Ns. juhlapäivä, minä ns. normaali ihminen syvällä tunteiden suossa. Miksi ihstuminen kiduttaa ihmistä? Mitä enemmän yritän selvittää, sitä kummallisemmaksi menee. Mitähän se luulee, millasena mua pitää, tajuaako kuka mitä missä ja miksi... Vältteleekö mua, miksi? Klassinen kysymys, jos uskaltaisi tehdä avauksen, tulisiko selvyyttä ja heiluttaisiko se selvyys liikaa haurasta tasapainoa. Vai onko se enää niin hauraskaan. Näillä tiedoilla ei auta kuin kärvistellä samaa rataa kuin ennenkin. Liikaa välittäen. Kaikenmaailman palstoja vältellen. Kieloja maljakkoon ja kevätpäiviä päin.. La matkalla.
taas yksi
ns. Wappu
4411
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samoissa tunnelmissa. Kevät ulkona ja sisällä routa, iki-? No, kiusallanikin menen ja teen jotain kivaa. Pakko ns. pysyä liikkeessä ja hankkia muuta ajattelemisen aihetta. Se mun ihastus ei myöskään tunnu olevan kiinnostunut mun näkemisestäni. Jos se ei ite lähesty, en ota paineita itsellenikään. Ei ees vastannut mun vapuntoivotuksiin vaikka kai kuuli sen. Pitäiskö mennä skitsoon sille :) Todellakin on turha toivo että se olis pahoillaan ja tulis sanomaan että hei kaatuuko tää meidän juttu nyt tähän... Ja jos tuliskin, niin mä varmaan epäilisin kuuloani ja järkeäni VAHVASTI. Eli siis jalat maassa vaikka joskus jonkun katseen seurauksena pää käy pilvissä.. Nyt meen tanssitunnille enkä yhtään välitä, kuinka hassulta jonkun mielestä saattaisin näyttää. On kokemusta siitäkin että joku voi vaikka inhota suunnilleen suunnilleen kaikkia meikän tekemisiä mutta senkin annan valua kuin vesi hanhen selästä, oon oppinu. Hyvää Wappua, raavitaan ilo esiin vaikka kiven koloista!
Mikään ei ole niin kuluttavaa kuin epätietoisuus. Iso tunne, joka puristaa pientä sydäntä.
Kuitenkaan en halua luovuttaa näkemättä ratkaisua. Rohkeuden kerääminen kestää, ja ei auta kuin olla kärsivällinen tai uskaltaa. Jos ei uskalla, voi vain hakeutua normaaliin kanssakäymiseen, ja toivoa että elekieli kertoo sen mihin sanat ei vielä pysty ja auttaa siten kumpaakin näkemään toisensa ajatukset.
Näen tämän ikävöimisen tuskan moottorina, joka turhauttaa, mutta myös auttaa ylittämään esteet. Kun tunteet on isoja, paine moottorissa kasvaa ja kasvaa. Paine voi "pakottaa" sen uskaltamisen kynnyksen yli. Toivottavasti pian.
Vappua voi viettää myös kaivaten. Onhan parempi, että mielessä on joku tärkeä kuin ei ketään!
Ikävöimisen tuska joo. Mitä jos moottori leikkaa kiinni ennen kuin uskaltaa?
Tunteva sydän on sitkeämpi kuin vois uskoakaan. Epätahtiin voi pompotella, ja voi vaikka vatsakin oireilla vaikka muuten se ei ikinä reagois mihinkään. Kai se toisen vilaukselta näkeminenkin saati juttelutuokio sitten riittää "voiteluksi". Nopeaa ratkaisua silti toivoo, kukapa ei toivois. Tämmösiä ajatuksia. Yhtä vaikeeta kuin sään ennustaminen on tää elo. Toivotaan poutaa kummiskin.