Vanhemmista eroaminen

Olen 17v jätkä, joka siirtyy täysi-ikäisyyteen 9kk päästä.
Ongelma on siinä että äitini on aivan tajuttoman ylihuolehtivainen.
Tuskin antaa meikäläisen käydä esim. Alkossakaan vaikka olisin 18 täyttänyt, ja kotiintuloajat siinä kymmenen maissa pätevät aivan varmasti vielä 18-vuotiaanakin, mikäli muutosta ei tapahdu.
TV :tä, pelikonsoleita, nettiä saan käyttää varmasti maksimissaan 2 tuntia vaikka olisi kuinka tärkeä homma menossa, ihan niinkun nytkin.
Samaa rataa on jatkettu meillä siitä asti kun murrosikä mulla alkoi siinä 12-13-vuoden paikkeilla. Sääntöjä jokaisesta kivasta asiasta joiden parissa viihdyn liikaakin.
On siis niin naurettavaa etten pääse perjantaisin kavereiden kanssa mihinkään kun äiti heti huolestuu kun en ole kotona.
Äitini ei voinut hyväksyä edes ensimmäistä tyttöystävääni 16-vuotiaana, kun tämä kävi ammattikoulua eikä lukiota, niin kuin minä. Ja muutenkaan ei ollut ehkä koulumenestykseltään samaa tasoa kuin minä. Hohhoijaa, koittas nyt vaan elää omaa elämäänsä ja antaa meikäläisen aikuistua rauhassa.
Olen siis varsinainen äidin kultapoju josta hän huolehtisi varmasti vielä ollessani viisikymppinen ukko.
Ei onnistu, ehei. Lähtisin jo nyt kotoa jos vain olisi kämppä tarjolla. Mutta kun ei duunia, niin ei rahaa. Ei rahaa, ei kämppää.
Jotenkin oon ymmärtäny että äiti työntää nokkansa joka koloon niin kauan kun asun kotona.
Harmi sinänsä. Eikö tälle voi tehdä mitään?
Pitääkö mun sietää tätä turhamaisuutta ihan oikeesti? -.-
5280
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Hmm, samassa jamassa ollaan ja melko tarkalleen samaa vuosimalliakin.

Itsekin kävin sossun perheneuvolassa, mutsini oli mukana, koska olen halunnut jo pitkään muuttaa kotoa pois. Soskun tädit löivät faktat pöytään, että vasta 18 vuotiaana voi muuttaa pois, silloin sossu ja kela maksavat elämisesi.

Eli molemmat joudumme odottamaan melkein vuoden, ennen kuin pääsee omaan kotiin.

Alle 18v voi päästä omaan kotiin kuulemma vain, jos on erittäin huonot perheolot kotona. Toki voit nytkin muuttaa pois, mutta yhteiskunta ei tue sinua.

Äänestä

Hanki työpaikka eli rahaa... ja muuta sit ku oot 18, ehkä aikaisemminkin. Jos saat töistä sen verran rahaa että voit maksaa yksiön vuokraa, (ei todellakaan oo kallista), niin muuta äläkä valita vitun homo :D:D

