että kaikki on ohi ja hän kuuluu toiselle, tuntui silti surullisen tyhjältä nähdessäni hänet rakkaansa kanssa yhdessä kävelyllä. Toivon toki onnea, mutta myönnän nyt hävinneeni. Joskus käy näin. Mutta - kevät ja elämä jossain muodossaan voittaa aina. Nyt ei vain ollut minun vuoroni.
Vaikka tiesin
-Harmajaneito-
6281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi, sinulle kaikki sympatiani. Ei tässä taida auttaa mikään lohdutuksen sana. Saatan tunnistaa nimimerkkisi -jos oot kirjotellut aikaisemminkin...
Toivoisin niin sulle rohkeutta ja voimaa löytää tämän menetyksesi jälkeen elämällesi sen jonkin, joka antaisi sille samanlaista merkitystä kuin tämä rakkaustesi.
Sun vuoro tulee sitten, kun kohtaat sen joka rakastaa sinua ilman palstoja -aivan varmasti. Silloin tämä kaikki tuntuu susta uskomattomalta, mutta jotakin sä olet tältä palstailulta saanut.
Ei tältä palstailulta ole saanut mitään. Päinvastoin, tänne on vain menettänyt jotain itsestään. En ole juurikaan kirjoitellut tänne. Pari muuta nikkiä ollut käytössä ja nikittömiä viestejä vain muutama. En ole siis "suurkuluttaja". Kuten kirjoitin, kevät voittaa ja niin paljon tekemistä (ja suruja) oman perheen parissa, ettei ehdi miettimään näitä juttuja enää. Ei ehdi rakastamaan muuta kuin kasvamaan saatettuja "pikkuisiaan" ja ihailemaan vasta haratusta maasta putkahtelevaa uutta vihreää elämää kun sitä ikänsä puolesta ei pysty enää itse tuottamaan... Kiitos vastauksestasi, se oli harvinaisen asiallinen. Siihen on hyvä päättää tämä merkityksetön ajankäyttö näillä sivuilla.
Tossa on taasen hirveästi spekulaatiota. Jos näit että hän on kävelyllä jonkun naisen kanssa, niin se voi olla hänen siskonsa, sukulainen tai ystävä. Pelkän kävelylenkin perusteella ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Asia on erikseen jos he esim. suutelivat tai osoittivat hellyyttä jollain muulla tavalla.
Tiedän, että hän on mennyt eteenpäin. Ja se on ihan hyvä. Minusta ei olisi ollut täyttämään hänen tarpeitaan, älyllisiä tai fyysisiä. Toisaalta aivan sama, kuka oli kyseessä, tunne hänestä toisen kanssa on riittävä piste, minä jatkan valitsemallani tiellä, jolla en aiheuta surua muille kuin ehkä itselleni. Antaa siis olla. Kiitos rohkaisusta.
Ikävää kuulla että asia on noin. :(
En kuitenkaan usko että sinussa olisi noita puutteita mitä listasit. Välillä noilla ihmisten tekemillä valinnoilla ei ole mitään järkevää perustetta vaan he tekevät sun musta tuntuu periaatteella, mikä tässä tapauksessa on ollut joku "miehellinen" intuiitio.
Mukavaa vappua ja kyllä se uusi mukava ja sinua rakastavat mies vielä löytyy. :D
Näin heidät taas... Ja pienen pohdinnan jälkeen tajuan, mikä sattuu eniten koko jutussa... Luulin, että hän on vain hiukan ujo, mutta tajusin nyt, etten sittenkään merkinnyt hänelle niin paljon... Onhan hänen täytynyt tehdä aloite tai vastata toisen aloitteeseen... No. Tästä palstailusta on kai sitten kuitenkin jonkinlaista ajatteluapua. Kiitos kun "kuuntelit".