Kun puolisot riitelee, nousee aina esille raha.
Miehen rahoista kiistelee ex vaimo ja lapset, ja hyvässä lykyssä vielä mihen uusi nainen lapsineen,josta on järkyttävää kun mies maksaa elareita, eikä hänen lastensa elämää.
Jos mies tajuisi mitä elämä maksaa, tuskin hän ottaisi omien lasten suusta leipäpalaa.
Miehen rahoista kiistelee ex vaimo ja lapset, ja hyvässä lykyssä vielä mihen uusi nainen lapsineen,josta on järkyttävää kun mies maksaa elareita, eikä hänen lastensa elämää.
Jos mies tajuisi mitä elämä maksaa, tuskin hän ottaisi omien lasten suusta leipäpalaa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
"Jos mies tajuisi mitä elämä maksaa, tuskin hän ottaisi omien lasten suusta leipäpalaa."
Vastaan tuohon että jos lähiäiti tajuaisi että ex miehen pitää elää ja syödä itsekkin sekä kasvattaa ja kustantaa mahdollisen uuden kumppanin kanssa syntyneet lapset niin ehkä hän silloin ymmärtäisi ettei se exä pysty kustantamaan lähiäidin shoppailuja yms. rahareikiä!
Miksi eronneen isän ns. "uusien" lasten pitäisi tulla toimeen esim. 10€/kk mutta sen isän ns. "vanhat" lapset tarvitsisivat 250€/kk?
Totta puhut. Elatusapukuvio kaipaisi uudistamista. Uusioperheet ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, ja aika ja perhemallit ovat muuttuneet rajusti viime vuosina. Yhteiskunnan päättäjien pitäisi enemmän säätää tukea verohelpotuksina lapsiperheille, kuin mätkästä selvää tukirahaa pöytään.
Olen jo neljännesvuosisadan ollut sitä mieltä, että elatusapu tulisi olla kaikille samansuuruinen - kuten lapsilisäkin, ja sen ylittävästä vapaaehtoisesta osasta maksaja saisi kunnon verovähennykset, kuten hyväntekeväisyyslahjoituksissakin. Lapsen hyväksihän se ylimääräinen menee.
Lapsilisän kasvaminen lapsilukeman mukaan pitäisi kääntää päälaelleen. Mitä enemmän lapsia, sitä pienemmäksi lapsilisä kävisi. Ja yh-korotus voisi olla taas vuosikymmenten jälkeen verovähennyksenä, eikä suora sosiaalinen tukiraha.
Mutta ettei ihan makeiluksi mene, myös uusioperheen perustajan tulisi laskea, onko hänellä varaa tehdä lapsia kahden eri kumppanin kanssa. Jonkun näköistä itsekuria lapsentekohalukkuuteenkin pitäisi löytyä, eikä tuudittautua yhteiskunnan tukien varaan lisääntymisvietissäänkään. Jos uusioperheessä jo on sinun ja minun lapsia yhteensä kuusi, pitäisi miettiä, oliko alkuperäisessä perhekuviossakaan suunnitteilla seitsemän tai kahdeksan lasta.
Eräs tapa rajoittaa hinkua täyttää puoli Suomea uusioperheillä (ja niiden tuomilla ongelmilla) olisi lopettaa etävanhemman elatusvelvollisuus kun lähi perustaa uuden perheen. Eli ei olisi muita vaihtoehtoja kuin tietyntyyppinen "taloudellinen adoptio" joka olisi nimeltään jtn "Pariskunnan yhteinen taloudellinen vastuu yhteisistä lapsista muodotettaessa uusioperhemäinen parisuhde"
Jessus mä odotan vastauksia tähän. Toivottavasti ei käy astridthuurssit ja satele tappouhkauksia :D
Bravo!!
Sulla on järkeä päässä :)
Ehdottaisin vielä, että hyvätuloiset eivät saisi lapsilisiä ollenkaan, siinä säästää vaikka kuinka paljon.
Ei vaan uusilta lapsilta pitää evät elarit ja lapsilisät.
Ensimmäisille pitää maksaa korotettuna lapsilisät ja elarit, mutta seuraavat jäätkööt ilman. Mies maksakoot omasta pussistaan jos tekee lisää eikä hoida ensimmäisiä kunnialla.
