monesti massennus kuvataan sellaiseksi olotilaksi, että masentuneen on vaikea päästä sängystä ylös ja aloittaa tekemään edes jotain.
minä olen ainakin ommalla kohdallani todennut, että masennukseni pikemminkin pakottaa minut pysymään toimeliaana, koska toimettomuus aiheuttaa suurta ahdistusta ja omat negatiiviset ajatukset alkavat taas nakertaa mieltäni.
mutta kuka jaksaa olla kokoajan tekemässä jotain, tuntuu että tässä polttaa itsensä loppuun, kun pitää olla liikkeellä koko ajan. nukkuminenkin on vaikeaa, kun en voi rauhoittua.
minä olen ainakin ommalla kohdallani todennut, että masennukseni pikemminkin pakottaa minut pysymään toimeliaana, koska toimettomuus aiheuttaa suurta ahdistusta ja omat negatiiviset ajatukset alkavat taas nakertaa mieltäni.
mutta kuka jaksaa olla kokoajan tekemässä jotain, tuntuu että tässä polttaa itsensä loppuun, kun pitää olla liikkeellä koko ajan. nukkuminenkin on vaikeaa, kun en voi rauhoittua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taudinkulku burn-outissa on juuri tuollainen. Lamaannusta ja ahdistuksen tunteita vältellään kaikenlaisella puuhastelulla, kunnes asianomainen tulee viimeiselle rajalle. Silloin ei enää nousta sängystä.
Parempi olisi pysrkiä saamaan hoitoa, keskusteluterapiaa tms. Rauhoittavia, mielialaa tasaavia lääkkeitä kannattaa myös akuuttiin hätään käyttää. Huom. ei jatkuvasti.
psykoterapian olen aloittanut, toivon siittä olevan apua. masennuslääkkeitä ei minulle suositeltu, voi heittää mielialan sitten taas toiseen äärilaitaa minulla.
vaikea olla, kun toisaalta ei voi pysähtyä ja levätä, koska sitten iskee masennus.
mutta jatkuvasti ei jaksa olla mennossakaan. kaikki toimii tyyliin 0n/off
kaikki tai ei mitään.