miten aikaisin yöhoitoon laittaisit?

ensimmäisen kerran 1v:nä kotona ja 1v 5kk mummolassa. Eipä ollut tarvetta yöhoidolle aiemmin ja meillä luotettavaa hoitajaa ei ole helposti saatavilla.

Yleisestihän sitä suositellaan, että lapsi voi olla yhtä monta yötä erossa vanhemmistaan, kuin mitä on vuosia. Eli nollavuotias nolla yötä, yksivuotias yksi, kaksivuotias kaksi jne.

Itse en laittaisi alle 1-vuotiasta yökylään, ellei kyse olisi jostain aivan pakollisesta (äiti sairaalassa tms.). Yökyläilyn noin huvimielessä lapsi ymmärtää siinä 2-3 vuotiaana ja silloin on musta kypsä koko touhuun.

Hyvä ystäväni on menossa naimisiin kesäkuussa, jolloin tyttäreni on 8 kk ikäinen. Olen hälle kaasona enkä siis viitsi mennä säheltämään neitokaisen kanssa sinne, tulisi luultavasti olemaan melko haastavaa kaikkine päiväunineen ja ruokailuineen. Anoppi lupasi ottaa yökylään, eli tämä olisi ensimmäinen kerta tytölle. Uskon ja luotan vakaasti, että kaikki menee kuitenkin hyvin. Sovittiin varmuuden vuoksi, että en juo alkoholia enne kuin neiti on mennyt yöunille.. En siis todellakaan usko, että tämä on liian varhaista, mummu höösää ja pomputtaa varmasti siihen malliin lasta, että uni maistuu tosi hyvin :)

no esikoisen laitoin ekan kerran 1-vuotiaana (oli mummon ja vaarin kanssa meillä kotona), mutta meidän lasten ikäero kun on 1,5 vuotta ja miehen kanssa ei ole juuri kahdenkeskistä aikaa saatu kun mentiin naimisiin 3 vuotta sitten (tulin heti raskaaksi ja lapset synty peräkkäisinä vuosina), niin päätettiin, että kuopus laitetaan aikaisemmin yöhoitoon koska meidän parisuhde on kyllä ollut koetuksella näin pienen ikäeron takia (ja että saisimme nukkua kerrankin hyvin), joten kuopus menee yöhoitoon esikoisen kanssa sitten kun on 7-8 kk ikäinen ja yöimetys loppunut. Todennäköisesti mummo tulee meille kotiin hoitamaan lapsia yhdeksi yöksi ja aamuksi. Olemme ajatelleet, että tämän jälkeen (kun kuopus on siis 7-8kk ikäinen ja esikoinen 2v) lapset olisivat muutaman kerran vuodessa yöhoidossa isovanhemmillaan (ehkä joku 3-4 kertaa vuodessa). Muuten lapset ovat kotona kotihoidossa. Mielestäni tuo on ok (jos vielä muuten ovat kotihoidossa), mutta en ihan ymmärrä, kun jotkut kuskaavat pieniä lapsia joka toinen vloppu yöhoitoon ja vielä päivät ovat hoidossa :-(.

Meillä oli alle kolme kuukautisena hoidossa vanhemmillani, koska en imettänyt asia oli yksinkertainen ja yöt menivät hyvin. En itse oikeen ymmärrä miksi vauvaa ei voisi antaa hyvään, luotettavaan ja turvalliseen hoitipaikkaan kun vasta 1-vuotiaana.

Minäkin olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja eli en ymmärrä miksei vauvaa, jota ei imetetä voi antaa yökylään. Uskon vakaasti, että mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hän reakoi hoitajaansa eli ei osaa/ymmärrä kaivata vanhempiaan.
Meillä valitettavasti lapsi ollut niin huono nukkuja, heräsi siis 2h välein läpi yön 1v4kk asti, ettei yökyläilyä olla juurikaan harrastettu. En vain ole halunnut rasittaa isovanhempia yöheräilijä lapsen takia. Toki lapsi on ollut jo yöhoidossa, mutta varmasti olisi ollut enemmänkin jos vaan yöt olisivat olleet rauhallisempia.

