Lapsena minulla todettiin VSD mitraalivuoto, vajaatoimintaan ym. oli lääkityksenä Digitalis muutaman vuoden.. leikki-ikäisenä sain "hengenahdistuskohtauksia" rajujen spurttien jälkeen mutta ennuste oli silti että reiät sydämessä umpeutuvat. 15- vuotiaana todettiin, etteivät ne umpeudukaan, mutta mitään liikuntarajoitusta en saanut. Leikkausta tarjottiin, mutta kieltäydyin koska ajattelin kyllä selviäväni.
Oireet olivat monta vuotta melko mitättömiä - vain ja huimaus vaivasivat päivittäin, aina välillä rytmihäiriöitä. Niimpä intouduin kertomaan Meilahdessa tuntevani oloni terveeksi/normaaliksi! Lapsuuden hengenahdistuskohtauksista lääkärit eivät edelleen tiedä mitään, mutta oletan heidän näkevän tutkimustuloksista kaiken oleellisen.
Olen nyt muutaman vuoden tässä miettinyt pitäisikö kuitenkin kertoa lääkärille seuraavista oireista: viime vuosien aikana on muutamina öinä ollut taas tuttua hengenahdistusta mutta nyt on lisäksi sydän hakannut ihan järkyttävällä nopeudella ja "kohtaus" loppuu "valahdukseen" jonka jälkeen en pysty oikein hengittämään, jalat ja kädet ovat ihan veltot ja .. tavallaan on kyllä mennyt tajukin. Olen ajatellut sen olevan paineista johtuvaa "paniikkihäiriötä", joten en ole siitä sen enempää kenellekään kertonut.
Olen tehnyt fyysisesti raskasta työtä nyt puolen vuoden ajan, eikä "nopearytmisyyttä" ole ollut kuin muutaman kerran. Pyörrytystä ja väsymystä on myös ollut melkein päivittäin, mutta luullakseni se voi olla normaaliakin, vai? Tänään kuitenkin huolestuin (siksipä kirjoitankin tätä yöllä), koska olen voinut aika heikosti koko päivän. Kotiin tultuani olo oli aika voimaton ja pari tuntia levättyäni alkoi hengittäminen olla raskasta?! Piti avata ikkuna ja laittaa tuuletin päälle hengitystä helpottamaan (ei kyllä auttanut)ja koettaa oikein tietoisesti vetää henkeä kun se tuntui muuten "lopahtavan". Olo heikkeni vaan, vatsaan kertyi nestettä (??) ja keuhkoissakin saatoi olla jotain nestettä kun yskitti sen verran (ei ole allergioita). Menin lähestulkoon veltoksi ja sitä kesti muutaman tunnin ajan. Pääsin jalkeille mutten ole oikein jaksanut liikkua. Sydämessä saattoi tuntua jotain ylimääräistä, mutten osaa sitä määritellä tarkemmin koska taisin olla aika "kanttuvei" päivällä!
Tavallista stressiä vai kenties sydämen (vakaviakin?) oireita? Kehtaanko vaivata lääkäriä tällaisella?
Oireet olivat monta vuotta melko mitättömiä - vain ja huimaus vaivasivat päivittäin, aina välillä rytmihäiriöitä. Niimpä intouduin kertomaan Meilahdessa tuntevani oloni terveeksi/normaaliksi! Lapsuuden hengenahdistuskohtauksista lääkärit eivät edelleen tiedä mitään, mutta oletan heidän näkevän tutkimustuloksista kaiken oleellisen.
Olen nyt muutaman vuoden tässä miettinyt pitäisikö kuitenkin kertoa lääkärille seuraavista oireista: viime vuosien aikana on muutamina öinä ollut taas tuttua hengenahdistusta mutta nyt on lisäksi sydän hakannut ihan järkyttävällä nopeudella ja "kohtaus" loppuu "valahdukseen" jonka jälkeen en pysty oikein hengittämään, jalat ja kädet ovat ihan veltot ja .. tavallaan on kyllä mennyt tajukin. Olen ajatellut sen olevan paineista johtuvaa "paniikkihäiriötä", joten en ole siitä sen enempää kenellekään kertonut.
