Tyttö on nuori, rakastuu ja alkaa seurustelmaan itseään reilusti vanhemman pojan kanssa.. rakkaus kestää, vuodesta toiseen, tulee kihlat, yhteenmuutto, yteiset eläimet ja arki! Arki jatkuu, tyttö saa duunipaikan ja mieskin on töissä, kaikki on hyvin.. vai onko? - Tyttö on kuitenkin siinä iässä että menojalkaa vipattaa ja tässä kohtaa ikäeron huomaa, mies olisi mieluusti kotona ja toivoisin naisen rauhoittuvan myös.. Biletystä ja kavereita, flirttiä ja menoa/meininkiä rajansa tietäen. Suhde rakoilee ja tyttö alkaa olla hukassa siitä mitä todella haluaa.. flirttien lisäksi saattaa tulla ihastumisia.. tyttö miettii mikä olisi parasta, lähteäkkö omilleen ja antaa sen hetkisen fiiliksen viedä? vai ottaako järjen käteen, jatkaa arkea ja olla miehen kanssa jota kuitenkin rakastaa..
silti vapauden ja kokeilun kaipuu huutaa... monelta pahalta on varmasti tyttö selvinnyt seurustelun ja vakiintumisen myötä, mutta on kuitenkin asioita mitä haluaisi kokeilla.. varmasti, vaikka niistä saisi siipeensä.. sekavaa, niinkuin tunteet ja fiilikset.. kannattaako elää tuttua ja turvallista elämää vai tehdä niinkuin tunteet haluaa, todennäköisesti sitä päätöstä jossain vaiheessa saattaisi katua... mutta koskaan ei tiedä, ennenkuin kokeilee..
Onko tämä tunne tuttu kenellekkään, pohtiiko joku samanlaisia asioita...? vai kulkeeko tyttö yksin, miettien mitä polkua lähtisi kulkemaan.. sitä tuttua suoraa ja opastettua vai mutkikasta, ennaltaarvaamatonta ja yllätyksellistä polkua, jonka päätepistettä ei vielä tiedä...
silti vapauden ja kokeilun kaipuu huutaa... monelta pahalta on varmasti tyttö selvinnyt seurustelun ja vakiintumisen myötä, mutta on kuitenkin asioita mitä haluaisi kokeilla.. varmasti, vaikka niistä saisi siipeensä.. sekavaa, niinkuin tunteet ja fiilikset.. kannattaako elää tuttua ja turvallista elämää vai tehdä niinkuin tunteet haluaa, todennäköisesti sitä päätöstä jossain vaiheessa saattaisi katua... mutta koskaan ei tiedä, ennenkuin kokeilee..
Onko tämä tunne tuttu kenellekkään, pohtiiko joku samanlaisia asioita...? vai kulkeeko tyttö yksin, miettien mitä polkua lähtisi kulkemaan.. sitä tuttua suoraa ja opastettua vai mutkikasta, ennaltaarvaamatonta ja yllätyksellistä polkua, jonka päätepistettä ei vielä tiedä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihminen eksyy nyt ikään katsomatta tunteiden viidakkoon.
Mitä valitsetkin, se on se oikea ratkaisu. Itse sen tiedät sisinmässäsi.
valitseminen on vain niin vaikeaa, jos tulen johonkin tulokseen, mieleen tulee kysymys ... mutta mitä jos.. ja jos.. ja jos jos jos jos.. haluaisin kokeilla elää itsenäisesti ja omillani, kokeilla siipiäni ja kanttiani.. mutta jos sillä kaikella on hintansa.. jäänkin yksin.. Olen ihminen joka ei haluaa elää yksin.. on niin vaikeaa.
Onko vaihtoehtoja vain kaksi, kummallakin on vain hintansa..
kohtalotovereita kaipaan, joiden kanssa saisin jakaa kysymyksiä ja tunteita.. tämän asian kanssa on kuitenkin niiin yksin..
