Kiitän Pro "N" kirjoituksestasi. En haluaisi olla töykeä, mutta en näitä pöhköjä varten tarvitse puolestani puhujaa tai haaveeni selittäjää.
Tunnustin kirjoittaneeni Zetorin käydessä auringon lämmössä ja ollessani vielä puoliksi asennushypessä pätkän loppuun ajattelematonta asiaa. Pyrin sen heti oikaisemaan.
Oli keväisin päivä ja kaikki tuntui menevät putkeen. Nyt kaikki sitä tietoa halauvat tietävät latausmaailman veneeni sydämessä. Se ei pikkusielujen mätäkirjoittelusta muutu. Kunhan generaattori toimii ajatellusti ja pitkään.
Alus on toki elämäni tärkein asia. Olen sen tosiaan suunnitellut alusta alkaen itse. Käytin tietokoneella laskevaa/piirtävää venesuunnittelijaa ja työnjohtajaa metalliverstaalta avukseni niissä kohtia, joissa epäilin kykyjäni. Ammattilaiset korjasivat alta kuusi alkuperäistä ideaani. Aluksi he väittivät niitä olevan paljon enemmän.
Olen ajanut "N" kanssa jatkuvassa yli 20 s/m tuulessa, (puuskat 25-27!) kun etelästä Itämeri toi yli 2-3 m aallokkoa. Ei pelottanut. Ajoin aluksen kesän 2010 elokuun ukkosrintamassa satamaan kaatosateessa ja sivumyötäisessä, Hankoon Pohjois-Itämereltä. Surffasin jopa nautinnossa muutamia kertoja satametriä aallolla. Pyrkikää siihen "linereillänne"! Olen asunut kaksi kovinta talvea 30 vuoteen siinä. Lähden heti, kun paperit Venäjälle javeneeseen ovat kunnossa, ajamaan ulkokautta Viipuriin. Eikä yhtään pelota! Pelkop ja järkeäv suhtautuminen mereen ovat kaksi asiaa.
Tuo galvanointi, niklaus, kromaus, tai kuparointi ja pinnan elektrolyyttisesti tehty suojaus tuntu olevan vaikea asia täälläkin kirjoittaneille 5-9 "asiantuntijalle".
Itse halusin ensin tähän "N" pintaan sinkkauksen. Sen päälle sitten jonkin siirretyn kirkasmetallin. Ammattilaiset, jotka näitä tekee 365 vuorokautta vuodessa, selittivät melkein sormesta mitä tarkoittaa mikäkin.
Lähtö oli, että en halua nostaa venettä joka syksy kuiville ja painepestä ja harjata ja jynssätä. En myöskään halunnut joka kevät myrkkymaalata ja paikkailla Ferreksilaikkuja.
Päätös oli pinnoittaa pelkästä mustaraudasta tehty vene kaikkialta päältä, sisältä ja koteloistaan kuparilla. Lisäksi ulkopuolen pinta vesirajan päältä alas köliin sai ekstrakäsittelyä. (kielitaitoiset saavat googlattua satoja sivuja pinnoiteaiheesta eng. sak. ruots. ja ita. jos osaavat!)
Olen juuri tänään tarkastellut alukseni pintakupain tilaa pinnan alta ja etenkin päältä.
Kupari on samoin, kuin eilen siihen laitettu. Ei se ole lionnut veteen, kuten jokin "tietäjä" tiesi. Ei se ole lentänyt tuuleen, kuten toinen väitti tapahtuvan. Ei se ole häipynyt Suomenlahteen, kuten kolmas vakuutti. Eikä se ole muuttunut ruosteeksi, kuten syksyllä espoolainen yrittäjä (Pipper-lentokoneita ja etsintäkelkkapartioita!) tiesi Espoon Iivisniemestä kertoa.
Kupari on vain siinä, kuten minulle vakuutettiin ja paperille vakuutus tehtiin urakoitsijan toimesta.
Voi olla, että vaivun ensiviikon jälkeen veneilyn nirvanaani, kuten tosiveneihmiset sen tietävät. Veekasimölisijät ja muut häiriköt saavat miettiä mitä on hiljainen tuuli matalassa maingissa, joka saattaa kuiskata jotakin kaislikossa kuulijalle....