Täyttä asiaa tuo nimimerkin ewrfaerf kirjotus. Vauva kokee hoitoonlaittamisen aina hylkäämisenä, koska ei ymmärrä että äiti/isi tulee takaisin. Vauvallahan on kiintymyssuhde äitiinsä jo heti syntyessään, koska vauva kuulee äidin äänen vatsaan, tuntee äidin kävelyrytmin ja jotenkin vauva oppii myös äidin tuoksun jo vatsassa. Nämä ovat vauvalle jo tuttuja heti vauvan syntyessä.
Joka kerta kun äiti jättää vauvan hoitoon, tämä "hylkääminen" "rekisteröityy" vauvan aivoihin. Tietenkään vauva ei isompana enää sitä muista, mikä tekee asiasta todella vaikean. Ammattiauttajatkin vain harvoin pystyvät auttamaan ihmistä jolle traumat on syntyneet ajalta jota ei muista.

Tästä on niin paljon tehty tutkimuksia. Vauvat, joita ei ole hoidettu ja rakastettu riittävästi vauvana ja on huostaanotettu ennen ensimmäistä ikävuottaan, kärsivät huomattavasti enemmän ja pahemmista ongelmista kuin lapset, jotka ovat kokeneet perusturvallisuuden vauvana, mutta hoidon laiminlyöminen on tapahtunut myöhemmässä lapsuudenvaiheessa.
Ihminen kykenee pääseemään asioista yli, todella vaikeistakin, puhumalla ja saamalla asianmukaista terapiaa. Tämä tietenkin onnistuu vain jos ihminen muistaa tapahtuneen.

Just. Kirjoitin tuolla ylempänä, että meillä on ollut hoidossa alle kolmikuukautisena. En kyllä ihan yhdy noihin edellisiin (vaikka olen lukenut psykologiaa ihan yliopistossa, kyllä :-))...jos vauva nyt on muutaman yön isovanhempien luona, jotka jatkuvasti muutenkin hoitavat vauvaa ja jotka ovat luotettavia ja osaavat varmasti luoda turvallisen olotilan vauvalle, niin en usko, että vauvan mieli siitä järkkyy. Olisi eri asia jos vauva olisi viikottain yöhoidossa eri paikassa, silloin varmasti tämä vauvan perusurvallisuuden tunne voisi järkkyä. Mutta meidän kohdalla kyse oli ainakin yksittäisestä hoitokerrasta, seuraava yksi yöhoito tulee muutaman kuukauden päästä. Vanhempien jaksamisen kannalta on nimittäin mielestäni hyvä joskus tehdä asioita myös ilman vauvaa, tällöin itse olen ainakin selkeästi virkeämpi ja jaksan seurustella vauvan kanssa paremmin kuin todella väsyneenä.

"Vauvat, joita ei ole hoidettu ja rakastettu riittävästi vauvana ja on huostaanotettu ennen ensimmäistä ikävuottaan, kärsivät huomattavasti enemmän ja pahemmista ongelmista kuin lapset, jotka ovat kokeneet perusturvallisuuden vauvana, mutta hoidon laiminlyöminen on tapahtunut myöhemmässä lapsuudenvaiheessa."

Jep jep, joltain taas lähti mopo hieman lapasista...toki esimerkkisi korreloi yhden yön yöhoitoon =). Itse asiassa yhtään traumatisoitunutta lasta ei ole olemassakaan, sillä jo esim. pinnasängyn ohi käveleminen aiheuttaa lapsessa hylkäämisreaktion, ja siis todellakin tutkimusten mukaan.

Asiat taas oikeisiin mittasuhteisiin, jookos ?

ja miksi aina puhutaan vain äidistä ja äidin tekemisistä? jos vauva ei ole täysimetyksellä, niin onko vauvan isän kanssa oleminen "hoitoon jättämistä"? tuskinpa vain. tai ainakin meillä isä on ottanut vauvan hoitamiseen osaa ihan alusta asti.

Meidän poika taisi olla reilu 2kk kun oli ensimmäisen kerran kummitädillään (miehen siskolla) yötä. Toki vajaa 2vkoisena oli viikon verran yöt poissa, mutta tämä sairaalareissun vuoksi. Miehen sisko asuu muutaman sadan metrin päässä, joten ei kauhea matka olisi ollut, jos jotain olisi tullut. Nyt toissavkl oli viimeksi ja on viikkoa vajaa 6kk.

Eipä se minustakaan mitään traumaa jätä, jos vauvan jättää sellaisen hoiviin vaikka yhdeksikin yöksi ketä lapsi tapaa lähes päivittäin. Mekin olemme useamman kerran viikossa kälyn luona, joskus poikkean siellä ihan ohimennen käydessäni kaupassa ja ohikulkiessani huomaan heidän olevan kotona. Ja en kuitenkaan halua sulkea pojan toistaiseksi ainoita serkkuja ulos hänen elämästään.