Ai niin :/ Mähän oon femakko ja jätetty ja läski plösö ja en koskaan saa ukkoa saatika sellasta joka vielä jaksais mun älyttömiä oikkuja ja mun pitäis syödä lääkkeitä mielenterveysongelmaani mut mä tiedän että muut ei tiedä mitään joten tietenkään noiden elareiden ja lapsilisien epääminen ei tietenkään koske niitä eronneiden äitien tekemiä lapsia!
"lopettaa etävanhemman elatusvelvollisuus kun lähi perustaa uuden perheen."
Tuota noin... Otetaanko siltä etältä samalla huoltajuuskin pois? Kielletään tapaamiset? Katsos kun jos on lapsia yhdessä tehty, niin yhdessä ne elätetäänkin, oltiin yhdessä tai ei. Jokainen on vastuussa tähän maailmaan saattamistaan lapsista, perusti heidän toinen vanhempansa miten monta perhettä tahansa.
"Otetaanko siltä etältä samalla huoltajuuskin pois?"
Mielestäni vain taloudellinen adoptio riittäisi. Tarkoituksena olisi, että uusioperhe eläisi yhtenä, kokonaisena taloudellisena yksikkönä ja etävanhemmalla säilyisi tapaamisoikeus.
Aihetta pitää hioa, ja siksi siitä tässä nyt vaivataan.
Mielestäni aikuisten ihmisten pitäisi tarkemmin miettiä uusioperheen perustamista eikä hetken päähänpistosta muuttaa yhteen asumaan. Jos uuden avo- tai avioliiton perustamista joutuisi harkitsemaan järkiperustein, ilman yhteiskunnan tukia, moni kokeilu jäisi tekemättä lasten parhaaksi. Leikkimielisesti sanottuna lapsen elatus olisi perheeseen liittyvän uuden puolison etukäteen pohtima velvoite ja varmistaisi sitoutumisen?
Isättömien lasten kohdalla muutos tarkoittaisi sitä, että yhteiskunnan maksama elatustuki jäisi pois. Etävanhemmalle se lisäisi oikeudenmukaisuutta ja mahdollisuutta perustaa tahollaan uusioperhe. Mieti jatkumoa. Uusioperheen exät perustaisivat uusioperheet ja näiden uusioperheiden exät taas tahoillaan jne. Mutta muutos olisi suuri, en kiellä ja tukiin tottuneelle kansalle varmasti liian kova pala purtavaksi.
Kaiken lisäksi byrokratia kevenisi eli jälleen verorahoja säästyisi.
Kerronpa esimerkin muutaman vuoden takaa.
Parikymppinen yh-äiti tapasi lapsettoman miehen, he menivät naimisiin ja isättömäksi sanottu lapsi siirtyi miehen nimille. Äiti ei ollut saanut lapsestaan lapsilisää tai elatustukea, eikä asumistukea työsuhdeasuntoonsa. Päivähoitojärjestelmää ei ollut. Pariskunta sai yhteisen lapsen muutama vuosi häiden jälkeen. Silloin molemmista lapsista sai jo pienen lapsilisän, niin pienen ettei sillä ollut suurtakaan merkitystä tuloihin. Molemmat vanhemmat kävivät työssä, rakensivat velkarahalla (ilman arva-lainaa, koska sitä sai vain varakkaat) ja hartiapankilla yhdessä ok-talon ja elivät elämänsä onnellisina yhdessä loppuun saakka. Sen pituinen se.
Mielestäni isovanhempieni yhteiselämä vuodesta -42 on esimerkki, miten ihmisen kuuluisi ottaa vastuu omasta elämästään. Useampiin lapsiin heillä ei ollut varaa, koska lainat oli maksettava ja äitiyspäivärahoja ei tunnettu, ei edes kattavaa päivähoitojärjestelmää. Isoäitini kertoi ettei olisi missään nimessä voinut ajatellakaan saavansa toista lasta yksinään, sillä rahat eivät olisi millään riittäneet koska yhdenkin kanssa oli jo hyvin vaikeaa.
