On tässä muutaman päivän nyt pohdituttanut ajatus jonka nuo pahuksen polvet on minulle tuoneet.
Jo lapsesta lähtien ongelmaa niiden kanssa on ollu.
Nyt olen yli viisi vuotta ollut töissä jossa suurimman osaa päivästä, (joskus koko päivän)
joutuu seisomaan ja kävelemään/ juoksemaan.
Pikkuhiljaa on ne alkaneet särkeä enemmän ja enemmän, joskus paljonkin.
No tuossa alkuviikosta minulle ehdotettiin työpaikkalääkärissä että jos kiinnostaisn uusi koulutus niin työpaikan vakuutusyhtiön kautta voisin sellaiseen päästä.
Olen ajatellut etten haluaisi tuoltakaan pois lähteä toisaalta koko ajan meilläkin kiristyy kaikki ja menee kovemmaksi.
Olen ikuinen opiskelija noin elämässä yleensä jos tulee jotain kiinnostavaa.
Toisaalta jos koulutusta ajatellaan niin alat joista tykkään on polville kovia.
Pahkeinen sentään, jotenkin kiinnostaiskin toisaalta tulee mieleen että enää tän ikäisenä ei kannata.
Mutta hyvässä lykyssä on noita työvuosia kuitenkin vielä paljon edessä.
Mitäs jos sulle tarjottais tälläistä mahdollisuutta kuinka tekisit?
Jo lapsesta lähtien ongelmaa niiden kanssa on ollu.
Nyt olen yli viisi vuotta ollut töissä jossa suurimman osaa päivästä, (joskus koko päivän)
joutuu seisomaan ja kävelemään/ juoksemaan.
Pikkuhiljaa on ne alkaneet särkeä enemmän ja enemmän, joskus paljonkin.
No tuossa alkuviikosta minulle ehdotettiin työpaikkalääkärissä että jos kiinnostaisn uusi koulutus niin työpaikan vakuutusyhtiön kautta voisin sellaiseen päästä.
Olen ajatellut etten haluaisi tuoltakaan pois lähteä toisaalta koko ajan meilläkin kiristyy kaikki ja menee kovemmaksi.
Olen ikuinen opiskelija noin elämässä yleensä jos tulee jotain kiinnostavaa.
Toisaalta jos koulutusta ajatellaan niin alat joista tykkään on polville kovia.
Pahkeinen sentään, jotenkin kiinnostaiskin toisaalta tulee mieleen että enää tän ikäisenä ei kannata.
Mutta hyvässä lykyssä on noita työvuosia kuitenkin vielä paljon edessä.
Mitäs jos sulle tarjottais tälläistä mahdollisuutta kuinka tekisit?
Vastaukset 42
Vanhimmat
Varmaan lähtisin.
Olis hyvä 5-7 vuoden välein siirtyä tehtävästä toiseen.
Sulla on mahdollisuus valita jotain mistä todella tykkäät?
Miksi siis ei ?
Noinkin kyllä mietin.
Mutta kun olin ajatellut meneväni eläkkeelle tuolta.
Mulla on sitä työpaikan vaihtoelämää takana jo kuitenkin niin paljon.
Mutta todennäköisesti tulen vielä etsimään jotain koulutusta.
Ens viikkokin on vielä sairaslomaa joten hyvä etsiskellä ja pohtia.
Tekee just niinkuin itsestä hyvälle tuntuu ;)
Tervanjuontia taitas meikäläiselle olla opiskelu ja alan vaihto enää tällä iällä. Mutta jos terveys olisi este nykyisessä työssä jatkaa mutta jokin muu työ sopisi, olisiko siinä hirveästi vaihtoehtojakaan, en tiedä. Ei kai sitä työkyvyttömyyseläkkeellekkään pääse kuin puolikuolleena.
Puoliskolla oli kanssa fysiikka esteenä entisessä, fyysisesti raskaassa työssä jatkamiseen ja jo neljävitosena kouluttautui toimistopuolen merkonomiksi. Töitä vain ei löytynyt. Hakijoita oli joka hommaan ja aina löytyi sopivampi, nuorempi.
Kunnes sitten neljäysinä vihdoin löytyi töitä oppisopimuksen kautta. Joskaan siitä työstä ei tykkää sitten alkuunkaan.
Että ei se pelkästään siitä tykkäämisestä. Jos tykkää mutta ei ole töitä, ei siitä suurtakaan iloa ole.
Onhan se niinkin ja onhan se näinkin:))
Nyt jo tään ikäisenä, ei niitä paikkoja ole sitäkään vähää tarjolla, mutta uskon kyllä että niitä kuitenkin löytyy.
Kurjaa sekin olis enää opiskella alalle josta ei tykkäis.
Ja mulla todella on esteenä se että puutarhuri johon voisin tykkäämisen puoleen lähteä on niitä jotka ei sovi polvikipuiselle.
Toinen juttu mistä olen aina haaveillut on hierojan ammatti.
Se olis apuna jos sitten lisäisi näitä eneigiahoito-oppeja.
Niissähän ei hierota vaan pidetään vaan kättä milloin missäkin.
Ja muita pitänee sitten mietiskellä, kun ihan pelkkä istuma työ ei sovi mun levottomalle luonteelleni.
Paljonhan se on ihmisestä itsestään kiinni, miten paikkoja löytyy ja vaikutat niin erityslaatuiselta persoonalta, että mikä ettei löytyisi. Ja tuo energiahoitajakin kuulostaa niin eksoottiselta johonkin merkonomiin verrattuna, että rohkeasti vaan uusiin haasteisiin kun vielä vakuutusyhtiökin on mukana tukemassa.
Onnea vain uudelle uralle!
Kiitos paljon :)
Se kun on toi ihmisen biologia mielenkiintoista, sitä pääsis sitten miettimään ihan todella.
Niinkun sanoinkin, kaikki työt mistä tykkään on jälkojen päällä oloa.
Nyt täytynee sitten miettiä jotain muuta.
Noi kolme muuta vitamiinia tjs. taidankin ottaa mukaan toi magnesium on jo.
kiitti.
Ottaisin heti vastaan tarjouksen jos ei itse tarvitsisi ottaa lainaa opiskeluun tai elämiseen opiskelun ohella.
Jos työpaikan vakuutus maksaa sinulle opiskelusta yhtähyvin tai ehkä 80% nykyisistä ansiotuloista ja jos opiskelun saa laittaa eläkekertymään niin mikä ettei.
Joo paljon on vielä otettava selvää mitä kaikkea saa ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.
Vähän kurkin jo tuolla sivuilla koneella mutta aika vähän se antoi kuitenkin tietooa.
Tottakai opiskelemaan se kannattaa aina!
Sitä ennen vaikkapa huomisaamuna markettiin ja ostat sieltä magnesium-tabletteja kolmen kuukauden annoksen. Syöt ohjeen mukaan ja parin viikon kuluttua jo olet luultavasti päässyt kivuistasi.
Kiitä vasta sitten kun purkki on tyhjä!
Voi Verdi, Verdi!
Ei ne auta siihen kun syön niitä nytkin.
Mutta suonen vetoon ne on olleet tosi paikallaan.
Kiitos kuitenkin vihjeestäsi, joku muu voi vielä kokeilla ja saada apuva niistä.
Noinko, vaikuttaako ne jotenkin nivelkipuihinkin?
Itse olen aina silloin tällöin syönyt magnesiumia kun tyynyliina on ollut veressä. On nimittäin ollut tapana unissani raapia päänahka verille, ilmeisesti stressistä johtuvaa. Magnesiumnappi päivässä poskeen jonkun aikaa ja tyynyliina säilyi tahrattomana.
Minä varmaan lähtisin sinuna opiskelemaan. Minähän olen päätoiminen opiskelija tällä hetkellä ja ne jotka opiskelukavereistani opiskelevat vakuutusyhtiön piikkiin, voivat keskittyä todella opiskeluun. Minä opiskelen, vaikka rahoitan suurimmaksi osaksi opiskeluni itse ja elätän vielä perhettäkin. Olen onnekseni saanut tehdä kaikenlaista pientä keikkatyötä jo uudella alalla ja rahoitettua vähän sitä kautta omaa elämistäni ja olemistani. Itse asiassa olen huomannut nauttivani työnteosta -jopa kiireestä ja "juoksemisesta"- opiskelun lomassa. Nytkin aion viettää vapun töissä. Uskon saavani näillä keikkatöillä myös suhteita työelämään ja töitä valmistumiseni jälkeen. Minulla tosin on parempi fysiikka ja enemmän ihan raakaa fyysistä voimaa kuin useimmilla nuorilla tänä päivänä, vaikka en olekaan "uuden veroinen" ja vaikka en näytäkään ulkoisesti bulgarialaiselta kiekonheittäjältä, mutta töitähän on kaikennäköisiä. Ei kai kaikissa polvet rasitu? Minä kävin kartoittamassa omia soveltuvuuksiani ammatinvalinnanohjauksessa ja pääsinkin sitten heti ensi yrittämällä sinne minne halusin. Minäkään en haluaisi vielä eläkeelle. Tällaisin ajatuksin minä opiskelen. Nytkin teen täällä koulutehtäviä...en vain roiku nettipaltoilla :)
Totakin mietin äsken että nythän mulla on jo tietokonekin joka helpottaa monella tavalla opiskelua.
Joskus kun mietin niinkin etten koskaan hommaa tietsikkaa, etten tee tällä mitään :)
No melkein kaiken olen joutunut nielemään mitä en koskaan tee tai sitten ne päätökset että näin tulen loppuelämäni elämään.
Eihän koskaan voi tietää mitä huominen tuo, onneksi.
Jännää tavallaan irtaudun nyt koko ajan jo tuosta työpaikasta kun mietin tulevaisuutta, ilman sitä.
Toisaalta jotenkin helpottavaakin.
Nyt sitten lienee myös viime hetket uusille urille. Yhden uran ehtii mielestäni vielä. Voihan se olla, että ei malta jäädä eläkkeellekään, jos oikein hyvä elämänura löytyy :) Onhan se paljon mukavampaa tehdä sellaista, mikä on mieluisaa kuin odottaa ja laskea päiviä eläkkeelle :)
Uusiin haasteisiin vaan... Kannustan sinua :)
Tämä tietokone ei ole pelkästään siunaus. Viime viikolla hain ihan oikeita kirjoja vinon pinon kirjastosta. Vielä vuosi sitten kuvittelin käyttäväni pelkkää nettiä tiedonhakuun. Käsiala olisi varmaan paljon parempi jos joutuisi ihan oikeesti kirjoittamaan välillä. Mulla on mennyt tosi huonoksi.
Ei miettimistä.
Sulla menee jalat alta, joudut sairiksille, sairaseläkkeelle, kipeänä. Ilman muutajotain muunlaista tilalle. Vihreää valoa vaan.
Ikinä käynyt ammatinvalinnassa? Ei tietenkään kenellekään kukaan voi valita ammattia. Mutta selkiyttää ajatuksia ja saa ehkä keksimään jotain uusia mahdollisuuksia- Mä kävin ekan kerran kolkyt vuotta sitten. Kerran välilläkin. Va viimmeks tulokset oli täsmälleen samat kuin eka kerrallakin.
Paska juttu. Tulin tulokseen, että olen kai sitten kutsumusammatissa, noin laajasti ottaen. Eli aloin laajentamaan ja erikoistumaan. Hankalasti ilmaistu, sanotaan nyt sitten vaikka päivittämään juttuja. Ei se kyllä oikein mihinkään ole vaikuttanut, mutta skolessa on kivaa ja aina sieltä saa jotain virikettä ja vauhtia.
Kandee hokata, viralliseen eläkeikään vielä aikaa kuitenkin. Ehtii vaikka mitä, jos sattuu tsäkä. Ikinä ei pitäis jäädä tuleen makaamaan, tylsäähän se on.
Noh, mun jutut, silloin joskus jun jotain on, on aina sisällöltä erilaisia, pitää senkin takia koittaa pitää ittensä virkeänä. Ja kuten näkyy, kun ei oikein ole mitään tekemistä, mä sitten pidän virettä yllä trollailemalla huuhaa nettipalstoilla joutessani :D
Mä en tajua ihmisiä, jotka alkaa kolmikymppisinä haaveileen eläkkeestä. Paljon ammatteja, joista nyt ei vaan jäädä eläkkeelle. Töitä voi tehdä vähemmän, siinä muun sivussa, mutta pysyy vire yllä.
Totta, en tee juuri koskaan juuri mitään, vaikken olekkaan eläkkeellä. Mutta biboa kun joutuisi pelailemaan jossain joutilaitten työttömien piristekerholla, hitto, sitähän ampuisi viikossa kuulan kalloonsa. Eläkeläisillä ehkä vähän helpompaa, jos onnistuvat dementoitumaan nopeasti.
=DW=
Unohtui.
Keksi homma, mitä voi tehdä sohvalla makailemalla Toimii hyvin, ei haittaa jos kehnot jalat . Tosin sitten pitäis käydä käveleskelemässä muuallakin kuin tupakilla >:/
=DW=
Kaks kertaa olen käynyt sen ammatinvaliinan, ja kummalakin kerralla tuli että pitäis jotain keittiöalaa käydä opiskelemaan.
