Eli olen aikuistuva mies, enkä missään elämäntilanteessa aio hankkia itselleni seuraa ihmisistä saati sitten tyttöystävää. Aion pysyä ikisinkkuna, koska arvomaailmassani sen upeampaa asiaa ei olekaan :) Tähän mennessä olen onnistunut olemaan 20 vuotta ottamatta vapaaehtoisesti mitään kontaktia muihin eikä minuun ole kukaan kiinnittänyt huomiota.
Eli nyt kysynkin, voinko elää elämäni kuitenkin normaalisti ilman, että kukaan tulisi tarjoutumaan tyttöystäväkseni? Yliopistossa tai töissä... Nämä ovat niitä vaaranpaikkoja.
Eli nyt kysynkin, voinko elää elämäni kuitenkin normaalisti ilman, että kukaan tulisi tarjoutumaan tyttöystäväkseni? Yliopistossa tai töissä... Nämä ovat niitä vaaranpaikkoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...Mitäpä tähän sanoisi, en usko että joku tulee _tarjoutumaan_ tyttöystäväksesi jos viestit ympärillesi että haluat elää elämäsi rauhassa ilman minkäänkaltaista kumppania. Itse en siihen usko ettet koko elämäsi aikana ihastuisi keneenkään, saatikka sitten seurustelisi edes kerran. Mistä voit tietää miltä seurustelu tai elämän jakaminen toisen kanssa tuntuu, kun et sitä koskaan ole kokeillut? Kyllä, sinkkuna oleminen on hauskaa yms mutta pitemmän päälle käy todella yksinäiseksi. Jos yksinäisyyttä kaipaat.... En tiedä miten neuvoa sinua koska minun arvomaailmaani kuuluu poikaystävä, perhe ja ystävät.
Kuitenkin jos pelkäät, että joku tulee tarjoutumaan tyttöystäväksesi, eiköhän se riitä että sanot ei kiitos.
Samalla reseptillä vaan eteenpäin. Tuskin susta kiinnostuu kukaan jatkossakaan, kun kerran oot pystynyt mielenkiinnottomana hormoonimyrskyiset teinivuodetkin ;)
Uskon teitä, tosin psyykkaan itseäni jatkuvasti yhä syvempään ja syvempään selibaattiin... En siis aio munkiksi, vaan kouluttaa itseni korkeasti ja elää normaalia elämää YKSIN. Itse olen parasta seuraa itselleni, kaipaan päästä öisin lenkille jonnekin syrjäiselle seudulle jossa voin mietiskellä rauhassa ja vaikka hyräillä jotain kaunista melodiaa. Ajatella välillä masentavia ja välillä taas iloisia ajatuksia, pidän molemmista kunhan ne vain vaihtelevat eikä toinen ota yliotetta. Minulla ei olisi mitään iloa jakaa ajatuksia tai elämääni jonkun muun ihmisen kanssa, riittää kun puhun maailmalle ja hiljaisuudelle. Enkä siis ole hullu vaan tämä on elämäni, muuksi en halua sen muuttuvan...
OK