Läheiseni, iäkäs henkilö, oli vakavasti sairas.
Lähes päivittäin hänen luonaan kävi uskovainen henkilö, jolla olisi ollut sovituksen sana.
Henkilö muisti mainita, että krostinuskon historia on verinen historia. Hänellä ei ollut kysymystä oman sielun autuudesta.
Uskovaisen tullessa hän kerran makasi lattialla. Pyysi tyynyä. Tyyny laitettiin pään alle.
Parin tunnin kuluttua tuli lähiomainen ja tilasi ambulanssin. Iäkäs henkilö kiroten kieltäytyi lähtemästä sairaalaan. Ambulanssihenkilökunta konsultoi lääkäriä. Potilas jätettiin kotiin. Uskovainen poikkesi taas. Pyynnöstä talutti vessaan. Ja kantoi vessasta takaisin vuoteeseen. Vanhus hengitti hyvin. Tosin hän ei voinut juuri syösä eikä juoda mitään.
Uskovaisen oli määrä tulla taas myöhään seuraavana iltana. Pari tuntia ennen sitä tulivat lähiomaiset ja löysivät vanhan, sairaan ihmisen kuolleena.
Sitten tulivat poliisit ja järjestivät ruumiinkuljetuksen.
Koti oli kaunis ja vauras. Mutta näin turhaa on elämä. Jos on olemassa helvetti... niin... niin...
Tätä henkilöä ei kai sitten ollutkaan tarkoitettu autuuteen ja elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä. Kuka ymmärtäisi armovalitsemuksen henkeä.
Eilen oli lippu puolitangossa.
Niin se on elämä turhaa.
Jokaisen pitäisi vain ajatella iankaikkisuusosaansa jo armonajassa.
Voi...
Lähes päivittäin hänen luonaan kävi uskovainen henkilö, jolla olisi ollut sovituksen sana.
Henkilö muisti mainita, että krostinuskon historia on verinen historia. Hänellä ei ollut kysymystä oman sielun autuudesta.
Uskovaisen tullessa hän kerran makasi lattialla. Pyysi tyynyä. Tyyny laitettiin pään alle.
Parin tunnin kuluttua tuli lähiomainen ja tilasi ambulanssin. Iäkäs henkilö kiroten kieltäytyi lähtemästä sairaalaan. Ambulanssihenkilökunta konsultoi lääkäriä. Potilas jätettiin kotiin. Uskovainen poikkesi taas. Pyynnöstä talutti vessaan. Ja kantoi vessasta takaisin vuoteeseen. Vanhus hengitti hyvin. Tosin hän ei voinut juuri syösä eikä juoda mitään.
Uskovaisen oli määrä tulla taas myöhään seuraavana iltana. Pari tuntia ennen sitä tulivat lähiomaiset ja löysivät vanhan, sairaan ihmisen kuolleena.
Sitten tulivat poliisit ja järjestivät ruumiinkuljetuksen.
Koti oli kaunis ja vauras. Mutta näin turhaa on elämä. Jos on olemassa helvetti... niin... niin...
Tätä henkilöä ei kai sitten ollutkaan tarkoitettu autuuteen ja elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä. Kuka ymmärtäisi armovalitsemuksen henkeä.
Eilen oli lippu puolitangossa.
Niin se on elämä turhaa.
Jokaisen pitäisi vain ajatella iankaikkisuusosaansa jo armonajassa.
Voi...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hyvä provo. Pikkasen last season pelotella tulijärvellä. Kumpi on sun mielestä oikein: elät irstaasti koko kapisen elämäsi, loukkaat muita ihmisiä jatkuvasti ja teet kuolinvuoteella parannuksen vai elät ns. normaalia elämää kanssaihmisiä kunnioittaen, mutta ilman parannusta?
Esimerkki on kärjistetty, mutta 99 % lestoista valitsee parannuksen tehneen. Outo, kieroutunut moraali; mitä vaan voi tehdä, kunhan ei jää kiinni tai jos jää kiinni, niin parannuksen armoevankeliumi peittää kaiken urpoilun alleen. Herätkää tähän päivään!
Luen tätä toisin kuin transuenkeli näkee asian. Ei ole suoranainen provo vaan eräänlainnen yksikertaistus, jonka pohjalla on elävä elämä ja luterilainen oppi, ei edes vain vanhoillislestadiolainen vaan yleisempi. Mausteita vanhoillislestadiolaisuudesta voi siinä tietenkin nähdä, mutta keskustelun pohjaksi se on yleisempi.
