Aloin tässä kyselemään sellaista asiaa, kun teidän perheellisten toiminnassa on eräitä outoja piirteitä: Eli, miksi teidän pitää ain kysellä ihmisiltä sitä,että; milloin he tekevät lapsia, miksi heillä ei ole lapsia, ja oikein ihmetellä jos joku vaikkapa 30 -35 vuotias ei ole hankkinut lapsia?
- Onko se jotenkin käsittämätöntä, että kaikki eivät halua lapsia silloin kun kavereillekin tulee tai kaikki eivät halua lapsia laisinkaan.
Toiset eivät saa lapsia tai joutuvat pidempään yrittämään, eli aika kohtuutonta olla tivaamassa ja aiheuttamassa stressiä ja lyömässä kapuloita rattaisiin.
Enin osa kuitenkin on niitä, joita ei se perhe-elämä vain satu sillä hetkellä kiinnostamaan syystä tai toisesta. -Lapsettomuushoidetut pahimpia tässä asiassa-
Mielestäni törkeää kysellä, koska kyse on elämänvalintakysymyksestä. Ja kuten sanoin, olisin itsekin halunnut lapsia eri elämäntilanteessa, eli unelmani on kaatunut, myönnän. - Tosin olisin halunnut paljon muutakin ennen lapsia, eli hyvän perheelliselle sopivan -ei niin työsidonnaisen- ammatin, hyvän kihkeän parisuhteen ja muuta, johon olisi ne lapset ollut kiva hankkia -jos se toinenkin olisi halunnut silloin- mutta opiskeluihinsa perustaen ei alkanut lapsia minulle tekemään. ONNEKSI!
KARRIKOIDEN, ihan samalla tavalla voisi olla sääntö, että sinistä takkia pitävät ovat jotain tiettyä ryhmää johonka kuulumista tavoitellaan ja kaikilla on tavoitteena juuri se sininen takki, ja se kenellä ei ole siniseen takkiin mielenkiintoa tai josakin syystä ei sitä takkia hanki,niin häneltä kysellään ja tivataan "miksi sinulla ei ole sinistä takkia" siinä toivossa, että hänestä paljastuisi joku eroavuus/ heikkous suhteessa sinitakkisiin:)
Itse olen 35 vuotias mies ja minulla ei ole lapsia, vaikka vuosia sitten joskus niitä halusin, mutta avopuolisoni ei niitä halunnut tuolloin, onneksi. Siitä meni muutama vuosi ja avopuolisoni halusi lapsia, mutta minä en,koska paarisuhtemme oli mennyt niin heikkoon kuntoon (ei yleisesti ottaen vaan mielestäni), että päätin olla siittämättä avovaimoani. Nyt mietitään mitä tehdään suhteellemme, kun toinen haluaa jatkaa ja toinen (minä) lähteä.
Tilanne on sikäli hyvä, että ei ole ne lapset pelinappuloina.
Joskus varmaan hankin lapsia itsekin, mutta mielestäni todella vittumaista kun kaikki luulevat että ihminen on jotenkin epäonnistunut kun toimii järjellä eikä tunteella, saatika kun ei ala apinoimaan muita ja leikkimään jotain "kotisleikkejä".
- On nimittäin aika varma keino päästä kavereista eroon tuo lapsista tivaaminen.
Kunnioitan kaikkia perhellisiä ja se on hieno saavutus, jos on aitoa onnea eikä kulissia/ kotisleikkiä, mutta jotenkin tuntuu, että niitäkin lapsia moni käyttää välineenä tavoitaa jotain etuutta suhteesa toiseen yksilöön. Se on väärin.
Meillä on siis ollut hyvä parisuhde kaikin puolin ja kaikki ollut tyydyttävää, eikä mitään erityistä dramatiikkaa ole ollut,mutta nyt on ehkä todellakin aika miettiä jatketaanko yhdessä vai erikseen.
Voisiko joku sanoa miksi lapsista pitää tivata? -eikö elämä olekkaan valintoja?
- Onko se jotenkin käsittämätöntä, että kaikki eivät halua lapsia silloin kun kavereillekin tulee tai kaikki eivät halua lapsia laisinkaan.
Toiset eivät saa lapsia tai joutuvat pidempään yrittämään, eli aika kohtuutonta olla tivaamassa ja aiheuttamassa stressiä ja lyömässä kapuloita rattaisiin.
Enin osa kuitenkin on niitä, joita ei se perhe-elämä vain satu sillä hetkellä kiinnostamaan syystä tai toisesta. -Lapsettomuushoidetut pahimpia tässä asiassa-
Mielestäni törkeää kysellä, koska kyse on elämänvalintakysymyksestä. Ja kuten sanoin, olisin itsekin halunnut lapsia eri elämäntilanteessa, eli unelmani on kaatunut, myönnän. - Tosin olisin halunnut paljon muutakin ennen lapsia, eli hyvän perheelliselle sopivan -ei niin työsidonnaisen- ammatin, hyvän kihkeän parisuhteen ja muuta, johon olisi ne lapset ollut kiva hankkia -jos se toinenkin olisi halunnut silloin- mutta opiskeluihinsa perustaen ei alkanut lapsia minulle tekemään. ONNEKSI!
KARRIKOIDEN, ihan samalla tavalla voisi olla sääntö, että sinistä takkia pitävät ovat jotain tiettyä ryhmää johonka kuulumista tavoitellaan ja kaikilla on tavoitteena juuri se sininen takki, ja se kenellä ei ole siniseen takkiin mielenkiintoa tai josakin syystä ei sitä takkia hanki,niin häneltä kysellään ja tivataan "miksi sinulla ei ole sinistä takkia" siinä toivossa, että hänestä paljastuisi joku eroavuus/ heikkous suhteessa sinitakkisiin:)
Itse olen 35 vuotias mies ja minulla ei ole lapsia, vaikka vuosia sitten joskus niitä halusin, mutta avopuolisoni ei niitä halunnut tuolloin, onneksi. Siitä meni muutama vuosi ja avopuolisoni halusi lapsia, mutta minä en,koska paarisuhtemme oli mennyt niin heikkoon kuntoon (ei yleisesti ottaen vaan mielestäni), että päätin olla siittämättä avovaimoani. Nyt mietitään mitä tehdään suhteellemme, kun toinen haluaa jatkaa ja toinen (minä) lähteä.
Tilanne on sikäli hyvä, että ei ole ne lapset pelinappuloina.
Joskus varmaan hankin lapsia itsekin, mutta mielestäni todella vittumaista kun kaikki luulevat että ihminen on jotenkin epäonnistunut kun toimii järjellä eikä tunteella, saatika kun ei ala apinoimaan muita ja leikkimään jotain "kotisleikkejä".
- On nimittäin aika varma keino päästä kavereista eroon tuo lapsista tivaaminen.
Kunnioitan kaikkia perhellisiä ja se on hieno saavutus, jos on aitoa onnea eikä kulissia/ kotisleikkiä, mutta jotenkin tuntuu, että niitäkin lapsia moni käyttää välineenä tavoitaa jotain etuutta suhteesa toiseen yksilöön. Se on väärin.
Meillä on siis ollut hyvä parisuhde kaikin puolin ja kaikki ollut tyydyttävää, eikä mitään erityistä dramatiikkaa ole ollut,mutta nyt on ehkä todellakin aika miettiä jatketaanko yhdessä vai erikseen.
Voisiko joku sanoa miksi lapsista pitää tivata? -eikö elämä olekkaan valintoja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei me ajattele yhtään mitään.
ei...tehtiin vaan kun muutkin..