Moikka!
Onko teillä kokemuksia siitä, kuinka diagnoosilla F31 saadaan ihminen merkityksi loppuiäkseen. Olen törmännyt tähän asioidessani lääkärissä muiden asioiden vuoksi. Miten lääkärit ovat niin ennakkoluuloisia? Miten pystyn suhtautumaan tilanteeseen hermostumatta? Välillä ärsyttää sanoa mitään, kun lääkäri kysyy onko sinulla muita sairauksia tai mitä lääkkeitä käytät ja lääkkeen sanottuani kuuluu: Ai mihinkäs sitä saat? Inhottaa olla aina kakkosluokan kansalainen ja valehdellakkaan ei voi.
Onko teillä kokemuksia siitä, kuinka diagnoosilla F31 saadaan ihminen merkityksi loppuiäkseen. Olen törmännyt tähän asioidessani lääkärissä muiden asioiden vuoksi. Miten lääkärit ovat niin ennakkoluuloisia? Miten pystyn suhtautumaan tilanteeseen hermostumatta? Välillä ärsyttää sanoa mitään, kun lääkäri kysyy onko sinulla muita sairauksia tai mitä lääkkeitä käytät ja lääkkeen sanottuani kuuluu: Ai mihinkäs sitä saat? Inhottaa olla aina kakkosluokan kansalainen ja valehdellakkaan ei voi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei tunnu kivalta ,mutta on mulla kokemuksia ihan normaaleista lekureistakin.
Oon joskus myös "heittäytyny" pöljäksi ihan piruuttani,silloin kun on oikeen tollo tyyppi,sillä pystyn olemaan pahemmin hermostumatta :)
Ei auta kun aatella,et ne ei pysty tajuun muunlaista sairautta.
Joo, tossa on vaan vaarana, että pöljäksi heittäytyminen todetaan jonkinlaiseksi taantumaksi ja kaikkihan mitä lääkärillä puhutaan siirtyy kirjalliseen muotoon. Eli jonkinsortin kontrollia on puheilleen pidettävä. Joskus tuntuu, että mua pidetään niin hulluna, että pelätään. En tiedä voiko kaikkia kaksisuuntaisia ajatella esim. väkivaltaisiksi? Mä en ole koskaan ollut psykoosissa tai sairaalahoidossa, mutta silti olen kai vaarallinen? Enintään itselleni. Käsittämätöntä.
Joo, tiedän tunteen :/ Välillä tuntuu, että ihan kaikki ketkä kuulee diagnoosista muuttuu tai niiden käytös muuttuu. Mun mielestä ne ihmiset ketkä ei arvosta kaksuuntasia, on idiootteja. Koska ei ne maalikot tiedä koko sairaudesta yhtään mitään. Pätee ja viisastelee jollain nettipohjasella tiedolla. Pyh ja pah. Ylipäätään ärsyttää suomalaisten ennakkoluulot mielenterveys-ja päihdepuolen porukkaa kohtaan. Jokainen on yksilö ja ansaitsee mahdollisuuden. Sairauksien takana on ihan mahtavia luonteita :) Mun sairaus on osa mua enkä pysty edes erottamaan sitä mun persoonasta, ilman sitä mun elämä ois tylsää. Oon itseasias aika kiitollinen, et mulla just kaksuuntanen, tosin tyyppi II ja oon tehny älyttömästi töitä sen eteen, et pärjään täällä yhteiskunnassa sen kanssa. Hyvin menee mut menköö :D
Hienoa Kukka! Olen iloinen, ettà jaksat pitàà hatun korkeella! :) wautsii! kunnioitettavaa kàytòstà! :) *hali*
Kiitos :)) Todellakin pidän, koska ei oo vaihtoehtoo :) love my life
Mikset valehtele?
Ei kaikki negatiivinen käsitys kaksisuuntaisista ole vain ennakkoluuloja. Totuus on usein vielä paljon ennakkoluuloja hirveämpää.
Niin no, en mä kaikille kerro sitä. Mut jossaa vaiheessa, kun tutstuu uusiin ihmisiin se olis vaan aika luontevaa kertoa. Itseasiassa must on tullut aika tarkka siitä, kenelle kerron ja kelle en. Rajottaahan se elämää jonkin verran, jos miettii vaik työnhakuakin. Kuka nyt haluis diagnoosin saaneen työntekijäkseen, olis vaan kiva, kun ihmiset vois olla vähän avarakatseisempia.
tàà on niin totta! ei haluais joskus vastata, mutta ei voi valehdellakaan - veit sanat suustani! :(
Mä luulen, että mun yksi työsuhde purettiin koeaikana juuri tämän sairauden takia. Työpaikkalääkäri kysyi sairauksista ja lääkityksestä (joka on pakko kertoa siinä vaiheessa, kun lääkäri suunnittelee jotakin muuta lääkitystä johonkin toiseen sairauteen) ja tietysti kerroin.
Lääkäri-potilassuhteen pitäisi olla luottamuksellinen, mutta jotenkin luulen tuon vaikuttaneen työsuhteen purkuun. Mitään muuta järkevää selitystä en löytänyt. Mulle kerrottu "syy" oli niin omituinen, ettei sillä ollut minkään todellisuuden kanssa mitään tekemistä.
Olen siis merkitty, ja nykyään vältän viimeiseen asti kertomasta. Sitten vasta kun syystä tai toisesta on pakko. Pari läheisintä ystävää tietää, mutta muille en kerro. Leiman saa heti. Ei terveet ymmärrä. Mullakin "vaan" kakkostyypin sairaus, joka ei kamalan pahasti elämää haittaa kun vaan muistaa ottaa lääkkeet. Ilman lääkkeitä mopo kyllä karkaa käsistä :D
Hitto, mä kyl aion taistella hyvän työn puolesta :) Mähän ansaitsen normaalin elämän, siinä missä muutkin. Ei geeneilleen minkään mahda, syytön mä siihen oon, et sain tän sairauden. Tiedostan vaan itse, mikä mulla on ja kontrolloin sitä eikä se minua.