Olen tehnyt fyysisesti raskasta työtä nyt puolen vuoden ajan, eikä "nopearytmisyyttä" ole ollut kuin muutaman kerran. Pyörrytystä ja väsymystä on myös ollut melkein päivittäin, mutta luullakseni se voi olla normaaliakin, vai? Tänään kuitenkin huolestuin (siksipä kirjoitankin tätä yöllä), koska olen voinut aika heikosti koko päivän. Kotiin tultuani olo oli aika voimaton ja pari tuntia levättyäni alkoi hengittäminen olla raskasta?! Piti avata ikkuna ja laittaa tuuletin päälle hengitystä helpottamaan (ei kyllä auttanut)ja koettaa oikein tietoisesti vetää henkeä kun se tuntui muuten "lopahtavan". Olo heikkeni vaan, vatsaan kertyi nestettä (??) ja keuhkoissakin saatoi olla jotain nestettä kun yskitti sen verran (ei ole allergioita). Menin lähestulkoon veltoksi ja sitä kesti muutaman tunnin ajan. Pääsin jalkeille mutten ole oikein jaksanut liikkua. Sydämessä saattoi tuntua jotain ylimääräistä, mutten osaa sitä määritellä tarkemmin koska taisin olla aika "kanttuvei" päivällä!
Tavallista stressiä vai kenties sydämen (vakaviakin?) oireita? Kehtaanko vaivata lääkäriä tällaisella?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaaran merkkejä on sinulla paljon kuten hengenahdistus ja nopea rytmi mutta ennenkaikkea tajunnanmenetys. Periaatteessa ei kai pienellä vuodolla eteisten välillä ole merkitystä mutta kammiopuolen reikä on jo isompi ongelma. Mitraalivuodosta on pitemmän päälle usein seurauksena eteisvärinä mikä saattaa olla sinullakin jaksottain. Kun mainitset että on joskus ollut sydämen vajaatoimintaakin turvotusten muodossa niin tulee väistämättä mieleen että kun mitraalivuodon seuraksena sydän joutuu ponnistelemaan paljon ja se altistaa jo sinällään keuhkojen verentungokselle ja huonommalle hapetukselle niin nyt eteisvärinäkohtaus romahduttaa tilanteen vielä entisestään. Pitemmän päälle sydämen oikea puoli väsähtää vajaatoimintaan myös ja se näkyy turvotuksina esim jaloissa ja kaulalaskimoiden pullotuksena.
Sinällään mitraalivuoto on useimmiten korjattavissa ns plastialeikkauksella ja usein eteisvärinäkohtaukset jäävät pois jos sydän ei ole täysin vajaatoimintainen ja samalla on mahdollista korjata kammioiden välinen aukko. Leikkaustulokset ovat hyvät. Yhteydenotto entiseen hoitopaikkaasi voisi olla paikallaan arvion tekemiseksi.
Kiitos ensinnäkin vastauksesta. Ehkä on syytä ottaa yhteyttä Meilahden suuntaan nyt kun oireita on enemmän esiintynyt.
Sitten kysyisin kannattaisiko minun nyt kuitenkin rajoittaa raskaita ponnisteluja? Olen tänäänkin menossa työhön, jossa 8h melkein tauotonta fyysistä rasitusta vaikka eilisen jäljiltä hengitys tuntuu vielä hitaalta/raskaalta. Jäsenet tuntuvat myös raskailta. Toivon että joku sanoisi suoran mielipiteensä: onko outoa että sydänvikainen on hakeutunut fyysisesti raskaalle alalle?
Olisi kiva kuulla kohtalotovereilta/asiantuntijoilta, miten sydänviasta johtuva väsymys on ilmennyt arkielämässä? Minusta tuntuu että keskittymiskykyni ja energiani on aika lailla huonompi kuin muiden.
Vaikea ottaa tietysti tarkemmin kantaa näin netin välityksellä. Jos kuitenkin on oireita jaksamisessa, on lisääntyvästi turvotuksia tai taju menee niin kyllä silloin kannattaa mennä kiireisellä aikataululla vastaanotolle. Jos kuitenkin olet selviytynyt raskaastakin työstä ongelmitta pitkään niin tuskin lyhyt odottaminen vointia pahentaa.