Aulis Merenkulkija
haaveilija, haaveensa toteuttanut, eräänlainen Lokki Joonatan, joka oppi lentämään
Tunnustin kirjoittaneeni Zetorin käydessä auringon lämmössä ja ollessani vielä puoliksi asennushypessä pätkän loppuun ajattelematonta asiaa. Pyrin sen heti oikaisemaan.
Oli keväisin päivä ja kaikki tuntui menevät putkeen. Nyt kaikki sitä tietoa halauvat tietävät latausmaailman veneeni sydämessä. Se ei pikkusielujen mätäkirjoittelusta muutu. Kunhan generaattori toimii ajatellusti ja pitkään.
Alus on toki elämäni tärkein asia. Olen sen tosiaan suunnitellut alusta alkaen itse. Käytin tietokoneella laskevaa/piirtävää venesuunnittelijaa ja työnjohtajaa metalliverstaalta avukseni niissä kohtia, joissa epäilin kykyjäni. Ammattilaiset korjasivat alta kuusi alkuperäistä ideaani. Aluksi he väittivät niitä olevan paljon enemmän.
Olen ajanut "N" kanssa jatkuvassa yli 20 s/m tuulessa, (puuskat 25-27!) kun etelästä Itämeri toi yli 2-3 m aallokkoa. Ei pelottanut. Ajoin aluksen kesän 2010 elokuun ukkosrintamassa satamaan kaatosateessa ja sivumyötäisessä, Hankoon Pohjois-Itämereltä. Surffasin jopa nautinnossa muutamia kertoja satametriä aallolla. Pyrkikää siihen "linereillänne"! Olen asunut kaksi kovinta talvea 30 vuoteen siinä. Lähden heti, kun paperit Venäjälle javeneeseen ovat kunnossa, ajamaan ulkokautta Viipuriin. Eikä yhtään pelota! Pelkop ja järkeäv suhtautuminen mereen ovat kaksi asiaa.
Tuo galvanointi, niklaus, kromaus, tai kuparointi ja pinnan elektrolyyttisesti tehty suojaus tuntu olevan vaikea asia täälläkin kirjoittaneille 5-9 "asiantuntijalle".
Itse halusin ensin tähän "N" pintaan sinkkauksen. Sen päälle sitten jonkin siirretyn kirkasmetallin. Ammattilaiset, jotka näitä tekee 365 vuorokautta vuodessa, selittivät melkein sormesta mitä tarkoittaa mikäkin.
Lähtö oli, että en halua nostaa venettä joka syksy kuiville ja painepestä ja harjata ja jynssätä. En myöskään halunnut joka kevät myrkkymaalata ja paikkailla Ferreksilaikkuja.
Päätös oli pinnoittaa pelkästä mustaraudasta tehty vene kaikkialta päältä, sisältä ja koteloistaan kuparilla. Lisäksi ulkopuolen pinta vesirajan päältä alas köliin sai ekstrakäsittelyä. (kielitaitoiset saavat googlattua satoja sivuja pinnoiteaiheesta eng. sak. ruots. ja ita. jos osaavat!)
Olen juuri tänään tarkastellut alukseni pintakupain tilaa pinnan alta ja etenkin päältä.
Kupari on samoin, kuin eilen siihen laitettu. Ei se ole lionnut veteen, kuten jokin "tietäjä" tiesi. Ei se ole lentänyt tuuleen, kuten toinen väitti tapahtuvan. Ei se ole häipynyt Suomenlahteen, kuten kolmas vakuutti. Eikä se ole muuttunut ruosteeksi, kuten syksyllä espoolainen yrittäjä (Pipper-lentokoneita ja etsintäkelkkapartioita!) tiesi Espoon Iivisniemestä kertoa.
Kupari on vain siinä, kuten minulle vakuutettiin ja paperille vakuutus tehtiin urakoitsijan toimesta.
Voi olla, että vaivun ensiviikon jälkeen veneilyn nirvanaani, kuten tosiveneihmiset sen tietävät. Veekasimölisijät ja muut häiriköt saavat miettiä mitä on hiljainen tuuli matalassa maingissa, joka saattaa kuiskata jotakin kaislikossa kuulijalle....
Aulis Merenkulkija
haaveilija, haaveensa toteuttanut, eräänlainen Lokki Joonatan, joka oppi lentämään
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jorma voisi varovasti hieroa sun kiveksiäsi alaspäin pussiin?
