Itse kärsin vuosia home tms. asunnoissa ja ongelmat vain seurasivat, kun tavarat seurasivat perässä, sairastaminen meni tosi pahaksi. Nyt kun alkoi olla tilanne siinä pisteessä että elimistö ei enää oisi enempää kestänyt, lähdin samana päivänä ja nappasin vuokra-asunnon joka tuntui todennäköisesti turvalliselta ja muutin jättäen KAIKEN taakseni.
Voin sanoa että oli paras mahdollinen päätös. Vaikka nyt taloudellisen tilanteen takia ei olekaan paljon muuta kuin se mitä vähintään tarvitsee, ja nukkuakin saa vain lattialla, niin terveydentila on kohentunut mielettömästi kuukaudessa vaikka altistumisia on tullutkin muualla ja siitä takapakkeja aika lailla, mutta kuitenkin, nyt aivot taas toimivat, muisti pelaa, ei tule enää sitä että unohtaa mitä on tekemässä, maha ei ole sekaisin, silmätkin alkavat nähdä kirkkaammin, kuulo palautunut paremmaksi, lihasjäykkyydet helpottaneet, kurkku ei ole enään kipeä, yskitä ei, huimaus ja sekavuus poissa, ei enää tunnu että nukahtaa kesken päivän, kivut vähentyneet, nivelet ja lihakset ovat taas vahvemmat eivätkä särje, epätoivoinen ja masentunut mieliala on muuttunut normaaliksi, jne. ELI KYLLÄ MUUTTO VOI MUUTTAA ELÄMÄÄ!
Tilanne on vain se, että tällaisia asuntoja on vaikea löytää, joissa pystyy olemaan kun on vakavasti herkistynyt. Itselleni ei sovi oikein enää paikat joissa haisee home tms. alkoholi, monet ruuat, kemikaalit yms...mutta uskon että kun asuu ilman altistuksia riittävän pitkään, ja keskittyy välttämään kaikenlaista psyykkistä stressiä ja altisteiden aiheuttamaa fyysistä stressiä, syö ruokia jotka sopivat ja huolehtii oikeanlaisten rasvahappojen saannista, elimistö rauhoittuu
Tämän oikeastaan olen tiennyt jo pitkään, ja ongelmana aina on ollut raha. Nytkin, kun oma tulotaso on riippuvainen lähinnä kelan työmarkkinatuesta, ja toimeentulotuesta, ei paljon rahaa ole liikoja, asunto maksaa 920 e kuukaudessa, mieletön hinta tässä elämäntilanteessa mutta toisaalta, siitä luopuminen voisi merkitä lopullista luopumista terveydestään ja elämästään jos joutuu vielä kerran huonoon paikkaan.
Tämä on kaksio, 47 neliötä ja Helsingissä, hieno 2004 rakennettu talo jossa ei tunnu enää olevan liiallisia kemikaalipäästöjäkään, niin hyvin täällä viihtynyt.
Jos joku on jokseenkin vastaavassa tilanteessa ja haluaisi asuntoon jossa olisi turvallista asua, ja asuinkumppani joka ymmärtää tilanteen, voisi ottaa yhteyttä, tarvitsisin jonkun vuokraa jakamaan!
Voin sanoa että oli paras mahdollinen päätös. Vaikka nyt taloudellisen tilanteen takia ei olekaan paljon muuta kuin se mitä vähintään tarvitsee, ja nukkuakin saa vain lattialla, niin terveydentila on kohentunut mielettömästi kuukaudessa vaikka altistumisia on tullutkin muualla ja siitä takapakkeja aika lailla, mutta kuitenkin, nyt aivot taas toimivat, muisti pelaa, ei tule enää sitä että unohtaa mitä on tekemässä, maha ei ole sekaisin, silmätkin alkavat nähdä kirkkaammin, kuulo palautunut paremmaksi, lihasjäykkyydet helpottaneet, kurkku ei ole enään kipeä, yskitä ei, huimaus ja sekavuus poissa, ei enää tunnu että nukahtaa kesken päivän, kivut vähentyneet, nivelet ja lihakset ovat taas vahvemmat eivätkä särje, epätoivoinen ja masentunut mieliala on muuttunut normaaliksi, jne. ELI KYLLÄ MUUTTO VOI MUUTTAA ELÄMÄÄ!
Tilanne on vain se, että tällaisia asuntoja on vaikea löytää, joissa pystyy olemaan kun on vakavasti herkistynyt. Itselleni ei sovi oikein enää paikat joissa haisee home tms. alkoholi, monet ruuat, kemikaalit yms...mutta uskon että kun asuu ilman altistuksia riittävän pitkään, ja keskittyy välttämään kaikenlaista psyykkistä stressiä ja altisteiden aiheuttamaa fyysistä stressiä, syö ruokia jotka sopivat ja huolehtii oikeanlaisten rasvahappojen saannista, elimistö rauhoittuu
Tämän oikeastaan olen tiennyt jo pitkään, ja ongelmana aina on ollut raha. Nytkin, kun oma tulotaso on riippuvainen lähinnä kelan työmarkkinatuesta, ja toimeentulotuesta, ei paljon rahaa ole liikoja, asunto maksaa 920 e kuukaudessa, mieletön hinta tässä elämäntilanteessa mutta toisaalta, siitä luopuminen voisi merkitä lopullista luopumista terveydestään ja elämästään jos joutuu vielä kerran huonoon paikkaan.
Tämä on kaksio, 47 neliötä ja Helsingissä, hieno 2004 rakennettu talo jossa ei tunnu enää olevan liiallisia kemikaalipäästöjäkään, niin hyvin täällä viihtynyt.