Transuenkelin kysymyksestä kanssaihmisen kunnioittamisen riittävyydestä, kaikki kristilliset kirkot (muutamia radikaalipappeja lukuunottamatta) vielä uskoo kuten Raamattu sanoo, että usko on ehdoton edellytys. Ja että synnit saa anteeksi vaikka kuolinvuoteella kuten ristin ryöväri.
Minua itseäni kiinnostaisi ehkä keskustelu tästä :
"Tätä henkilöä ei kai sitten ollutkaan tarkoitettu autuuteen ja elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä. Kuka ymmärtäisi armovalitsemuksen henkeä."
yksimeilisyyden ohjeessa on otsikko
11. Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta
Missähän tätä asiaa on sitten selitetty.
(Entisessä tilassaan tähän tulisi tälläkin palstalla joku asiallinenkin vastaus tai mielipide, vaan saako sellaista enää nykyisin. Entisinä aikoina vois olettaa saavansa vaikka lähdeviitteen vaan mahtaako enää)
Tässä muutama poiminta yksimielisyyden ohjeesta. Koko kappale on oikeastaan hyvä lukea, mutta tässä on nyt joitakin kohtia siitä, mikä on luterilaisen kirkon Tunnustuskirjojen näkemys tästä.
1. Ensiksi on tarkoin huomattava, että Jumalan ennaltatietämys (praescientia) ja hänen tekemänsä iankaikkinen valinta (praedestinatio) ovat kaksi eri asiaa.
3. Jumalan ennaltatietämyksen kohteena ovat yhtä lailla hyvät ja pahat. Se ei kuitenkaan ole pahan syy, ei myöskään synnin eli väärin tekemisen, mikä on alkuisin Perkeleestä ja ihmisen omasta, pahasta ja turmeltuneesta tahdosta. Ennaltatietämys ei ole myöskään pahojen ihmisten turmion syy, vaan siihen syyllisiä ovat he itse. Ennaltatietämys eli kaitselmus ainoastaan pitää pahan tapahtuessa yllä järjestystä ja panee pahalle rajan, johon saakka se saa jatkua, sekä antaa sille tarkoituksen määräämällä, kuinka kaiken sinänsä pahankin on edistettävä Jumalan valittujen pelastumista.
4. Predestinaatio eli Jumalan iankaikkinen valinta koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, rakkaita lapsia. Se on heidän pelastuksensa syy, se toteuttaa pelastumisen ja kaiken mitä tähän kuuluu.
6. Jumalan sana taas ohjaa meidät Kristuksen luokse. Hän on se "elämän kirja", (Esim. Fil. 4:3) johon kaikkien niiden nimet on kirjoitettu, joiden on määrä tulla iankaikkisesti autuaiksi. Hänessä heidät on myös valittu, niin kuin Raamattu sanoo: "Jumala on ennen maailman perustamista hänessä - Kristuksessa - valinnut meidät." (Ef. 1:4)
7. Tämä Kristus kutsuu luokseen kaikkia (Matt. 11:28) syntisiä ja lupaa heille levon ja virvoituksen. Hän tarkoittaa täyttä totta; hän tahtoo, että kaikki ihmiset tulisivat hänen luokseen ja antaisivat auttaa itseään, kun hän sanassaan tarjoutuu auttamaan heitä. Hän tahtoo, että sanaa kuullaan, siltä ei tukita korvia eikä sitä halveksita. Vielä hän lupaa Pyhän Hengen voiman ja vaikutuksen, jumalallista apua kestävänä pysymiseen sekä iankaikkisen autuuden.
8. Siksi emme saa muodostaa käsitystä siitä, kuinka meidät on valittu iankaikkiseen elämään, ihmisjärjen emmekä Jumalan lain perusteella. Ne ajaisivat meidät joko hurjaan, hillittömään, epikurolaiseen elämään tai sitten epätoivoon. Ne synnyttävät ihmisten sydämissä vahingollisia ajatuksia; eiväthän he omin neuvoin, omaa järkeään seuratessaan voi suojautua sellaisilta. Näin he pohtivat: "Jos Jumala on valinnut minut autuuteen, ei millään voi joutua kadotukseen, vaikka mitä tekisin. Jos minua taas ei ole valittu iankaikkiseen elämään, ei minun kannata tehdä mitään hyvää, sehän on joka tapauksessa turhaa."
