyä virtsaan. Havahtuminen ja sokeritasapainon vimmaista parantelua (hypopelon kanssa) nyt viimeiset vuodet.

MINULLA ON DIABETES.SURULLISTA KUN VELJESI EI OLE HOITOJA VASTAAN.MINÄKIN OLEN OMANTIENI KULKIJA, SIKSI YMMÄRRÄN VELJEÄSI.OLEN PISTÄNYT INSULIINIA JO KAUAN, EN OLE VIELÄ KUOLLUT, MUTTA SE ON KOHTA EDESSÄNI.

Olen kiitollinen siitä, etten itsekään ole saanut kohtauksia ja olen hypoissa aina ollut toimintakuntoinen. Kerran omaa hölmöyttä lukema oli sormenpäästä 1.8 (luulin että on resistanssia ja söin hitaasti imeytyvän aterian aivan liian myöhään) ja silti sain normaalisti otettua mehua.

Urheilen ja teen metsätöitä, joten korkeat sokerit ei ole ongelma, mulla ei esim. diagnoosin jälkeen ollut ikinä yli 20 mmol arvoja, saa ihan tosissaan jo ryssiä jos on yli 14.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kiitollinen siitä, etten itsekään ole saanut kohtauksia ja olen hypoissa aina ollut toimintakuntoinen. Kerran omaa hölmöyttä lukema oli sormenpäästä 1.8 (luulin että on resistanssia ja söin hitaasti imeytyvän aterian aivan liian myöhään) ja silti sain normaalisti otettua mehua.

Urheilen ja teen metsätöitä, joten korkeat sokerit ei ole ongelma, mulla ei esim. diagnoosin jälkeen ollut ikinä yli 20 mmol arvoja, saa ihan tosissaan jo ryssiä jos on yli 14.

Lue lisää

MUKAVAA KUULLA. TV. SAMIS

Tähän lisäyksenä et on liian laihakin. Yhtä luuta ja nahkaa. Voin jo omalta osalta sanoa et ei tämä miltään normaalilta vaikuta enää ja alkaa jo lopun alku häämötellä. On hoitokoti kunnossa vaan kun ei... Pitää sinnittää kotona...