Mun elämä on tylsää. Mitään ei koskaan tapahdukaan ja jos tapahtuu niin sekin on vain hetkellistä. Sama toistuu joka päivä. Herätys, suihku, aamupala, koulu ja lopuksi sitten se että ollaan kotona tai kavereiden kanssa.
Kavereiden kanssa on tylsää. Pelkään että ne jättää mut ulkopuolelle. Mulla on kokemusta siitä. Jos kaikki muut on vaikka pitämässä hauskaa jollain tavalla, niin en ymmärrä sitä. Se vain on tyhmää. Itse asiassa joskus (aina) musta tuntuu että olenkin paljon fiksumpi kuin kaikki kaverini. Mun frendit on yksinkertaisesti tyhmiä. Onko ne syntyny ilman aivoja? Haukkumiselta voi heti kuulostaa, mutta ei ole. En vain ymmärrä. Ja kun en ymmärrä samaa läppää mitä ne heittää, niin miks ihmeessä edes olen niiden kanssa. Ja kun ne pelaa joskus toistensa kustannuksella. Puhuu pahaa toisistaan jne. Kaikki on pettureita ja selkäänpuukottajia. Kehenkään ei voi luottaa. Mut toisaalta, itse haluaisin olla se suosituin, mutten ole.
En uskalla viedä kaverisuhteita pitkälle. Olen aina vaivautunut kun olen kavereiden kanssa. Ekaks tutustutaan, vaihdetaan numerot ja hengataan vapaa-ajalla. Mutta en hengaa. Kun ei ole fiksuja kavereita. Miksi pitäisi iskeä jätkiä koko aika? Miksi pitää ostaa uusia MASSA vaatteita, erilaisuutta ei sallita? Miksi kaikki puhuu pahaa? Miksi tunnen etten kuulu joukkoon? MIKSI? Miksi elämä on tylsää?
Koulu on typerää. Oon koulussa hyvä, mutta ei se riitä. Pitää olla paras, tähdätä korkeammalle, mutta kun ei jaksa. Tekis mieli käyttää huumeita, polttaa ja rikkoa tavaraa. Heitellä niitä ja huutaa. Niin että ääni lähtee. Haluaisin huutaa ja kiusata muita. Haluaisin lyödä ja potkia. Haluan olla pomo, mutten ole. Olen se hiljanen pikkutyttö. Mutta turpaani en osaa kiinni pitää.
Jos haukkumisia tulee, niin sitten tulee. Mitä ne hyödyttää, saa mut vaan toteamaan että tää haukkuja on itse idiootti. Kommentoikaa, ei pakko ole mutta voisitte. En tiedä tuliko oikeeseen paikkaan vai ei, mutta jonnekki tuli.
Olen kohta 15.
Kavereiden kanssa on tylsää. Pelkään että ne jättää mut ulkopuolelle. Mulla on kokemusta siitä. Jos kaikki muut on vaikka pitämässä hauskaa jollain tavalla, niin en ymmärrä sitä. Se vain on tyhmää. Itse asiassa joskus (aina) musta tuntuu että olenkin paljon fiksumpi kuin kaikki kaverini. Mun frendit on yksinkertaisesti tyhmiä. Onko ne syntyny ilman aivoja? Haukkumiselta voi heti kuulostaa, mutta ei ole. En vain ymmärrä. Ja kun en ymmärrä samaa läppää mitä ne heittää, niin miks ihmeessä edes olen niiden kanssa. Ja kun ne pelaa joskus toistensa kustannuksella. Puhuu pahaa toisistaan jne. Kaikki on pettureita ja selkäänpuukottajia. Kehenkään ei voi luottaa. Mut toisaalta, itse haluaisin olla se suosituin, mutten ole.
En uskalla viedä kaverisuhteita pitkälle. Olen aina vaivautunut kun olen kavereiden kanssa. Ekaks tutustutaan, vaihdetaan numerot ja hengataan vapaa-ajalla. Mutta en hengaa. Kun ei ole fiksuja kavereita. Miksi pitäisi iskeä jätkiä koko aika? Miksi pitää ostaa uusia MASSA vaatteita, erilaisuutta ei sallita? Miksi kaikki puhuu pahaa? Miksi tunnen etten kuulu joukkoon? MIKSI? Miksi elämä on tylsää?