Miksi nykyajan ihmiset kuvittelevat että he voivat lisääntyä vastuuttomasti, vailla palkkatuloja ja koulutusta, nojautuen vain ja ainoastaan yhteiskunnan tukiin lisääntyessään? Onko lastenteko vailla rahoituksen omavastuuta oikein? Miksi pankit ottavat lainoittaessaan lapsilisät tulopuolelle?
Lisäisin vielä sen, että sekasotkuista tukien väärinkäyttöä vähentäisi myös palauttamalla irtolaislaki (lakkautettiin -86) joka estäisi asunnossa vailla vakinaista osoitetta elävien pitäaikaisen majailun ja kotikuntalain muuttamisen siten että asunnossa tilapäisesti asumisesta olisi ilmoittamisvelvollisuus isännöitsijälle.
Näin loppuisi ainakin suunnitelmallinen sosiaalitukien väärinkäyttö osassa avoliitto-/yh-perheitä.
Pari ensimmäistä pykälää kirtolailaista menee näin:
1 §. Irtolainen on tämän lain mukaan:
1) Työhön kykenevä henkilö, joka toimettomana, riittäviä elatusvaroja vailla, kuljeksii paikkakunnalta toiselle, elleivät asianhaarat osoita hänen hakevan työtä;
2) sellainen työhön kykenevä henkilö, jolla on tapana vieroksua työtä ja sen vuoksi joutuu köyhäinhoidon tarpeeseen tai tulee ylivoimaiseksi rasitukseksi toiselle henkilölle ja siten ilmeisesti saattaa tämän vaaraan joutua tarvitsemaan köyhäinhoitoa itselleen tai sille, josta hänen lain mukaan on pidettävä huolta;
Yleensä se etävanhempi on se,joka sen uuden suhteen ensin solmii,lähivanhemman ollessa enemmän tai vähemmän sidoksissa lapseensa,ei siinä ehdi/halua/jaksa uutta puolisoa etsiskellä samalla intensiteetillä kuin etä.Eli etällä on uusi perhe,lähillä lapsensa,kuka vastaa ensimmäisenä tulleiden lasten elatuksesta tässä tapauksessa? Lähi yksin?
Ja toisekseen,tuossa mallissa ei sen etän tarvitse miettiä onko hänellä varaa perustaa vaikka 5 perhettä pesueineen peräjälkeen,kunhan vaan varmistaa että exät kelpaa lapsiensa kanssa kierrätykseen :D
Ei mitään vastuuta,vain oikeuksia,niinkö?
Mikäli etä perustaa uuden perheen, hänellä on oltava varallisuutta siihen koska elatusvelvollisuus säilyy uudesta perheestä huolimatta siihen saakka kunnes 1. lasten lähi perustaa uusioperheen ja . Jos taas lähi perustaa uusioperheen, hänellä ja uudella puolisolla on oltava varallisuutta siihen koska etävanhemman elatusvelvollisuus päättyy.
Ei voi olla niin, että etä, joka maksaa lapsistaan alle Kelan elatustuen verran elatusta lisääntyy uuden puolison kanssa ja valittaa rahattomuuttaan.
Ongelmaksi näkisin ainoastaan sen, miten käy kun uusioperhekin hajoaa...
Eronneen siis kannattaa miettiä, tekeekö lisää lapsia jos talous on tiukalla.
Ihan näin etäisän näkökulmasta, vaikka ex-vaimoni uusi mies on kaikinpuolin asiallinen tyyppi, ei hän kyllä minun lastani adoptoi taloudellisesti eikä muutenkaan. Minä vastaan lapseni elatuksesta yhdessä hänen äitinsä kanssa, vaikka olemme molemmat tahoillamme uusissa liitoissa. Ajatuskin siitä että lapseni elatus siirtyisi toisen miehen vastuulle ärsyttää.
Ideasi on kuolleena syntynyt, mietipä ihan itsekin.
Ei se ole mikään idea. Se on vain tökimistä, kun en voi suoraan sanoa että ihmisten pitää lisääntyä tulojensa ja varallisuutensa mukaan eikä luottaa siihen että yhteiskunta huolehtii tekipä mitä tahansa. Aihe koskee kaikkia perheitä huoltomuotoihin katsomatta mutta ehkä vieläkin enemmän köyhiä ja pienituloisia uusio- ja yh-perheitä.
Ajatukseni ydin piilee siinä, että muutaman vuoden kuluttua ollaan tilanteessa, että perhe-etuuksia supistetaan rajusti ja silloin moni perhe on suonsilmäkkeessä omaa ajattelemattomuuttaan. Ihmiset nukkuvat ruususen unta ymmärtämättä että edessä on vaikeat ajat.
Mietipä perhekokojen muutoksia kaupungistumisen myötä. Palaa takaisin 50-luvulle ja mieti, montako lasta kaupunkilaisperheissä keskimäärin oli. Maalaisperheissä lapsia oli paljon, koska ruoka tuli pääosin omalta tilalta ja koko talonväki osallistui ruoan tuottamiseen. Kaupungissa ruoka oli ostettava kovalla rahalla, eikä perheillä ollut varaa kasvattaa perhekokoa yli varojensa. Missä kohdin tilanne on mennyt vinksalleen? Miksi työttömän ammattitaidottoman köyhän perheen koko kasvaa? Samasta syystä kun Suomen romaniväestö kulkee Ruotsin ja Suomen väliä sosiaaliluukulta toiselle. Samasta syystä Suomi on elintasopakolaisten haluttu kohdemaa.
Koska Suomessa lapsia tekemällä röyhkeimmät (huom painotus) pärjää paremmin kuin työtä tekemällä.
Vielä 60- ja 70 -luvuilla yh-äidin oli pakko mennä työhön äitiysloman jälkeen, koska ei ollut sosiaalietuisuuksia, joiden ansiosta olisi voinut jättäytyä kotirouvaksi. Toivon, että siihen palataan takaisin. Kotihoidonvapaaetuus on kuin kommunismin aate, joka kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Lieveilmiöt ja kotihoidinvapaan seuraukset ja kustannukset ovat liian korkeat, että sellaista voisi enää pitää yllä verovaroin.
Jos olet erimieltä niin anna vaihtoehto. Ihmisillä on tapana sanoa että huono ehdotus, huono ajatus, tyhmää juttua... mutta vaihtoehtoa verovarojen säästämiselle ei anneta.
Luuletko todella, ettei exäsi uusi mies osallistu lapsen elämän rahoittamiseen millään tavalla?
Älä takerru adoptio-sanaan niin voimallisesti, kyse ei ollut adoptiosta.
Maksetut lastenhoidon tuet 1985 ja 2010 (vuoden 2010 rahana)
Tilasto 4.2.2011
1985 perheitä 25 890 - lapsia 32 078 (1,2lasta /perhe)
Maksetut lastenhoidon tuet 57,4milj
2010 perheitä 88 718 - lapsia 125 852 (1,4lasta /perhe)
Maksetut lastenhoidon tuet 444,1milj
Huippuvuodet olivat 90-95 jolloin kotihoidon
suorat kust. nousivat 500:sta 700 milj euroon.
Ja kohta ollaan taas samoissa lukemissa.
Jos kotihoidontukea ei olisi lähdetty kehittämään määrällisesti, tämän päivän kustannus olisi 198milj euroa.
Ja viimeiseksi kysymykset; voivatko lapset sen paremmin, vaikka he saivat olla kotona kolme ensimmäistä vuotta. Entä äidit ja perheet? Olisiko tilanne tämän huonompi, vaikka kotihoidonetuus sosiaalisena tukena loppuisi? En usko, ehkäpä sillä päinvastoin olisi työllistävä vaikutus. Mene ja tiedä.
En, minä en luule etteikö lapseni äidin uusi mies osallistuisi lapseni elatukseen. Mutta vastuu siitä ei kuulu hänelle, se kuuluu minulle ja ex-vaimolleni. Mitä vaihtoehtoja tälle pitäisi olla? Ne elättävät lapsen jotka ovat hänet tähän maailmaan saattaneet, ei siinä vaihtoehtoja kaivata.
Miksi eron jälkeen lasten pitäisi kärsiä siitä että se ex mies tekee uusia lapsia,joiden elatus olisi tärkeämpää kuin niiden "vanhojen" lasten?
Itse pystyn kyllä omasta palkastani maksamaan omat shoppailuni,mutta on melko outoa että meidän yhteinen lapsemme putoaa arvoasteikolla monessakin asiassa sinne pohjalle,kun eksän ei tarvitse maksaa omasta pussista edes sitä minimiä kun ollaan lisäännytty uudessa suhteessa..?