Rauffi skrivaus! Karsa Krunan kundikin herkisty öögat märäks. Sä taidat tsännaa Raikun SMK:n laituris, ku sulla puupotski oli number trettanis siin Terviksen laidas? Sä kerra skrivasit, et sull olis SMK-runden. Mä funtsin hetke ja hiffasi sit, et sä oot se mun vieress ollut "helevetin proffa". Kaikki siis oike kliffas tankes ja ei mitää feeluu kanssa ikinä!
Onks su pakko tosiaa budjaa båtskis ja ruinaa safkaa melkein rälläkän könös? Dallaa Krunaa takas ja duunataan su life kondikseen!
Raikku
Mut mä budjaan välil tuol knubissa.
Nythän sopii sitten ministereiksi taas laittaakin kaikki valapatot, sikiönlähettäjät, asiakirjan vääräksi allekirjoittajat ja valanrikkojat. Pienemmistä rikoksista voin mainita ryhmäseksin, kudinpuikkoabortin (Soinille makoisa tieto, että ministerillä on oma-aborttinainen!) ja isäsnsä piinaamisen pikkuhousuisillaan 16 vuotiaana yläosattomissa!
Kas vain! Menneisyys tulee vastaan takaa. Kyllä muistan sinut, Ison-Raikun, Jörkan ja sen juristin? ... nimi unohtunut.
Kiitos vaan tarjouksesta, mutta lue, mikä on suunnitelmani, niin et kaipaa minua pasteeraamaan Tervasaareen. Kesäni tulee olemaan ulkosaaristossa ja Saaristomerellä rentouttavaa ja rauhallista olemista.
Hyvä ja sisällöllinen todella syvältä avautuminen sinulta. En enempää puutu asioihisi enää.
Tuosta kultaamisesta tiedän jotakin, kun olen sitä kotikonstein harrastanut. Ostin pilahintaan kultaromua 1980-luvulla. Omalla suola-kemikaliollani ja 12 V akkuviralla kultasin kaikkea "sopivaa". Tuli kultapintaista ovenkahvaa, ruokailuvälineitä ja koruesineitä. Kaikissa on kulta pysynyt. Haarukat ja veitset ovat vieläkin hyväkuntoisia, vaikka konepesussa on ollut välillä kovia aineita.
Hopeaa olen siirrellyt harrasteena mm. kellon rannekkeisiin, soppakauhoihin, kolikoihin ja koruhin. Se on halpa tapa tehdä vaikka nikkelistä hopeinen koru. Samoin messinki ottaa kullan mielellään ja pitää rälläköintiin saakka kiinni.
Olen eläkkeellä ja harkitsen vasta oman veneeni vesille kunnostamista. Se on joka vuosi virkistysseikkailu vailla vertaa!
Asuin Noirjassa 17 vuotta ja omistin kolme venettä yhtä aikaa. Yksi oli ulkomerikelpoinen (Atlanttivene) kalastamiseen. Toinen perhekäyttöön ja kolmas sellainen "äänekäsleikkikalu". Viimeisen ja ensimmäisen myin ja ostin rahoilla 10 tonnin linja-autotyyppisen asuntoauton. Ajoimme sillä lomamme 1997 - 2003 Espanjaan, Välimerelle ja loppuaikoina entisen Neuvostoliiton Mustanmeren ja Kaspian rannoille.
Nyt on rauhoituttu vain Saaristomeren ajeluihin ja 2-3 vuorokauden retkiin kesällä
Hyvää kesää!
Mulla on kans tollanen 11.5 m omasuunniteltu teräsvene, moottori 2 litranen Volvopenta desel kulki ennen siinä 30solmuu kuulema mutta kun elaksoitiin pintaa jollain fosfaattiprebutyylillä tai silleen, niin olisko niin että se tappaa merieliöt jotka henkettömänä menee koneen kaasariin ja ei enää kulje kui 20 solmuu ja sillee.
oassko kuka auttaa.
Laita suorat putket. Ymmärrätkö? Suorat putket!! Lisäksi 600 W kaijuttimet katolle Kirkaa kirkumaan. Kirkaa kirkumaan!
Etkö voisi antaajonkun "tekniikanlehden" kirjoittaa ja kuvat siitä aluksesta jutun? Loppuisi silloin nämä paskapuheet ja herjat.