Jos joku on jokseenkin vastaavassa tilanteessa ja haluaisi asuntoon jossa olisi turvallista asua, ja asuinkumppani joka ymmärtää tilanteen, voisi ottaa yhteyttä, tarvitsisin jonkun vuokraa jakamaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä otaan ketään toista homealtistunutta joka tuo homeiset tavarat ja vaatteet tullessaan.
No tarkoitinkin että pitäis sen toisenkin haluta parantua. Eli luopua tavaroistaan ja vaatteistaan. Ei tässä paljon rahaa edes mennyt että on ihan tarpeeksi mitä sitä tarvitsee, vaatteet sain prismasta, kivat ja nätit kengät, 29, farkut 39, t-paita 5,90, boxerit 6, takki 30, kattila 10, lautanen 1,90, lasi 1,50, ja aerobic-matto nukkumiseen 7,50, ja uusi tietokone 230,- ja uusi pöytä, täyttä tammea ilman liimoja, 100,- lusikan, haarukan ja veitsen löysin muualta, uskalsin ottaa sentäs sellaisia 3 kappaletta.
Yhteensä kodin tarvikkeet nollasta: 461,-
Kannattaa varmaan pestä se kämppään tuleva tyyppi huolellisesti...! Muista hengityssuojain ja kumihanskat...! Eikä tosiaan irtaimistoja, ei mitään mukaan. Muuten tulloo keuhkot pihalle. Ei oo leikkimistä homealtistuksen kanssa. :(
En tiedä oliko tuo nyt sitten jotain kettuilua, mutta eipä tässä mitään voi että tilanne mennyt näin pahaksi. Ekat pari viikkoa asumista oli valtavan nopeaa kehitystä, mutta sitten kun olin jo päässyt niin hyvään kuntoon että pääs pyöräilemään ja oli tosi ihana olla, erehdyin menemään tunniksi rakennukseen jossa tehtiin purkutöitä ja remonttia "sisäilmaongelmien vuoksi".
Tämän jälkeen on sitten ollut kokoajan enemmän tai vähemmän sairas taas, nyt tosin niin että todella pienet asiat tekevät kipeäksi, ruoka-allergiat kasvoivat, entinen kämppis piti laittaa pihalle, eli kyllä vieläkin hyvinä päivinä tuntuu paremmalta mutta huonoja päiviä tulee herkästi ihan uusista asioista, mitä tässä nyt huomannut niin ystäviäni en voi enää nähdä, melkein kaikesta ruuasta tulee kipeäksi, sitä vain palelee pienestäkin, varsinkin öisin, ja tosiaan ei tartte enää syödä kuin esim. yks kananmuna niin rupee niveliä särkemään, rintaan pistämään, päätä särkemään ja raajat palelemaan, nukahtaa yllättäen pari kertaa päivässä, virtsa muuttuu sameaksi ja sakkaiseksi jne.
Ehkä eniten vituttaa vielä että tuo alkoi siitä kun ajattelin että saisi asiat kuntoon ja menin anomaan tukea sosiaalitoimistolta. SOITIN etukäteen tuonne paikkaan, ja kerroin että olen sairastunut tällaisista asioista ja mieshenkilö kuunteli ja totesi että tulisin käymään, eikä maininnut mitään että paikassa jonne minut kutsui, oli sen verta paha ongelma jo ennestään että siellä tehtiin samaan aikaan purkutöitäkin. JA pahinta oli se että tuntui että tuo oli tarkoituksellista!
Hän odotutti mua 30 min käytävällä, siinä missä kaikki muut työntekijät kävivät ihmettelemässä miksei mua haeta, ja käskivät vain odottaa. Lopulta hän saapui, johdatti mut huoneeseen joka oli suoraan remonttimiesten kohdalla ja pyytelemättä mitenkään anteeksi kysyi kun olin päässyt istumaan: "MILTÄS SUSTA NYT TUNTUU????, MILLANEN OLO SUL ON??" Koitin siinä sanoa että "tässähän tää", vaikka pian äänikin alko lähteä, ja ilmanvaihto puhalsi homeelta haisevaa ilmaa naamalleni, koska en halunnut että pidettäisiin psyykepotilaana.
Kotimatkalla rupes kuitenkin jo limaa tulemaan, kauppaan mennessä oli jo silmät niin punaset että myyjä huomautti huolissaan, ja sen jälkeen ollut toi kaikki muu, meni vaan pahemmin sekasin asiat, ja siinä missä lähdin hakemaan apua toimeentuloon, jouduinkin heittämään nuo ainoat vaatteeni pois ja ostamaan uudet, luopumaan kämppiksestäni joka maksoi yli puolet vuokrasta kun aloin oireilla valtavasti hänenkin läsnäolostaan, ja tyttöystävääni joka on raskaana en voi enää nähdä kun hänkin saa saman vitun reaktion päälle, niin että tilanteen ollessa näin paha hän on päätymässä aborttiin kun ei tiedä miten tilanteeni kehittyy. Ja lisäksi tietty viel oma inhimillinen kärsimys tän kaiken takia, että voi harmittaa oma heikkous kun jäi sinne tilanteeseen! Soitin sit toiseen sosiaalitoimistoon, mun entisen asuinalueen toimistolle ja kerroin tästä tapahtumasta, ja hän totesi sitten että "ok, oot sit joo oikeesti altistunut"...että ilmeisesti testi sitten oli.
Epäinhimillistä touhua! Pidä vaan tyttöystäväsi ja lapsesi. Asiat järjestyvät kyllä.
Tsemppiä ja voimia! Jonain päivänä asiat on valoisammin. Puhtaassa asunnossa toivut tuostakin sosiaalitoimistoaltistuksesta, toivottavasti pian.