Ja monen etäisän kannalta ongelmaksi tulisi myöskin se, että jos ei entinen vaimo olekaan pariutunut tai pariutumassa, niin isän elätettäväksi jäävät omat lapset JA ne uuden puolison lapset, joiden isä voi irtisanoutua elatusvastuustaan entisen vaimon uuden puolison vuoksi. Eli monen isän uuteen suhteeseen pääseminen riippuu ihan siitä, onko entinen vaimo vielä vapaa vai ei. Ja ne entiset vaimot kai joutuvat katsomaan itselleen lapsettomia miehiä, jotka eivät ole sidottuja lastensa elatukseen.
Entäs jos tämä uusioperhekin hajoaa? Joutuuko silloin lasten biologinen isä maksamaan uudestaan omista lapsistaan (puolisonsa lasten lisäksi), vai joutuuko tämä uusi mies maksamaan toisen miehen lapsista, joiden kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä? Vai jäävätkö nämä joskus yhteisesti hankitut lapset kokonaan äidin elätettäviksi? Vai vapautuvatko miehet elatusvastuistaan ja veronmaksajat maksavat jälleen?
Jos ei pysty entisiäkään lapsia kustantamaan, ei pidä tehdä uusia kakaroita. Jos niin tekee, elättäkööt mies sitten kaikki ilman tukia ja ilman kinaamista.
Ei ne lapset vaihtamalla parane, vai paraneeko?
Voi vittu mikä valopää: "Jos ei pysty entisiäkään lapsia kustantamaan, ei pidä tehdä uusia kakaroita. Jos niin tekee, elättäkööt mies sitten kaikki ilman tukia ja ilman kinaamista.
Ei ne lapset vaihtamalla parane, vai paraneeko?"
Sun ahneen yhäriruikuttajan mielestä eronneella isällä ei siis ole oikeutta tehdä uudessa suhteessa lapsia koska ns. entiset lapset ovat etusijalla mutta kun se uusia lapsia tekevä uudessa suhteessa oleva onkin eronnut äiti niin silloinhan sun vähä-älyisyyden ilmentymän mukaan ne äidin ns. uudet lapset ovat samalla viivalla niiden entisten lapsien kanssa.
Eikai ne lapset vaihtamalla parane mutta varmasti moni isä haluaa kokea oikeasti millaista on olla oikea isä lapsilleen ja sehän ei onnistu niiden ns. entisten lasten kanssa koska neljä vrk./kk ei todellakaan ole mitään isyyttä ja omien lastensa kanssa elämistä!
Sä taidat ollakin niitä miehiä jotka pukkaa mukulaa maailmaan suhteen ensimetreillä ja suksii sitten mäkeen kun arki astuu kuvioon. Itkeskelet sitten aina uusille neitokaisille baaritiskillä miten et saa olla isä lapsilles ja kohta on taas pullat uudessa uunissa.
Montako ex-perhettä sulla mahtaa olla? Tyyppi puhuu "entisistä lapsista", se kertoo jo aika paljon niistä syistä joiden takia et saa olla "oikea isä lapsillesi." Veikkaan että sulla on ainakin kolmen naisen kanssa "entisiä lapsia" ja yhä edelleen kuvittelet että vika perhe-elämän epäonnistumisiin on niissä naisissa eikä suinkaan sinussa...
Ja sen takia kannattaa jättää sitten se edellisestä suhteesta syntyneen lapsen elättäminen kokonaan äidin harteille vai? Niin,on se kumma että tosiaan niitä uusia lapsia on miehellä oikeus tehdä kun ei edellisistäkään pidetä huolta(kompaten edellistä).
Tippuuhan ne yh-etuudet siltä lähivanhemmaltakin jos muuttaa uuden miehen kanssa asumaan mutta silti on lapsi/lapsia elätettävänä.
Entisiä LAPSIA....uusia KAKAROITA???? Vittu että olet idari, lapsia ne on uudetkin!
lapset on aivan yhtä rakkaita huolimatta siitä onko ne tehty kumppani nro 1 vai nro 2 kanssa.