9. Tämä oppi on ammennettava yksinomaan pyhästä, Kristusta julistavasta evankeliumista. Evankeliumi todistaa kirkkaasti, että (Room. 11:32) "Jumala on sulkenut kaikki epäuskoon, että hän kaikkia armahtaisi". Jumala ei tahdo, että kukaan (Hes. 33:11; Hes. 18:23) hukkuisi, vaan että jokainen kääntyisi ja uskoisi Herraan (1 Tim. 2:6) Kristukseen.
Jos pidämme syntymää ja kuolemaa inhimmillisen olemassaolon alku- ja päätepisteinä huomaamme, kuinka paljon ne muistuttavat toisiaan, kunnes oivallamme, että ne ovat yhtä.
Kristillisessä teologiassa on ajateltu ikuisuuden tarkoittavan ikuista päättymätöntä aikaa. Ikuisuus/iäisyys tarkoittaa ajattomuutta.
Voi..
"Jumalan armo on mittaamaton" tarkoittaa, että jokainen on kerran "täydellinen niin kuin Taivaallinen Isä on täydellinen". Sitä ennen "toisella kuolemalla" on valtaa tässä elonpyörässä.
Minua itseäni kiinnostaisi ehkä keskustelu tästä :
"Tätä henkilöä ei kai sitten ollutkaan tarkoitettu autuuteen ja elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä. Kuka ymmärtäisi armovalitsemuksen henkeä."
Fatalismi on pärceestä, liian helppo tapa elää. Ja lisäksi suorastaan vaarallinen ja vastuuton.
Sukulais-vl.llät ja muutkin heikäläiset on kimpussa kun on loppu lähellä, se on sata varma, edellytäen että et ole kuulunut siihen liikkeeseen. Ne ei varmasti jätä kuolevaakaan tavista rauhaan vaan käyvät ikäänkuin heittämässä saatanalle jos et tee sitä ns. parannusta.
Miten raakaa! Sairasta basilicaa! Sanonpahan vaan, ettei kellään ihmisellä ole mitään valtuuksia/ tietoa sanoa, mitä jatkoja on tiedossa tämän elämän jälkeen. Kaikki viittaa siihen, että pelkkää tyhjää -- tsoukkia siis koko kilvoittelu / rienaaminen? Mun mielestä tärkeintä olisi kunnioittaa itseään kaikkia lähimmäisiä, riippumatta yhteiskunnallisesta asemasta, uskonnollisesta vakaumuksesta, ihonväristä tms.
Samassa botskissa tässä kuitenkin ollaan, synnytään ja kuollaan, pelkkä mysteerio koko setti. Ison kirjan ohje toinen toisensa kunnioittamiskilpailusta on siinä mielessä asiallinen.
tänne on synnytty, täältä on myös kuoltava pois.
Sopisihan sitä itsekunkin vaikka huokasta Jumalan puoleen, että OLE MINULLE ARMOLLINEN.
Jumalalla on sitten keinonsa lähettää apu, jos lähtevä on aiottu autuuteen.
Paavali on kirjoittanut mös siitä, että ne, jotka ilman lakia kuolevat... että heidän iankaikkisuusosansa olisi inhimillisempi kuin niiden, joilla on ollut armonajassa mahdollisuus tarttua sovituksen sanaan. Ehkä vain tyhjyyttä. Ei tuskaakaan.
Mutta ikuisuus ei ole "päättymätöntä ja jatkuvaa aikaa", vaan se on vain yksi hetki. Jos siinä hetkessä on hyvä olla niin ok. Mutta jos se on helvetin tuskaa niin pahempi juttu.
"Tätä henkilöä ei kai sitten ollutkaan tarkoitettu autuuteen ja elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä. Kuka ymmärtäisi armovalitsemuksen henkeä."
Yksikään vl ei vie ketään ihmistä autuuteen eikä elämään ikuisesti Jumalan yhteydessä. Sitähän sinä vl-VALEHTELIJA tarkoitat tällä:
"Lähes päivittäin hänen luonaan kävi uskovainen henkilö, jolla olisi ollut sovituksen sana."
Vain USKO JEESUKSEEN antaa synnit anteeksi ja tuottaa sielun pelastuksen!
Ei vl-VALHEET.
Jos sinun lähiomaisesi olisi ollut kuoleman kielissä, kait olisit mennyt katsomaan ja sanomaan jonkin toivon sanan.
Pitäähän sitä nyt kuolevaa rohkaista ja luoda toivon ilmapiiriä.
Kun minun isoäitini alkoi olla loppumassa, häntä käytiin usein sairaalan vuodeosastolla katsomassa.
Mummo oli humoristi viimeiseen asti. Hän jaksoi heittää huulta, jottei vuoteen vierellä olevien omaisten tarvinnut olla vaivautuneessa olotilassa. Mummon kuolinvuoteen vieressä ei siis tarvinnut kellään vetistellä, eikä luoda surullisen teennäistä tunnelmaa.
Kun tuli puheeksi parannuksen teko, mummu vaihtoi nopeasti puheenaihetta kysyen, joko heinänteko on aloitettu ja onko kala käynyt pyydyksiin.
Mummo oli omalla tavallaan uskovainen, ei siis vanhoillislestadiolainen, vaikka olihan hän niissäkin seuroissa aikanaan käynyt.
Mummulla jopa nauratti, vaikka tiesi lopun olevan käsillä.
Minulle mummu sanoi: muistahan auttaa äitiäs kotitöissä ja lue läksysi hyvin koulussa. Sitten äitini virkkoi äidilleen: Äitikulta, olis niin ihanaa, kun sinä vielä uskoisit synnit ja matkan vijat anteeksi, niin mikäpä meillä olis erotessa.
No senkus saarnaat vaan, en minä sitä kiellä.
Ei sitä äitikulta noin saa suhtautua vakaviin asioihin. Sinun pitää sanoa, että haluat uskoa, niin sitten vasta voin saarnata.
Ainahan minä olen uskonut Jeesukseen, ei se tästäsä kummene.
Tuossa vaiheessa lähdin pois ja äitini jäi kahden, enkä tiedä lopputulosta.
Äiti kuitenkin halusi uskoa mummun päässeen taivaaseen, vaikkei mummun parannuksenteko mennytkään ihan nuotilleen.
"Ainahan minä olen uskonut Jeesukseen, ei se tästäsä kummene."
Mutta tämähän ei riitä kunnon veeällälle.
"Äiti kuitenkin halusi uskoa mummun päässeen taivaaseen, vaikkei mummun parannuksenteko mennytkään ihan nuotilleen."
Niin se ei mennyt vl-nuottien mukaan. Ja kun ihminen ei pokkuroi vl-henkilön edessä, niin silloin hän menee vl-opin mukaan helvettiin.
Mummo kuitenkin tyytyi uskomaan Jeesukseen.
Apt. 16:
"25. Mutta keskiyön aikaan Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä.
26. Silloin tapahtui yhtäkkiä suuri maanjäristys, niin että vankilan perustukset järkkyivät, ja samassa kaikki ovet aukenivat, ja kaikkien kahleet irtautuivat.
27. Kun vanginvartija heräsi ja näki vankilan ovien olevan auki, veti hän miekkansa ja aikoi surmata itsensä, luullen vankien karanneen.
28. Mutta Paavali huusi suurella äänellä sanoen: "Älä tee itsellesi mitään pahaa, sillä me kaikki olemme täällä".
29. Niin hän pyysi valoa, juoksi sisälle ja lankesi vavisten Paavalin ja Silaan eteen.
30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"."
"Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut"
ta uhoa on... niin on paljon...
Mikä sinä viheliäinen hihhuli olet arvostelemaan kenen elämän on turhaa ja kenen ei?
Ymmärrän hyvin sairaan vanhuksen tunteet "haaskalle" kerääntyvien hihhuleiden käännytysyrityksistä. On varmaankin ollut raukka paralla tosi ahdistavaa kun nämä "hyveelliset" hihhulit piirittävät omien sairaalloisten ja pimeiden uskomustensa kanssa.
ANYT KÄÄNNYTTÄÄ KETÄÄN. ON VAIN TARJOTTU SOVITUKSEN SAARNAA. Jos se kelpaa, osana on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä ja hyvä olo. Jos se ei kelpaa, osa o vaivan paikka.
