3-vuotias mummulassa

Tämä on ongelma. Näemme harvoin mummua ja mummia välimatkan vuoksi. Kun menemme kylään (viimeksi olimme viikon), tyttäreni käyttäytyy todella huonosti. Uhmaa koko ajan, kiukuttelee, huutaa, ei ole mihinkään tyytyväinen yms. Mummu yrittää kovasti keksiä kaikenlaista, mutta ja hetken tyttö jaksaa kiinnostua ja leikkiä, mutta koko ajan pitäisi olla leikittämässä joko äidin tai mummun, jos ei niin sitten alkaa loputon kiukuttelu, kitinä. Syömiset, nukkumaanmenemiset kaikki on yhtä uhmaa.

Kotona homma menee eritavalla. Kotona ollaan todella kiltisti ja nuo kaameat uhmapäivät ovat yhä harvemmassa ja harvemmassa..tyttö tottelee ja jäähyt tai muut keinot auttavat yleensä heti. Mummulassa jäähyt yms. heittävät tytön hysteeriseksi ja uhmakohtauksesta ei osaa toipua nopeasti.

Mummu on hyvä mummu, mutta alusta asti arvostellut kasvatustyyliäni, koska itse on vanhankannan tukkapöllyn yms. kannalla. Meillä ei ole tarvinnut oikeasti koskaan kotona antaa tukkapöllyä, kun tyttö on saatu tottelemaan muilla keinoin ja vielä suht. helposti. Mummu myös ilmaisee helposti mielipiteensä kesken episodin esim. "tuollainen käytös ei ole normaalia ym ym." ja tämä tyttöhän sen kuulee. En kyllä saa tässä suhteessa äidilleni mitään. Tämä on mielestäni johtanut siihen, että tyttäreni on jotenkin todella stressaantunut, kun olemme molemmat paikalla. En tiedä, en tiedä. Kun olen poissa, niin mummu kuulemma pärjää hyvin ja tyttäreni käyttäytyy hyvin. Näitä tilanteita on kuitenkin äärimmäisen harvoin.

Tää on tosi raskasta kun nähdään harvoin ja tuntuu, ettei mummu jaksa kuunnella kiukuttelevaa lasta ja osittain omalla lapsellisella mutinallaan ja käytöksellään provosoi tytärtäni tunnekuohussa. Minä siis olen hoitanut ojennuksen, mutta hän siellä takapiruna kommentoimassa milloin minulle milloin tyttärelleni vasten tahtoani...

Onko siis ongelma minussa, tyttäressäni vai mummussa? Olisi hyvä jos joku asiantuntija osaisi vastata minulle, miksi 3,5 vuotias tyttäreni kiukuttelee aivan valtavasti kun olemme mummulassa yhtäaikaa kaikki? Ja vielä kertauksena, homma toimii kotona. En koe olevani kauhean uhmiksen kanssa päivät pitkät vaan ihanan pienen tyttäreni. Meillä on myös alle vuoden ikäinen vauva, jota sitten mummu menee kehumaan uhmakohtauksen sattuessa ihanaksi kiltiksi yms...minusta tämä on väärin, mutta en voi dominoivalle äidilleni sanoa, koska loukkaantuu muutenkin joka asiasta ja näemme niin harvoin, että pidän laihaa sopua parempana kuin lihavaa riitaa.

Anyone? Help.

Ongelma myös ilmenee valitettavasti pääsääntöisesti vain juuri oman äitini luona, ei niinkään toisessa mummulassa...sielläkin sitä oli, mutta jotenkin saimme sen hallintaan nopeammin - jo ajat sitten.