Useissa kirjoituksissa täällä on kerrottu, miten lestadiolaiset opettavat lapsilleen, että vain lestadiolaiset pääsevät taivaaseen ja muut menevät helvettiin.
Kommentoin tätä asiaa lapsen näkökulmasta.
Tutkimukset osoittavat, että alle kouluikäisen lapsen, ja vähän isommankin, on vaikeaa tai mahdotonta käsittää abstrakteja käsitteitä. Ajattelen tässä abstrakteina käsitteinä esim. "lestadiolainen", "protestantti", ja monet muut uskonnollisessa keskustelussa käytetyt sanat. Lapsen on taas helppo ymmärtää käsin kosketeltavia asioita, esim. "pappi" tai "kirkko".
Jos me pyrimme kertomaan lapselle uskosta, voimme olla varmoja siitä, että hän ei ymmärrä vaikeita kiekikuvia ja sanankäänteitä. Millainen käsitys lapselle uskosta jää, voimme kuulla sitten vaikka siellä hiekkalaatikolla, miten lapsi toisiin lapsiin suhtautuu.
Mielestäni pienen lapsen ei tarvitse uskon perusteella erotella ketään, se on liian raskas taakka lapsen kannettavaksi, ja taitaa olla vanhemmillekin.
Tämä on tärkeä asia, koska me tulemme tässä pienten pahentajiksi. Omien pienten. Ei vieraat lapset siitä mitään ymmärrä, jos heidät tuomitaan johonkin heille käsittämättömään jonkun heille käsittämättömän toimesta.
Mielestäni lapselle kannattaa puhua uskon asioista siinä määrin, kun lapsi niistä kysyy ja on kiinnostunut. Ja lahkolaisuudet kannattaa jättää viimeisiksi.Saa olla eri mieltä. Mutta mietipä, isä tai äiti, missä vaiheessa itse aloit kiinnostua siitä, mihin järjestykseen kristinuskon palikat kuuluvat!
Vielä kommentti siitä missä vihollinen pyörii. Olen kokenut vihollisen pyörivän siellä, missä on kristityitä, omiensa se antaa olla rauhassa. Vihollinen iloitsee jokaisesta voitetusta kristitystä.
On hienoa huomata, että uskon asia on tärkeä monille, ja värikästä keskustelua käydään paikoin vilkkaasti tällä palstalla. Ajattelen kuitenkin, että armon virta kulkee niin matalalla, että sen tyhmempikin saavuttaa. Ei tarvitse kurkottaa mihinkään mahdottomuuksiin saavutuksiin.
Uskon myös, kuin olen joskus kuullut, että ei tarvitse edes tuntea mitään, Voi uskoa tunteettomana ja kylmänä, sellaisena kuin on. Kyllä Kristus meidän sydämemme vielä kerran lämmittää.
Kommentoin tätä asiaa lapsen näkökulmasta.
Tutkimukset osoittavat, että alle kouluikäisen lapsen, ja vähän isommankin, on vaikeaa tai mahdotonta käsittää abstrakteja käsitteitä. Ajattelen tässä abstrakteina käsitteinä esim. "lestadiolainen", "protestantti", ja monet muut uskonnollisessa keskustelussa käytetyt sanat. Lapsen on taas helppo ymmärtää käsin kosketeltavia asioita, esim. "pappi" tai "kirkko".
Jos me pyrimme kertomaan lapselle uskosta, voimme olla varmoja siitä, että hän ei ymmärrä vaikeita kiekikuvia ja sanankäänteitä. Millainen käsitys lapselle uskosta jää, voimme kuulla sitten vaikka siellä hiekkalaatikolla, miten lapsi toisiin lapsiin suhtautuu.
Mielestäni pienen lapsen ei tarvitse uskon perusteella erotella ketään, se on liian raskas taakka lapsen kannettavaksi, ja taitaa olla vanhemmillekin.
Tämä on tärkeä asia, koska me tulemme tässä pienten pahentajiksi. Omien pienten. Ei vieraat lapset siitä mitään ymmärrä, jos heidät tuomitaan johonkin heille käsittämättömään jonkun heille käsittämättömän toimesta.