Älä höpötä vl-pelle!
Tuo "tarjottu sovituksen saarna" on juuri käännyttämistä, omien pimeiden uskomustenne tyrkyttämistä väsyneelle vanhukselle. Kuvottavaa, miten uskovaiset etsivät aina elämässään heikoilla olevat ja iskevät silloin.
Eikö mielessä käy KOSKAAN, että ette ole tervetulleita? Että joku ei halua teidän pimeitä uskomuksianne? Että teidän uskomuksenne ovat hölynpölyä, jolla käytte vaivaamassa ihmisiä?
"Tuo "tarjottu sovituksen saarna" on juuri käännyttämistä, omien pimeiden uskomustenne tyrkyttämistä väsyneelle vanhukselle. Kuvottavaa, miten uskovaiset etsivät aina elämässään heikoilla olevat ja iskevät silloin."
Tosi on. Vl-naapuri kyläili erittäin ahkeraan perheen isän luona tämän sairastuttua vakavasti. Ei siihen aluksi kauheasti kiinnitetty huomiota. Olihan vl-naapuri ennenkin perheessä vieraillut. Kun tämän vl-naapurin seurassa sairaalle aivan outo mies alkoi vierailut, niin silloin muu perhe alkoi ihmetellä, mikä oli näiden tiheiden vierailujen perimmäinen tarkoitus. Asia selvisi aikanaan. Tuloksena tieto, että "sovituksen saarna" oli sairaalle kelvannut ennen kuolemaa. Sairas mies pääsi "vl-vanhurskasten" lepoon. Muu perhe ilmeisesti menee sinne ikuiseen kadotukseen kiristelemään hampaitaan.
Arveluttavaa toimintaa käyttää kuolemansairasta käännytyksen kohteena. Tämä on faktaa ja tapahtunut muutama kymmenen vuotta sitten.
sinun osasi kuolemassa?
Se ei ole ainakaan pätkääkään kiinni vl-valehtelijoista.
veikö vl myös vainajan omaisuuden kuten heillä tapana kokemusta on....
edessä, omaisuusjutut ovat aivan toisarvoinen asia.
Minä pidän tätä avausta vain fiktiivisenä kertomuksena, jonka tarkoitus on tuoda keskusteluun pääsiäisen ajan Raamatun tekstien teema, kuinka ihminen pelastuu iänkaikkiseen elämään. Jos luet tämän oman kirjoituksesi jälkeen tarkemmin referoimiani luterilaisen tunnusutuskirjan tekstejä, toteat että asia on yleisesti ihmisille ongelma. Siitä tulee ihmisille erilaisia tulkintoja, puhutaan ratkaisukristillisyydestä jota aiankin lähetytään esim viidesläisessä liikeessä. Ratkaisukristillisyys korostaa ihmisen tietoista valitnaa uskoa eli uskonratkaisun tekemistä mikä johtaa helposti esim väittelyyn ateistisen näkemyksen kanssa ikäänkuin usko olisi sillä lailla ratkaistavissa että todistetaan Jumalan olemassaolo sitä kautta. Luterilainen näkemys on, että usko on Jumalan teko ja että Jumala yksin vetää ihmistä puoleensa. Silloin tarjotaan vain sanaa sellaisenaan ja Raamatun sanassa kuuluva Kristuksen ääni herättää uskon. Usko Jeesuksen pelastustyöhön on pelastuksen edellytys. Ongelma on monelle, se miksi kaikki ihmiset, jotka kuulevat kristinopista, eivät usko. Tämä miksi- kysymys on mielestäni avauskertomuksen, joka siis mielestäni on fiktiiivinnen, tarkoitus. Siinä kertomuksessa on vanhoillislestadiolainen käsitys evankeliumin välittämisestä, mutta keskustelua voi mielestäni käydä nimenomaan siitä, mikä käsitys siitä luterilaisesta näkemyksestä yleisemminkin on.
Ehtivätkö SRK:n miehet kuitenkin saamaan kuolevan nimen laatimaansa testamenttiin? Vai myöhästyivätkö hekin harmillisesti?
tahansa, olisi ok, jos kuoleman tullessa olisi rauha Jumalan kanssa.
Predestinaatiosta on mielenkiintoista saada aikaan asiallinen keskustelu.