Koulu on typerää. Oon koulussa hyvä, mutta ei se riitä. Pitää olla paras, tähdätä korkeammalle, mutta kun ei jaksa. Tekis mieli käyttää huumeita, polttaa ja rikkoa tavaraa. Heitellä niitä ja huutaa. Niin että ääni lähtee. Haluaisin huutaa ja kiusata muita. Haluaisin lyödä ja potkia. Haluan olla pomo, mutten ole. Olen se hiljanen pikkutyttö. Mutta turpaani en osaa kiinni pitää.
Jos haukkumisia tulee, niin sitten tulee. Mitä ne hyödyttää, saa mut vaan toteamaan että tää haukkuja on itse idiootti. Kommentoikaa, ei pakko ole mutta voisitte. En tiedä tuliko oikeeseen paikkaan vai ei, mutta jonnekki tuli.
Olen kohta 15.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika saman kaavan mukaan on minunkin elämäni mennyt, itse olen paljon vanhempi... tai en nyt paljon.. 21... Mutta kuitenkin. Minun elämäni on päivästä toiseen samaa, herään, syön aamupalan, lähden "töihin", palaan kotiin, teen jotain random shittiä siinä se viikko kuluu. Sitten tulee viikonloppu jonka vietän joten kuten, ja sitten sama kaava alkaa taas alusta. On maanantai.... Ja kun on vielä tälläinen vika ettei käytä alkoholia niin nämä vapaa ajan aktiviteetit täytyy sitten kehitellä jostain muusta.
Itsekkin pidän itseäni muita fiksumpana, osittain... Tyhmäksi en ketään mene sanomaan.
Minulla olisi vaikka kuinka paljon kavereita jos olisin viitsinyt pitää yhteyttä, miltei kaikki joihin olen tutustunut ovat jääneet menneisyyteen heti koulujen, nuortentyöpajan,töiden loputtua Ja se miksi ne kaverit jotka olen onnistunut lähelläni pitämään, he eivät ole niin kuin minä. Heillä menee viikonloppuisin lujaa, on hauskaa olla kännissä ja örveltää. He ossavat pitää "hauskaa", jota minä en taas ymmärrä enkä osaa, en enää....
En ole koskaan tehnyt niin kuin "tavallisen" nuoren olisi kuulunut tehdä, en mennyt riparille kaikki muut menivät, en kiinnostunut mopoista/autoista yms kaikki muut kiinnostuivat ja hommasivat, en alkanut käymään baareissa kaikki muut alkoivat, en mennyt armeijaan/sivariin kaikki muut menivät. Miksi? Koska ajattelen liikaa.
Miksi kaikki puhuu pahaa? Koska se pönkittää omaa itsetuntoa. On helppo osoittaa muiden viat kuin löytää/myöntää omia. Eräällä huuhaa kurssilla jolla olin vähänaikaa sitten, sielläkin, "aikuiset" ihmiset hyvin nopeasti muodostivat omia pikku ryhmiään, ja hyvin nopeasti jotkin luokalla olijat otettiin silmätikuiksi joista aina tilaisuuden tullen puhuttiin pahaa. Minä en puhu pahaa, en ole ketään parempi. Ja osaan pitää turpani kiinni liiankin hyvin. Välillä kyllä tekisi mieli karjua, omille vanhemmille. Ette te edes tunne mua! tai parhaalle kaverille josta on tullut yli-ikäinen massateini.
Koulu oli typerään, olisin ollut hyvä koulussa jos olisin jaksanut lukea, mutta en lukenut. Kun ei kiinnostanut, miksi tavoitella kymppiä kun selviän kuutoisella.... tulevaisuudessa siitä toki olisi ehkä hiukan ollut hyötyä jos olisi halunnut paremman koulutuksen.
Kaikki loppu sanasta Tekisi sanaan Pitää ei sovi minuun, kaikki muu kyllä... ikää ja ,veikkaisin, sukupuolta lukuunottamatta.
Toivottavasti ei tule haukkumista. Jos tulee, niin he eivät todellakaan ymmärrä. Kukaan ei ymmärrä henkilöä niinkuin henkilö itse, ei vaikka olisimme kuinka hyviä puhumaan.