No kyllä silloin sanoin ja sanon vieläkin että varmasti en lähde alalle joka ei todellakaan kiinnosta pätkääkään.
Tuli vaan mieleen silloin että kuinka paljon tommosiin voi luottaa ja uskoa.
Mutta kaippa sekin on vielä edessä, jospa nyt näyttäisi jotain muuta. Toisekseen ei sekään mun polville hyvää ole, ei silläkään alalla istuta.
Olen jo tehnyt sen päätöksen että menen ja katson mitä mahdollisuuksia se tuo itselleni.
Jos en nyt tartu kiinni siihen niin silloin jälkeenpäin harmittaa.
Toisekseen en todellakaan ole niitä jotka jää tuleen makaamaan, no ainakaan kovin pitkäks aikaa.
Ja se eläkkeelle jääminenkään ei kyllä sovi mun elämäntapaan, enkä kyllä vielä pääsiskään. Ei nää polvet vielä niin pahat ole ja muutakin ne kehottais kokeilemaan.
Nyt vielä kun kuitenkin polvet on siinä kunnossa että niillä kulkee on hyvä tehdä muutoksia, ja kun kuitenkin vielä on sen ikäinen että ihan työvuosia on jäljellä.
tää ketju ja viime yön aatokset on kyllä saaneet mut siihen tulokseen että katsotaan mitä se mahdollisuus tuo tullessaan.
Nyt vaan jatkan täänkin sairaslomviikon ajan alan miettimistä.
Ammatinvalinta antaa kai lähinnä suuntaa. Minullekin tuli tulokseksi, että parhaiten sopisi ammatiksi näyttelijä, kirjailija, kuvataiteilja tai tanssija... tosi realistisia vaihtoehtoja ja varsinkin tässä iässä toimeentulon hankkimiseksi... Minä en tiedä, mitä kummallista vastailen niihin testeihin kun aina minulle tarjotaan taidealoja. Omasta mielestäni vastailen ihan tavallisen tylsästi. Mutta kyllä niitä järkeviä ja realistisia vaihtoehtojakin sitä kautta löytyi ja tulihan siinä kartoitettua myös omia vahvuuksia ja heikkouksia. Ei niistä testeistä kai olekaan tarkoitus tulla ihan suoria vastauksia mihinkään. Ihminen itse kuitenkin lopulta päättää, mikä eniten kiinnostaa. Toisaalta ammatinvalintapsykologi sanoi ainakin minulle myös sitä, että joskus (useinkin) asiakas päätyy alalle, josta ensin sanoo, että "ei ikinä" ja että ihminen yleesä viihtyy sellaisella alalla jolle on myös soveltuva.
En jaksanut muitten kommentteja lukea koska kiire pukkaa päälle. Asiasta kuitenkin sen verran kokemusta, että kaksi ammattia ja äitinä mukaanlukien on handussa.
Kysy nyt niiltä polviltasi mitä haluaisivat tehdä ja sitten toimit sen mukaan. Opiskelu on kannattavaa aina. tsemmmppppiiiiäää!!!!
Toi oli hyvä :))
Kysynkin polviltani, mitä ne haluaa tahdä tai haluaa mun tekevän.
Kiitos.
:))) Niin aina jonkin kiinnostavan ammatin kohdatessaan polvet nytkähtäisivät aivan itsestään. Ja sitten kun ei polvia yhtään kiinnostais niin menisivät lukkoon :O
Vaikea on kysymys ja tiedän mistä puhut, vastausta tuskin lienee.
Jos miettisit alaa, jossa voit hyödyntää myös vanhaa työkokemusta. Olisit vahvemmilla hakiessasi sitten työpaikkaa jatkossa.
Muutenkin jos kipuja alkaa tulemaan, niin kannattaa miettiä, minkälaista on olla sitten myöhemmän eläkkeellä. Eli yrittäisin säästellä terveyttäni.
Joo, on mulle ehdotettukin jo jotain sellaista mikä liittyy menneeseen.
Se oliskin sitten sellaista ettei tarviis muuta kun käyttää empatiaa ja sympatiaa ja suurin piirtein istua.
Kyllähän se munkin järki sanoo ettei näin voi kauaa jatkua eli on tehtävä päätöksiä.
Ei sitä tiedä, jos vaikka tarjotaan,
Enemmän luulen, että osoittaa roskakoriin.
Ajattelin ensi viikolla käydä lääkärissä, Edellisestä käynnistä on viisi vuotta, ottivat kokeita, ja sanoivat, että pitää kolmen kuukauden välein seurata, mutta on venähtänyt viisi vuotta.
Sinun ikääsi en tiedä, mutta omalla kohdalla uusi koulutus työelämää ajatellen tuntuu turhalle. Pari vuotta koulutusta, niin ikä alkaa hipoa jo kuuttakymmentä.
Nivelissä on ongelmia, vasen polvi pahimpana.
Jatkaapahan noita hommia, ja on minulla mahdollisuus vaihtaa kepeämpiin töihin, kun vaan kun tuota viisautta kertyis:).
Mun olis otettava se viisus käteen tai päähän tai jonnekin nyt. Vielä kuitenkin jäis aikaa muutamat vuodet tehdä työtä parin, kolmen vuoden koulutuksen jälkeen.
Minäkinhän vaan kärvistelin aikani kun on vaikeaa myöntää kuinka kipeät ne on, tanssimiset on jääneet jo yli kymmenen vuotta sitten.
Ei sitä välttämättä kävellessä edes huomaa mutta särky on jatkuvaa kun on koko päivän jaloillaan.
No nyt ottivat sitten kuvat töissä, ja heti silloin tuli ehdotus alan vaihtoon.
Mitä enemmän ikää karttuu, sen tärkeämmäksi terveys tulee.
Elämää on toivottavasti työuran jälkeen, mutta millaista.Särkylääkkeiden turruttamaa nilkuttamista keppien kanssa, hengitys pihisten.
Ei sitä kipua kävellessä huomaa, mutta kun asettuu yhteen kohtaan, niin lepokipu alkaa hiipiä. Se hiipii jo autolla ajaessa.
No, se on monen elämää. Mitä sitä valittamaan. Moni on vammainen jo syntyessään.
Niin se sanoi lääkärikin että heidän pitäisi ajatella niin että asiakas pystyisi nauttimaan vielä eläkkeellä olostaankin.
Ja olishan se kyllä tärkeetä mulle itellekin.
Vammaisuus ei kuulu tähän asiaan ollenkaan.
voi hyvänen aika sentään, olen kohta 60v ja työkkärissä taas käynti, on vaan oltava ahkera työnhakija vaikka ei kukaan otakkaan, eikä sairaslomallekkaan pääse,se tietysti hyvä kun terveys jotenkin kohtalainen.
Henki kyllä jo pihisee ylämäessä ja eipä kestä kovaa vauhtiakaan.
Mitenkähän sitä jaksas olla nuorekas ja innostunut, kun vielä ilman omaa syytä työkin loppu.
Voimia sulle elämääsi toivon.
Vieläkö sanasta tulee mileen kuinka vanha olisi kolmen vuoden kuluttua.
:)) Lisäsin siihen vielä yhden vuoden, se on tää mikä menee miettiessä ja nyt. Mieleen tuli ajatuksia, aika myönteisiä kuitenkin.
Vappuja:)))
Anna mennä vaan. Opiskelu pitää aivot kunnossa:)))
Miulla on tosi tiukkaa kun töiden ohessa opiskelen, ei se ookkaa ihan niin kuin aattelin,paljon,paljon rankempaa,,,, mut kiinnostavaa, sitä ei käy kieltäminen..
Sinä saisit kokopäiväisesti keskittyä, se on parasta:))
EI VARMASTI MENE HUKKAAN!!!
Teet kuitenkin oman ratkaisusi. Olkoon se mikä tahansa toivotan TSEMPPIÄ!!
Kiitos ja oikein Hauskaa Vappua sinullekin.
Olen tässä päättänyt että ainakin tutkin mitä on tarjolla, mihin kannattaa panostaa.
Olen jo tavallaan irti tästä nykyisestä elämästä. Vaikka ei se vaihto nyt hetkessä käykään :))
Niinpä se vaan on, että kaikki omalla painollaan ja ajallaan.
Ei mikään käy nykyisin niinkuin nuorempana:)))
Asiahan ei minulle mitenkään kuulu, mutta nythän on niin että.
Tokihan ne yrittävät vakuutuksen kautta hommata sinut muualle oppiin, koska ne näkevät ettet pysty pitkään hoitamaan tehtäviäsi nykyisessä työssäsi.
Kuitenkin sinun kannalta olisi paljon parempi, jos vakuutus hoitaisi ne polvesi kuntoon. Ja näin saisit lisää työvuosia, ja sitten eläkevuotesikin olisi hoidetuilla polvilla rattoisampaa.
Kannattaakin alkaa kysellä niitä tekoniveleitä polviin. Ne toimivat ihan tunnetusti hyvin, jos leikkaukset onnistuvat hyvin. Ei ne niitä tule sinulle tuputtamaan, vaan yrittävät kaikin keinoin laittaa sinut muulle allalle, jossa olisi vähemmän käyttöä jaloille. Kuitenkin pitää ajatella jo nyt eläkeaikaa, ja sen tulevaa laatua.
Kaikkia keinoja kyllä löytyy polvien kulumiin ja niveleiden särkyihin joita voi kokeilla aikansa kuluksi, mutta jos kulumat ovat pahat, niin tekonivelet taitavat olla se paras ratkaisu.
ps. esim. inkiväärin käyttö auttaa usein nivelsärkyihin. Nämä mielipiteeni asiaan on henkilökohtainen kannanotto, joten niistä ei voi valittaa kuin korkeimpaanoikeuteen.
Opiskelu kannattaa aina. Ainahan se on riski ammattin vaihdos. Varsinkin kun ei tiedä saako sitten tulevaisuudessa sen työpaikan. Nivelrikot ovat kuitenkin sellaisia että, nivelten kuntoa voi vähän ylläpitää kunnossa. Mutta, parane ne vaivat eivät valitettavasti koskaan.
Jouduin itse hyvin varvaisessa vaiheessa myöskin 25-v. Vaihtamaan ammattia seisomatyöstä istumatyöhön. Juuri tuon polveni takia. Joka loukkaantui pahasti. Silloinen työnantjani (tai tämä vakuutusyhtiö) korvasi myöskin uudelleen koulutuksen. Tilanne kuitenkin tuohon maailmaan aikaan oli toisenlainen. Sitä pääsi kyllä heti töihin. Lähdin opiskelemaan palkanlaskijaksi. Itse tuota työtä en juuri ole tehnyt mutta, laskennallisia ja muita toimisto-alaan liittyjiä töitä kylläkin. Tuossa kokeilin töitä jossa, jouduin seisomaan 8 t...ei kestänyt polvi, ei nilkka eikä myöskään kädet...Joten en nyt kovin enää haaveile edes..vaikea löytää minunkin työ missä nämä rikkoutuneet niveleni eivät rasittuisi liikaa..
Annan sinulle tässä ohjeen jonka itse sain:
Tämän pitäisi tepsiä kipeisiin niveliin:
Hierontavoide:
2 rkl jauhettua cayennepippuria
1/2 dl kosteusvoidetta.
Tee näistätahna ja anna vaikuttaa. Jonkin aikaa kipeissä polvissasi. Myös Punahattu-uute auttaa. Samoin kuin inkivääri. Nivelten jäykkyyteen ja tukikudosten hyvinvointiin suositellaan myös ..nokkosta, kalkkia, vihersimpukkaa, magn. ja D-vitamiinia.
Myös kurkuman käyttö lieventää kipuja. Kurkumaa käytetään paljon Intiassa ja sen on nykytutkimusten mukaan todettu myös estävän nivelruston tuhoutumista.
Nivelvaivojen pahenimista voi ehkäistä oikean ravinnon ja tukihoitona käytettyjen ravintolisien ja liikunnan avulla.
Nivelten aineenvaihduntaa edistämään käytettävä orgaaninen rikkiyhdiste MSM ehkäisee tulehdusreaktioita...Tästä kannattaa mainita omalle lääkärilleen ja kysellä myöskin.
Aikaisemmin näitä vaivoja pidettiin kulumavikoina, mutta uusimman tiedon mukaan nivelrikkoa edistävät kohdanneet vammat sekä aineenvaihdunnalliset tulehdukselliset tekijät.
Hyvällä kiropratiikolla on tärkeä merkitys myöskin tässä kokonaisvaltaisessa hoidossa.
Tsemppiä ja jaksamista. Älähän lannistu.
Tsau:Friidu
j.k. tuohon cayennepippurihauteeseen vielä...jos tätä kokeilet...niin itse laitan vähän talouspaperia tuon nivelen ympärille ja sen ympärille käärin vielä foliosta kääreen. Kuumotus tuntuu aika pian..mutta, lopputulos on näin että, vaikuttaa enemmän...ja kivut hellittävät.
Tsau:Friidu