Äänestä

Olen 17-vuotias lukiolaistyttö ja muslimi. Ongelmana on siis se, että vanhempani kieltävät minulta ns. kaiken ''hauskuuden''. Kaverit saavat olla vain tietynlaisia ja heille kelpoisia. Eli he eivät hyväksy kaveria, jos hän käyttää päihteitä tai hänellä on poikaystävä. Olen täysin kyllästynyt siihen että he puuttuvat jokaiseen asiaan, eivätkä anna minulle ollenkaan omaa vapautta! Kotiintulonajat ovat arkisin 9 ja viikonloppuisin siinä 10 aikoihin. Puhelin soi viikonloppuisin vielä ainakin 4 kertaa päivässä. Olen siis suomen kansalainen ja tottunut elämään kuin muutkin, tietenkin noudatan useita uskonnon kriteerejä, mutta yhdessä asiassa on ongelmaa. Minulla on siis poikakavereita ja joudun näkemään heitä salaa. Vanhempani ovat tuhonneet myös monia kaverisuhdettani! Ja tuhonneet samalla minuakin. Olin ennen todella puhelias ja sosiaalinen ja suosiossa oleva se iloinen tyttö josta kaikki pitivät! Nyt minulla on enää 3 hyvää ystävä, mutta säilyttänyt silti joitakin luonteenpiirteitäni. Olen siis edelleen sosiaalinen, mutta pelkään silti enemmän puhumista sosiaalisissa tilanteissa kuin ennen asiat ovat siis vaikuttaneet minun yksityiselämäänkin. Isäni on useasti käynyt myös nuorten paikoissa etsimässä minua ja näin tullut kaikille ihmisille tutuksi ''pelottavana isänä''. Isä käy myös puhumassa joskus kavereiden vanhempien kanssa jos olen hänen mielestään käyttäytynyt huonosti jonkun kaverini takia ja näin kieltävät minua olemasta hänen kanssaan. Nyt seurustelen ja isäni on saanut tietää ja puhui poikaystäväni kanssa kasvotusten ja pyysi häntä jättämään minut rauhaan. Poikaystäväni on todella hyväkäytöksinen, eikä käytä päihteitä ja viihdymme todella hyvin toistemme kanssa, meillä on samat kiinnostuksen kohteet ja mieltymykset ja olemme todella onnellisia toistemme kanssa. Minulla on ollut pitkään vakavia ongelmia vanhempieni kanssa, olen joutunut useasti pahoinpitelyn kohteeksi sen takia että olen heidän mielestään toiminut väärin. Jutellut pojan kanssa tms. En kestä tällaista enää! Todella huonot perheolot kotona. Minulla olisi mahdollisuus muuttaa pois kotoa, mutta se ei onnistuisi uskonnon takia vai onnistuisiko? tietääkö kukaan? Eikö tälle asialle voi tehdä mitään? tai eikö tähän voi kukaan asiantunteva henkilö puuttua? :/ Tämä pahaolo todellakin tuhoo minua henkisesti..!

Äänestä
  • Muslimiksi syntyminen on aina huonoa onnea.

    Äänestä

Jos asut vielä vanhempiesi luona, niin heillä on täysi oikeus rajoittaa tekemisiäsi, koska he maksavat ylläpitosi.

Jos haluat hieman vapautta, niin voit tietty ehdottaa, että lupaudut maksamaan asumisestasi vuokraa sitten kun olet täysi-ikäinen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


täysin kyllästynyt kirjoitti:

Olen 17v jätkä, joka siirtyy täysi-ikäisyyteen 9kk päästä.
Ongelma on siinä että äitini on aivan tajuttoman ylihuolehtivainen.
Tuskin antaa meikäläisen käydä esim. Alkossakaan vaikka olisin 18 täyttänyt, ja kotiintuloajat siinä kymmenen maissa pätevät aivan varmasti vielä 18-vuotiaanakin, mikäli muutosta ei tapahdu.
TV :tä, pelikonsoleita, nettiä saan käyttää varmasti maksimissaan 2 tuntia vaikka olisi kuinka tärkeä homma menossa, ihan niinkun nytkin.
Samaa rataa on jatkettu meillä siitä asti kun murrosikä mulla alkoi siinä 12-13-vuoden paikkeilla. Sääntöjä jokaisesta kivasta asiasta joiden parissa viihdyn liikaakin.
On siis niin naurettavaa etten pääse perjantaisin kavereiden kanssa mihinkään kun äiti heti huolestuu kun en ole kotona.
Äitini ei voinut hyväksyä edes ensimmäistä tyttöystävääni 16-vuotiaana, kun tämä kävi ammattikoulua eikä lukiota, niin kuin minä. Ja muutenkaan ei ollut ehkä koulumenestykseltään samaa tasoa kuin minä. Hohhoijaa, koittas nyt vaan elää omaa elämäänsä ja antaa meikäläisen aikuistua rauhassa.
Olen siis varsinainen äidin kultapoju josta hän huolehtisi varmasti vielä ollessani viisikymppinen ukko.
Ei onnistu, ehei. Lähtisin jo nyt kotoa jos vain olisi kämppä tarjolla. Mutta kun ei duunia, niin ei rahaa. Ei rahaa, ei kämppää.
Jotenkin oon ymmärtäny että äiti työntää nokkansa joka koloon niin kauan kun asun kotona.
Harmi sinänsä. Eikö tälle voi tehdä mitään?
Pitääkö mun sietää tätä turhamaisuutta ihan oikeesti? -.-

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu