en jaksa enää, miksi en saa olla oma hiljainen, ujo kiltti itseni. täytyykö jonkun reteemmän luontoisen aina kommentoida ja ihmetellä käytöstäni. olisit äänekkäämpi, mitä sitä turhia ujostelemaan, ole ulospäinsuuntauneempi, ei sitä elämässä muuten pärjää jne.koittakaa nyt hyvät immeiset ymmärtää että kaikki eivät ole äänekkäitä ja jokapaikan touhottajia.
en ymmärrä
varjo
71091
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itse olen myös ollut lapsesta asti hiljainen ja ujo varsinkin uusien ihmisten seurassa...usko pois,minuakin on aina kehotettu olemaan rohkeampi.Nykyään
ihmisten oletetaan olevan aina ulospäinsuuntautuneita ja avoimia.Hiljaiset ihmiset,jotka avaavat sydämensä vain harvoille ja valituille,jäävät välillä yksin.Minulle ujous on voimavara,ylpeyden aihe!Ole oma itsesi, tee asioita,joista SINÄ nautit...elämä on sinua varten
Minua on myös loukattu toisinaan sanomalla päin naamaa, että miksi olen niin hiljainen. Tottahan se on, mutta ei noin vain muutettavissa. Onhan ujoudesta paljon haittaakin, mutta se on tuonut myös syvyyttä ja empaattisuutta luonteeseeni.
tottahan se on,että ujoudesta on paljon haittaakin,joskus tuntuu että jää ulkopuoliseksi.
lapsena pidin itseäni jotenkin huonompana ihmisenä,koska en osallistunut reippaasti keskusteluihin ym...nykyään hyväksyn itseni sellaisena kuin olen,keskityn hyviin puoliini
Mehän kaikki olemme erilaisia!
Toi on just niin tota. "sä oot aina niin hiljanen". Mitä sitten? Ei se oo huono asia. Vaikka ujo olenkin on mulla juuri siksi hyviä puolia, esimerkiksi osaan kuunnella toisia. Jotkut todella ottaa aivoon kun on koko ajan selittämässä omia juttujaan ja puhuu päälle kans
Mullekin on monta kertaa sanottu miksetsä puhu mitään. Yleensä tämä tapahtuu jossain juhlissa, missä kaikkien pitäisi suunapäänä. Yleensä tälläisiä typeryyksiä päästää suustaan juuri ne yliekstrovertit, hiljaisuutta kammoksuvat egoistit. Kerran jopa eräs asepalvelutoverini huusi mulle päin naamaa, että SANO JOTAIN. (Armeijasta, btw., mulle ei jäänyt yhtään ystävää, vaikka aina puhutaan, että armeijasta saa elinikäisiä ystäviä).
Mä yritin monta vuotta rohkaista itseäni puhumaan tuntemattomille tai ison joukon keskellä, mutta olen todennut että se ei kannata. Parempi vaan olla oma mietteliäs ja hiljainen itsensä. Tykkään kyllä keskustella jonkun luotettavan ihmisen kanssa, niin arkisista aiheista kuin syvällisestikin. Mutta miksi ihmeessä tosiaan pitäisi koko ajan olla pälpättelemässä pinnallisia asioita puolituttujuen kanssa?
Ehkä juuri näiden edellämainittujen asioiden takia olen lähes tyystin lakannut käymästä tylsissä, kaljanhuuruisissa ryyppäjäisissä, joita myös trendikkäästi "radalle menoksi" kutsutaan.
Joo, noinhan se nykyään on että kaikki pitäis olla niin puheliaita ja sosiaalisia y.m. ainakin usein saa sellasen kuvan..
Minäkin olen ujo ja kaikkia ihmsiä pitäis hyväksyä..Ei kaikkia voi olla sellasia jotka on kokoajan äänessä. :> Harmi vaan ku jää just aika usein yksin..:<
Tämä poikkeaa ehkä aiheesta mutta montako täältä on just sellasia ujoja, hiljaisia (paitsi oikein tutussa seurassa), miettii paljon asioita, ja ei oikeen osaa puhua sellasta "paskaa" tuntemattomien kans, siis sellasta small talkia, on vähän sellasia tarkkailijoita, viihtyy kuitenkin ihmisten kans (varsinkin tuttujen seurassa)?
Harmi kyllä meihin ujoihin ei aina suhtauduta oikein! Tuollaiset sanat voi loukata, vaikka niillä tarkoitettaisiinkin hyvää. Toisaalta miksi kaikkien tarvitsiskaan olla puheliaita? Hiljaisia ihmisiä arvostetaan usein hyvinä kuuntelijoina. Sitä paitsi kiinnostusta muita kohtaan voi osoittaa puhumatta paljon!