Toi kirjoittamasi teksti on kuin suoraan minun elämästäni! Hetki piti jo miettiä, milloin olen tuon tänne kirjoittanut, niin samanlaisessa tilanteessa elän!! Lohduttavaa tietää, että joku muukin painii samojen kysymysten parissa.
Vastausta kysymykseen en ole vielä keksinyt. Mieli tosiaan tekisi lähteä kulkemaan omia polkujaan, mutta riittääkö rohkeus, voittaako järki vai tunteet? Onko hetkellinen ihastuminen sen arvoinen, että kaikki yhdessä koettu kannattaa tuhota?
Valitettavasti en osaa auttaa, mutta toivottavasti sinuakin lohduttaa tietää, että et ole ainut jota nämä kysymykset askarruttavat. Täytyy vain elää päivä kerrallaan ja odottaa mitä elämä tuo eteen :)
ohhoh, tulipa ihan kylmät väreet kun luin sinun tekstisi.. olen vain luullut olevani ainoa ja niin yksin tämän kanssa. Välillä on hetkiä kun uskottelen itselleni että kaikki hyvin, miksi kannattaa haikailla muuta kun kaikki on jo niin hyvin.. mutta välillä ajatukset potkii takaisin, mutta ehkä kaipaan vielä jotain..
totta tuo, hetkellinen ihastuminen... onko se oikeasti se mitä tarvitaan, vai onko se ohimenevää.. mietin jo, että huijaanko itseäni olemalla suhteessa kun silti kaipaan jollain tapaa villiä vapautta?! kuulostaa tyhmältä, mutta ihmismieli on mitä on..
Miten sinä elät päivä kerrallaan? - mietitkö asioita useasti, vaihtoehtoja.. mitä luulet, jatkatko samaa rataa, vai teetkö muutoksia?
Aika on se joka selvittää asioita, vaikka itsellä tuntuu että enemmän sekasin tässä menee kun yksin asioita miettii..
Yritän pitää järjen päässä, miettiä valmiin elämäni hyviä puolia, olla onnellinen siitä mitä on. Tiedän, etteivät muut ymmärrä kaipuutani tästä suhteesta ulos, kaikkihan on elämässäni kuitenkin päällisin puolin kohdallaan. Enkä aina toki ymmärrä itsekkään, miksi niin kovasti kaipaan jotain, mikä tuskin tulisi kestämään. Ihastumisen kohteeni on muutoinkin niin väärä, ei siitä mitään kestävämpää voisi tullakkaan, molemmat sen tiedämme.
Tapaamme ihastukseni kanssa kuitenkin olosuhteiden vuoksi päivittäin. Yritämme keskittyä pakollisiin/asiallisiin asioihin ja niiden hoitamiseen, toisinaan juttu lipsahtaa flirtin puolelle ja sitten saa pelätä kuka sen ympärillä olijoista huomaa. Ei tässä ihastumisessa ole järjen häivääkään, mutta minkäs teet. Toisaalta olen miettinyt, että vapauden kaipuuni on saanut minut ihastumaan, vain ihastumisen ilosta, keinona päästä elämässä eteenpäin, irti vanhasta suhteesta, irti tutusta ja turvallisesta.
Pettämiseen en silti ole sortunut (pientä pusuttulua enempää), en vielä, vaikka tilaisuuksia olisi ollutkin. Jotenkin järki on kuitenkin aina voittanut. Tätä säätämistä on kestänyt nyt muutaman kuukauden ajan. Toivon, että elämä taas asettuu aloilleen. Jotain pientä ihastumista on ollut n. 10 vuoden suhteen aikana aikaisemminkin (käsittääkseni ihan normaalia), muttei koskaan aikaisemmin mitään tällaista. Orastavaa kolmenkympin kriisiä ehkä nyt ilmassa? En tiedä.
Toivon Sinulle onnea elämään ja uskon, että päätös, jonka joudut tekemään on Sinulle se oikea, mitä tahansa päätätkin asialle tehdä. Itse odottelen, elän turhauttavassa tilanteessa ja toivon asian ratkeavan itsekseen...