Puolisot paranee vaihtamalla :D
hohhoijakkaaa = "neitokainen" baaritiskeiltä ;) (mistäpä muuten tuo ruikuttaja olisi tiennyt mitä "niitä miehiä" juttelevat baaritiskillä) ;)
Hyi kamala,yhäri käy baarissa!!!!
Entä jos se onkin töissä siinä baaritiskillä kuuntelemassa sitä jurristen äijien paskanpuhumista?
Kolahtiko ikävästi? :D Ja tulipa taas todistettua että jokainen jonka kirjoitus ei miellytä, on tottakai ruikuttaja :D
Mistä päättelet että hohhoijakkaa on yhäri?
Rahalla on sellainen valta, minkä sille itse kukin haluaa antaa. Köyhäkin voi olla lahjomaton, mutta "rikas" ei koska ei olisi "rikas", jos niin tekisi.
Meillä mies maksaa entisen liiton lapsistaan elarit, kaikki harrastuskulut, puhelin+tietokone-kulut (niin laskut kuin tietoturva+netti+päivitykset jne), vaatteet ja harrastusvälineet.
Ja tässä ei puhuta pikkusummista vaan summa pyörii noin tonnissa/kk. Yleensä jopa enemmänkin, kun lapsille pitää ostaa uutta mopoa, pyörää tai maksaa kahden kuukauden vaihto-oppilassysteemit. Se tarkoittaa, että meidän pieni perheemme elää äärimmäisessä köyhyydessä. Olen kotona lasten kanssa ja käytännössä kotihoidontuki on ainoa (+lapsilisä) tulo. Joudun hakemaan ruokaa seurakunnalta ja joka kk mietin miten maksan laskut. Miehen kaikki tulot (tai noin 80%) menee entisen liiton lapsiinsa. Mies siis yrittäjä jolla menee yritys päin seiniä, mutta periksi ei anneta...
Olen tosi katkera ja vihainen siitä, että omilla lapsillani on pula ja puute. Mies vaan ei voi exälleen näyttää, että huonosti menee.
Olisiko teidän aika pitää pieni palaveri miehesi kanssa ja puolin ja toisin miettiä, mikä on tärkeää. Mielestäni miehelläsi on ongelma, jos hän rahoittaa lastensa elämää ylivarojensa koska haluaa näyttää exälleen varakkaampaa kuin onkaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että miehen pitäisi miettiä, onko hänellä varaa kahteen lapsikatraaseen, koska elatusmaksut ovat olleet tiedossa uusia lapsia suunnitellessa.
Miehen pitää ilmoittaa exälleen, että jatkossa hän pitäytyy sovituissa elatusavuissa ja jos mies ei tähän kykene.... sinulla on ongelma jonka voit ratkaista eroamalla ja vaatimalla omille lapsillesi kaikki samat edut kuin mies maksaa edellisenkin liiton lapsille.
Mielestäni sinullakin on syytä miettiä asemaasi ja paikkaasi perheessä, jos vain sivusta seuraat miehesi toilailuja.
Yrittäjyys ja elatusvelvollisuus on todella hankala yhdistelmä, jos yrityksellä menee huonosti; tuon olen itse oppinut kantapään kautta. Työkkäristä (kelalta) et saa luultavasti mitään, niin kauan kuin yrityksen toimintaa ei ole lopetettu. Sosiaalitoimesta saattaa saada jotain, mutta sekin on hankalaa.
Voimia teille.
Yrittäjyys ja perheen elättäminen on hankala yhdistelmä myös lähivanhemmalle ja ydinperheelle, jos yrityksellä menee huonosti. Silti ne omat lapsensa on elätettävä tavalla tai toisella.
ISÄN KUULUU MAKSAA LAPSISTAAN, JA JOS SE EI KÄY SULLE, MIKSI IHMEESSÄ MEIT VÄKISIN MIEHEN KANSA YHTEEN JOLLA ON LAPSIA?
En tajua että sitten aletaan vasta nariseen kun on myöhäistä?? Eroa, ei se ole vaikeeta, lähde pois... lapset ovat tärkeimmät, ei niitä KUNNON MIES jätä..
lissu se päiväkännin voimin sekoilee täällä taas ;)
veikkaisin tän kirjoituksista että nimi on Tiina :D, aivan kun hänen suustaan.