Menettänyt toivon.. Ei tunnu enään mikään miltään ja kaikki tuntuu tasen tappavalta. Aivan sama kaikki!
Mä oon
ikävä elämä
12242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sanomalla, että aina synkänkin pilven takaa ilmestyy aurinko, sateen jälkeen seuraa poutasää.
Jos harmautta tuntuu jatkuvan kohtuuttoman pitkään niin, ettei siitä tunnu selviävän omin voimin, tulee hakea apua ja tukea muilta.
Voimia sinulle rakas ystäväni!
aivan sama. pois pois... haluan...
kun se kävis niin helposti, että suljet silmät etkä enään herää..
Haluaisin sinun löytävän elämänilon, riemun siitä, että voi tuntea, kokea ja nähdä... Että saa olla osa ihmeellistä maailmaa, sen kauneutta ja mystisyyttä. Ja että saa herätä uuteen päivään, kuten aurinko tuo synkän yön jälkeen loistavan valon ja tilaisuuden uuteen alkuun...
Yksin on joskus vaikeaa nähdä kauniin perhosen lentävän, värikkään kukan ilmestyvän pihamaalle, ahkeran lintuparin rakentavan väsymättömästi pesää poikasilleen ja kasvattavan niitä hellästi, kunnes niiden omat siivet kantavat... Yksin näkee vain tummat pilvet, joiden varjo on musertaa alleen pienen ihmisen...
Mille elät, kun ei ole mille elää.. Aivan sama. Ei saa enään takasin sitä jotain mitä joskus oli.. Ei vaan kuulu tänne!
Elämään kuuluu ilo ja suru, onni ja pettymykset. Vaikean ajan yli pääsee muistelemalla koettua hyvää aikaa ja uskomalla siihen, että vielä se onni palaa, ennemmin tai myöhemmin.
Onni muuttaa muotoaan kuten vaikeudetkin saattavat olla hyvinkin erityyppisiä. Tärkeintä on uskoa huomiseen ja siihen, että tulevaisuudessakin voi pärjätä kuten on selvinnyt tähänkin asti.
Periksi ei pidä antaa, vaan on kaikin voimin vahvistettava myönteisyyttä ja oman elämänsä ehkä pieniäkin mutta siksi elintärkeitä voimavirtoja, joita jokaisella on.
Voi sinua. Kyllä elämä taas kantaa. Ylös, ulos ja liikkeele, vaikka huomenna, siitä se lähtee :) Surut ja murheet kuuluvat elämään, ikävä kyllä.
Mut entä jos elämässä ei ole mitään minkä voimin jaksaa sinne huomiseen?
No perkele musta on tuntunut tuolta samalta siitä asti ku erosin tyttöystävästä, samantekevää tuntuu olevan kaikki...
Mitä vitun merkitystä jollain parisuhteella on koko elämää jos ajattelee?Ihmisiä on mielisairaaloissa ja he sivistävät itseään, taitelijat tekevät taidetta ja myyrät kaivavat onkaloita.Vittu.Käy luonnossa, se antaa voimaa.Sieltä sinä olet lähtösin.Kukaan nainen siihen ainakaa vaikuta.
Olen miettinyt että miten sekasin saa olla että sinne joutuu..
taitaa olla sellainen vaikeasti määriteltävissä oleva raja, jolloin itse ei enää pysty erottamaan oman vääristyneen mielen luomaa maailmaa todellisesta ja alkaa toimimaan sen mukaan. On jollain tavalla tavoittamattomissa oman mielensä sisällä eikä sitä kukaan pysty tavoittamaan. Ristiriita kasvaa liian suureksi.
Sitten toisaalta mikä on normaalia?