Olen joutumassa/pääsemässä (päivä)osastolle syömishäiriöoireilun takia. Oireilen välillä syömättömyydellä/vaikeudella syödä, välillä ahmin ja oksennan. Eli oireiluni on sekä anorektistä, että bulimista.
Kaikki osastokokemukset olisi nyt tervetulleita. Niin hyvät kuin huonot. Miten osastoilla yleensä toimitaan syömishäiriöisen kanssa? Ruokailutilanteet? "Säännöt"? En ole siis menossa mihinkään sh:hin erikoistuneeseen yksikköön, mutta ossalla pitäisi olla syömishäiriökokemusta.
Kaikki osastokokemukset olisi nyt tervetulleita. Niin hyvät kuin huonot. Miten osastoilla yleensä toimitaan syömishäiriöisen kanssa? Ruokailutilanteet? "Säännöt"? En ole siis menossa mihinkään sh:hin erikoistuneeseen yksikköön, mutta ossalla pitäisi olla syömishäiriökokemusta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Se riippuu niin paljon siitä, missä päin Suomea oot ja minkä sairaalan osastolle oot menossa. Mut periaate kai kaikkialla Suomessa on sama: jos vaikea alipaino ja aliravitsemustila niin painon nostaminen normaalimpaan ensisijaisesti. Eli se syöminen on tärkeässä osassa, vaikka se onkin se aina se vaikein juttu hoidossa. No ei ehkä kaikille, mutta useimmille, allekirjottaneelle ainakin. Eli syömisen normalisoiminen. Sit joka osastolla on omia käyntäntöjä tietysti. Tuleeko ruoka valmiina annoksena vai saako itse annostella ilman valvontaa vai vavonnassa. Syömistä toki tarkkaillaan ja jos oksentamistaipumusta niin yleensä pitää joku tietty aika olla ruokailun jälkeen valvotusti, esim. jossain yleisissä tiloissa. Jos tuntuu vaikealta syödä muiden potilaiden seurassa niin ainaki omalla kohdalla oli välillä niin et söin toisessa huoneessa hoitajan läsnäollessa. Kaikki riippuu oikeestaan hoitoon menevästä hennkilöstä ja hänen tilanteestaan ja kunnostaan. Et saako sit esim. liikkua vapaasti vai rajoitteilla. Kai aika yleinen tapa on et se lautanen kuitenki pitää aina tyhjäksi syödä. Itsellä oli yhessä vaiheessa niin, et jos tietty määrä kertoja ruokailuja jäi väliin, niin siirryttiin sit letkuruokintaan.
Tässä nyt jotain juttuja. Mut siis aika paljo riippuu kai siitä missä päin Suomea on.
Mäkään en oo ollu millään sh:n erikoistuneella osastolla, mut on niilä kuitenki kokemusta sh: hoidosta. Ja paljon tukea sain koko ajan kuitenki siihen syömiseen. Ja jutella niistä ahdistavista oloista mitä se aiheutti, aina ku vaan halusin.