Mielestäni lapselle kannattaa puhua uskon asioista siinä määrin, kun lapsi niistä kysyy ja on kiinnostunut. Ja lahkolaisuudet kannattaa jättää viimeisiksi.Saa olla eri mieltä. Mutta mietipä, isä tai äiti, missä vaiheessa itse aloit kiinnostua siitä, mihin järjestykseen kristinuskon palikat kuuluvat!
Vielä kommentti siitä missä vihollinen pyörii. Olen kokenut vihollisen pyörivän siellä, missä on kristityitä, omiensa se antaa olla rauhassa. Vihollinen iloitsee jokaisesta voitetusta kristitystä.
On hienoa huomata, että uskon asia on tärkeä monille, ja värikästä keskustelua käydään paikoin vilkkaasti tällä palstalla. Ajattelen kuitenkin, että armon virta kulkee niin matalalla, että sen tyhmempikin saavuttaa. Ei tarvitse kurkottaa mihinkään mahdottomuuksiin saavutuksiin.
Uskon myös, kuin olen joskus kuullut, että ei tarvitse edes tuntea mitään, Voi uskoa tunteettomana ja kylmänä, sellaisena kuin on. Kyllä Kristus meidän sydämemme vielä kerran lämmittää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Asiallisesti valotit olennaista seikkaa!
Muuten hieno ja asiallinen kirjoitus mutta tuo viimein ajatus ??
>> Uskon myös, kuin olen joskus kuullut, että ei tarvitse edes tuntea mitään, Voi uskoa tunteettomana ja kylmänä, sellaisena kuin on. Kyllä Kristus meidän sydämemme vielä kerran lämmittää. >>
Ehkä asia on noin ihmisen itsensä kannalta, mutta kun täällä on muitakin ! Kylmät ihmiset ovat kylmiä ihmisiä, arkinen naapuriapu ja ymmärtämys on haettava lämminsydämmisiltä, uskosta riippumatta.
Suhtautumisesi lapsiin kertoo mielestäni että et sinäkään mikään kylmä ja tunteeton oikeaoppinen ole.
Minä ymmärsin, että hän puhuu tunteettomasta uskomisesta, ei elämisestä.
Usko ei tarvitse tunteita, vain halua ja hataraa uskoa.
Minä ainakin olen laajasti tunteikas ihminen, mutta useinkaan usko ei saa minussa aikaan minkäänlaisia tuntemuksia, vaikka selkeesti uskon samalla kun en osaa olla uskomattakaan.
Ymmärsin kyllä että alustaja kirjoitti kylmästä ja tunteettomasta uskomisesta, ja vain pelkästään siitä.
Jostain syystä en oikein onnistu tajuamaan miten joku voi olla kylmä ja tunteeton uskonasioissa, mutta lämmin ja empaattinen kaikessa muussa, tai päinvastoin.
Vika lienee omissa ennakkoasenteissani ja kokemuksen puutteessa uskonnollisuuden suhteen ??
Hyvä velikulta! Juuri sitä tarkoitin. Muistaakseni myös Luther opettaa niin, että usko ja tunteet pitää erottaa toisistaan. Mutta ei niin pientä kirjoitusta, ettei sitä joku halua väärin ymmärtää.
Minullakin on sama kokemus. Joskus melkein hävettää, kun Jumalan sana muuttuu "tavalliseksi", eikä vaikuta hurjia tuntemuksia, vaikka se onkin tukevaa ruista.
Oikeamielisyydestä en sano mitään, jätän sen Jumalan haltuun. Suhtautumiseni lapsiin on sen sijaan terve.
>> ... ettei sitä joku HALUA väärin ymmärtää. >>
On kai sitten pyydettävä anteeksi, en tosin ole aivan varma oletko lukenut nimimerkin vai mielipiteen.
Kyllä raamattu vahvistaa sen, että voi sitä kylmän tuntuisenakin uskoa.
Muistelepa vaikka kirjettä Laodikean seurakunnan enkelille. En sanatarkkaan sitä tähän nyt kirjoita, mutta ajatus oli se, että ”Jospa sinä kylmä taikka palava olisit, mutta sinä olet penseä.”